Miksi kehotetaan vaatimaan apua, jos sitä apua ei vaan ole annettavissa
Jos vaikka masennuksesta kärsivää ihmistä kehotetaan vaatimaan terveydenhuollosta apua, niin mitä se vaatiminen auttaa jos palvelut on ruuhkassa ja mt-työntekijöillä ei ole vapaita aikoja? Ei sitä apua jätetä hyvin vuoksi antamatta, vaan tekijöitä on liian vähän tarpeeseen nähden ja apua ei riitä kaikille. Jos jotain vaatii niin ne vaatimukset pitää kohdistaa jollekin ylemmille tahoille eikä joillekin rivityöntekijöille jotka ei voi lisäkäsiksi ja vapaiksi ajoiksi muuttua.
Kommentit (17)
Samoin kun terveyskeskukseen soittavat räyhäävät puhelimeen vastaavalle hoitajalle jos aikoja ei ole nopeasti saatavilla. Ihan kuin se työntekijä olisi vastuussa siitä ettei apua saa.
Vierailija kirjoitti:
Ota apu vastaan! Kyllä Suomessa jokainen saa apua jos vain ottaa vastaan ja pyytää!
No ei saa.
Tämäpä.
Toinen juttu on se että jos sitä apua saa, niin se "apu" tarkoittaa viidessä eri toimistossa juoksemista. Jokaisessa joutuu avaamaan tilanteen uudestaan, ja tämä kaikki syö sanomattomasti voimavaroja arjen pyörittämisestä ja töissä käymisestä 😬
Jep. Joka tuutista pakotetaan sitä "hae rohkeasti apua, älä jää yksin!" ja sitten kun soittaa terveyskeskukseen ja sanoo, että ei pärjää enää ja tarvitsee apua niin keskusteluaika annetaan 2 kuukauden päähän.
Jep, ihan kuin se vaatiminen auttaisi mitään siinä vaiheessa jos resurssit on vähissä. Tuosta tulee lähinnä se vaikutelma, että avun saamisen vaikeus johtuisi siitä ettei apua haluta antaa.
En tiedä onko kukaan ollut oikeasti masentunut tai ahdistunut kuka näin sanoo. Tuossa kohtaa se yksi soittokin voi olla liikaa ja siinä kun sanotaan et ei oo aikoja tai 2kk päästä voit tulla käymään niin ei ole voimia yrittää.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko kukaan ollut oikeasti masentunut tai ahdistunut kuka näin sanoo. Tuossa kohtaa se yksi soittokin voi olla liikaa ja siinä kun sanotaan et ei oo aikoja tai 2kk päästä voit tulla käymään niin ei ole voimia yrittää.
Ei tuota varmasti kiellä kukaan. Mutta pointti on se, että mitä se vaatiminen auttaa jos niitä aikoja ei vain ole? Ei se yksittäinen työntekijä voi tilanteelle mitään vaikka joku kuinka vaatisi.
Näinhän se on. Pitäisi sinne johtoportaaseen kohdistaa ne vaatimukset jos johonkin.
Jos ei vaadi ei saa yhtään mitään, pitää oikeasti pitää puolensa, tarpeeksi kauan kuin vaatii esim lähetettä psykiatrian poliklinikalle voi sellaisen jopa saada, tosin voi mennä vuosi että sinne saa edes ajan tai sitten sinua ei edes huolita asiakkaaksi, mutta kun kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä yksityiselle... Aina kannattaa kuitenkin yrittää saada apua, jos sitä todella tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Ota apu vastaan! Kyllä Suomessa jokainen saa apua jos vain ottaa vastaan ja pyytää!
Kannattaa lukea aloitus, ennenkuin siihen lähtee vastailemaan, ei tule sitten tällaista roskaa ketjuun.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Pitäisi sinne johtoportaaseen kohdistaa ne vaatimukset jos johonkin.
Olipa organisaatio sitten mikä tahansa, valitus tai moite pysähtyy viimeistään keskiportaaseen. Nykyisin enenemässä määrin jo vaihteeseen, etkä kuule asiasta koskaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei vaadi ei saa yhtään mitään, pitää oikeasti pitää puolensa, tarpeeksi kauan kuin vaatii esim lähetettä psykiatrian poliklinikalle voi sellaisen jopa saada, tosin voi mennä vuosi että sinne saa edes ajan tai sitten sinua ei edes huolita asiakkaaksi, mutta kun kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä yksityiselle... Aina kannattaa kuitenkin yrittää saada apua, jos sitä todella tarvitsee.
Kyllähän apua saa ja pitää pyytää, mutta tässä oli nyt varmaan ideana se, että on hyvin vähän hyötyä osoittaa näitä vaatimuksia esimerkiksi jollekin rivihoitajalle joka ei voi yhtikäs mitään sille, että aikoja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ota apu vastaan! Kyllä Suomessa jokainen saa apua jos vain ottaa vastaan ja pyytää!
Ei kylläkään pidä paikkaansa.
Psykiatrian palkat ja arvostus ylös, jotta ala vetää taas paremmin. Ei muu auta. Nykyään on yhä enemmän väkeä mielenterveydellisen avun tarpeessa, mutta työntekijöitä ei ole läheskään tarpeeksi. Ei hoitajia, ei lääkäreitä, ei psykologeja. Kaikista on pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämäpä.
Toinen juttu on se että jos sitä apua saa, niin se "apu" tarkoittaa viidessä eri toimistossa juoksemista. Jokaisessa joutuu avaamaan tilanteen uudestaan, ja tämä kaikki syö sanomattomasti voimavaroja arjen pyörittämisestä ja töissä käymisestä 😬
Minun "oma" psykiatrinen sairaanhoitaja oli jäämässä eläkkeelle, ja minulle tarjottiin aikaa jollekin vastaavalle n. kerran kuussa. Aikaisemmin olin käynyt saman luona noin 3-4 kertaa kuussa, joskus vähemmän, ja sitten olisi pitänyt siirtyä puhumaan jatkuvasti vaihtuville uusille kasvoille kerran kuussa 40 minuutin ajan.
Kun en ottanut tarjousta vastaan, asiakkuuteni psykiatrin polille katkaistiin.
T. Mt-eläkeläinen
Itselle nuorena äiti kehotti menemään mielenterveystoimistoon hakemaan apua kun kipuilin masennukseni kanssa. Koin että vähän ulkoisti omaa vastuutaan ku ei osannu eikä jaksanu auttaa.
Nyt myöhemmin joutu ite kriisin keskellä hakemaan sieltä apua. Kiukkuili ku ei saa apua.
Ota apu vastaan! Kyllä Suomessa jokainen saa apua jos vain ottaa vastaan ja pyytää!