Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette lopettaneet alkoholin juomisen, onko päätös koskaan horjunut
03.12.2022 |
Ja jos on niin miten olette päässeet yli?
Itsellä on pari alkoholijuomaa joiden makua on kova ikävä. Vesi herahtaa kielelle jo ajatuksestakin. Ja välillä jotain nostalgisia harhoja siitä, miten alkoholi muka toisi tiettyihin tilanteisiin jotain lisää.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Jouduin harjoittelemaan lopettamista vuosien varrella muutaman kerran kunnes se oikeasti loppui. Retkahduksista ajattelin aina, että uuteen nousuun vaan, ei kannata liikaa ruoskia itseään.
Ihanan positiivista. Itsellä retkahdus oli sellaista itsehäpeän värittämään luovuttamisen tunnelmaa. Harmillisinta oli kun kukaan ei ottanut tosissaan, koska en päällisin puolin vaikuttanut siltä, että alkoholi ei todellakaan sovi minulle. Olin jonkun mielestä varmaan dramaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei varsinaisesti horjunut, mutta kyllähän tässä on useampaan kertaan etenkin viime vuosien aikana miettinyt mitä hyötyä tästä raittiudesta oikein loppupeleissä olikaan.
Ei elämä isossa kuvassa ole muuttunut paremmaksi ja tavallaan kurjempaakin on kun kunnolla tajuaa kuinka hukkaan sitä menikään heittämään vuosia elämästään ja samalla sen, ettei niiden aikana tekemättä/elämättä/kokematta jääneitä asioita voi enää saada vaan ne on menettänyt iäksi.
Ja se varsinkin harmittaa, ettei niiden tilalle saanut yhtään mitään eikä todellakaan ainakaan mitään hyvää tai tärkeää.
Lisäksi sen kanssa on tekemistä, että pystyy elämään tuon kaiken kanssa koska se mennyt todellakin muistuttaa itsestään ihan joka päivä juurikin sillä, ettei elämässä ole sitä eikä tätä itselle aidosti tärkeää asiaa/elementtiä eikä tule myöskään ikinä olemaan.
Ja kyllähän se olisi kiva esim kesällä ottaa lasillinen/kaksi vaikka jotain valkkaria/roseeta tai sitten näin joulun alla muutakin kuin mehuglögiä tai vaikka ihan irish coffee tai rommitoti. Erikoisinta näissäkin ajatuksissa on se, etten koskaan alkoholia vielä käyttäessäni juonut mitään tuollaisia vaan sitä nimenomaan ryysti kaljaa, siideriä, lonkeroa tai jotain salmaria josta tuli nopsaan vaan sopivan vahvaan humalaan. Mausta viis.
Niin, edellä kuvattu onkin Instagram-pinterest-maailmaa, sitä mitä ihmiset ajattelevat, että miltä (heidän) alkoholinkäyttö(nsä) näyttää. Että se olisi kuin baileysin maunoksesta. Harvalle se kuitenkaan on todellisuus. Jos ei ole saatavilla kuin äklöimelää skumppaa, pahaa kaljaa tai liian vahvaa mehukattiboolia, se kyllä menee kaupaksi jos ei muutakaan ole. Kännissä mölyämistä ja loppuillasta taksikuskille avautumista. Darra ja morkkis. Se siitä seksikkyydestä.
Itse ratkesin monta kertaa uudelleen tupakoimaan näistä tunnelmallisista mielikuvista. Savuke kesäyössä yksin kallioilla. Hiljainen lumisade ja rauha, seurana vain savuava tupakka. Sikaria jouluna isän kanssa. Pakettiin kuuluu myös ikuinen häpeä hajusta, tajuaminen että on ainoa joka röökaa. Häpeä siitä että muut joutuvat odottamaan että yksi saa poltettua tupakan. Naapurit paiskoo ikkunoita kiinni vaikka olisi kipittänyt häntä koipien välissä pihan perimmäiseen häpeänurkkaan polttamaan.
No en mä kuvittele oman alkoholinkäyttöni näyttävän yhtään miltään. Tiedän ihan tasan tarkkaan miltä se näytti ja etenkin tuntui enkä sitä elämää halua enää ikinä kokea.
Silti se harmittaa, ettei esim voi ottaa saunan jälkeen sitä yhtä kaljaa. Etenkin siksi, ettei koskaan ole kokeillut miltä se yksi kalja ihan kaikessa rauhassa tuntuu. En mä tiedä miltä sellainen "seitinohut" humaltuminen tuntuu, kun aina on ryystänyt kaksin käsin ja uusi pullo/tölkki/tuoppi on ollut kourassa heti kun se edellinen on ollut tyhjä.
Ja varsinkin kun se itselle enemmän omannäköinen tapa käyttää alkoholia olisi nimenomaan ollut tuollainen hyvinkin maltillinen eikä lainkaan humalahakuinen. En nimittäin koskaan tykännyt humalassa olosta vaikka humalahakuisesti aina joinkin. Ei kantsi edes kysyä kuinka tuo on mahdollista kun en itsekään sitä ymmärrä.
Nyt sitten kiitos tuon ääliökännäilyn alkoholista tuli ongelma enkä enää voi edes kokeilla sen käyttämistä sillä tavoin kuin se itselle aidosti sopisi. Lisäksi jopa se ärsyttää ja ketuttaa tuota alkottomuuttakin enemmän, että alkoholi on ongelma joka aiheuttaa itselle rajoituksia.
Melkoisella varmuudella kun tiedän, etten käyttäisi sitä enää lainkaan vaikka voisinkin. Silti se, etten voi ärsyttää suunnattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei varsinaisesti horjunut, mutta kyllähän tässä on useampaan kertaan etenkin viime vuosien aikana miettinyt mitä hyötyä tästä raittiudesta oikein loppupeleissä olikaan.
Ei elämä isossa kuvassa ole muuttunut paremmaksi ja tavallaan kurjempaakin on kun kunnolla tajuaa kuinka hukkaan sitä menikään heittämään vuosia elämästään ja samalla sen, ettei niiden aikana tekemättä/elämättä/kokematta jääneitä asioita voi enää saada vaan ne on menettänyt iäksi.
Ja se varsinkin harmittaa, ettei niiden tilalle saanut yhtään mitään eikä todellakaan ainakaan mitään hyvää tai tärkeää.
Lisäksi sen kanssa on tekemistä, että pystyy elämään tuon kaiken kanssa koska se mennyt todellakin muistuttaa itsestään ihan joka päivä juurikin sillä, ettei elämässä ole sitä eikä tätä itselle aidosti tärkeää asiaa/elementtiä eikä tule myöskään ikinä olemaan.
Ja kyllähän se olisi kiva esim kesällä ottaa lasillinen/kaksi vaikka jotain valkkaria/roseeta tai sitten näin joulun alla muutakin kuin mehuglögiä tai vaikka ihan irish coffee tai rommitoti. Erikoisinta näissäkin ajatuksissa on se, etten koskaan alkoholia vielä käyttäessäni juonut mitään tuollaisia vaan sitä nimenomaan ryysti kaljaa, siideriä, lonkeroa tai jotain salmaria josta tuli nopsaan vaan sopivan vahvaan humalaan. Mausta viis.
Niin, edellä kuvattu onkin Instagram-pinterest-maailmaa, sitä mitä ihmiset ajattelevat, että miltä (heidän) alkoholinkäyttö(nsä) näyttää. Että se olisi kuin baileysin maunoksesta. Harvalle se kuitenkaan on todellisuus. Jos ei ole saatavilla kuin äklöimelää skumppaa, pahaa kaljaa tai liian vahvaa mehukattiboolia, se kyllä menee kaupaksi jos ei muutakaan ole. Kännissä mölyämistä ja loppuillasta taksikuskille avautumista. Darra ja morkkis. Se siitä seksikkyydestä.
Itse ratkesin monta kertaa uudelleen tupakoimaan näistä tunnelmallisista mielikuvista. Savuke kesäyössä yksin kallioilla. Hiljainen lumisade ja rauha, seurana vain savuava tupakka. Sikaria jouluna isän kanssa. Pakettiin kuuluu myös ikuinen häpeä hajusta, tajuaminen että on ainoa joka röökaa. Häpeä siitä että muut joutuvat odottamaan että yksi saa poltettua tupakan. Naapurit paiskoo ikkunoita kiinni vaikka olisi kipittänyt häntä koipien välissä pihan perimmäiseen häpeänurkkaan polttamaan.
No en mä kuvittele oman alkoholinkäyttöni näyttävän yhtään miltään. Tiedän ihan tasan tarkkaan miltä se näytti ja etenkin tuntui enkä sitä elämää halua enää ikinä kokea.
Silti se harmittaa, ettei esim voi ottaa saunan jälkeen sitä yhtä kaljaa. Etenkin siksi, ettei koskaan ole kokeillut miltä se yksi kalja ihan kaikessa rauhassa tuntuu. En mä tiedä miltä sellainen "seitinohut" humaltuminen tuntuu, kun aina on ryystänyt kaksin käsin ja uusi pullo/tölkki/tuoppi on ollut kourassa heti kun se edellinen on ollut tyhjä.
Ja varsinkin kun se itselle enemmän omannäköinen tapa käyttää alkoholia olisi nimenomaan ollut tuollainen hyvinkin maltillinen eikä lainkaan humalahakuinen. En nimittäin koskaan tykännyt humalassa olosta vaikka humalahakuisesti aina joinkin. Ei kantsi edes kysyä kuinka tuo on mahdollista kun en itsekään sitä ymmärrä.
Nyt sitten kiitos tuon ääliökännäilyn alkoholista tuli ongelma enkä enää voi edes kokeilla sen käyttämistä sillä tavoin kuin se itselle aidosti sopisi. Lisäksi jopa se ärsyttää ja ketuttaa tuota alkottomuuttakin enemmän, että alkoholi on ongelma joka aiheuttaa itselle rajoituksia.
Melkoisella varmuudella kun tiedän, etten käyttäisi sitä enää lainkaan vaikka voisinkin. Silti se, etten voi ärsyttää suunnattomasti.
Chill, en minä ajatellut, ettetkö tietäisi. Puhuin yleisellä tasolla
Olen ollut juomatta kahdeksan vuotta. Kaksi kertaa olen juonut alkoholia lopettamisen jälkeen. Ensimmäisen kerran kaksi mukia vahvaa glögiä kun olin hyvin ahdistunut ikävien tapahtumien jälkeen, ja toisen kerran maistoin kaksi suullista yhtä valkoviiniä, joka oli aiemmin yksi suosikeistasi. Ei maistunut enää niin hyvältä. En lopettanut alkoholiongelman tms. takia, vaikka alkoholia käytinkin jonkin verran ennen lopettamista. Koen sen vain epäterveelliseksi monella eri tavalla.
En ole koskaan PÄÄTTÄNYT lopettaa alkoholin juomista. Olen vain lopettanut. Olen käyttänyt liikaa ennen. Juon kotikaljaa lasin ruoan kanssa jos sitä on tarjolla. Mitään vahvempaa en juo. Mielestäni hyvä raja on se, että ei juo sellaista mistä humaltuu. Lusikallisen likööriä voi siis juoda, jos se on vain yksi lusikallinen. Tämä vaatii sen, että ei haluakaan humaltua. Alkoholi ei ole mielialalääke, sen ymmärtäminen myös on tarpeen. Päättäminen lopettaa loppuelämäksi pienikin alkoholimäärä olisi vain stressaava ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kai varsinaisesti ole lopettanut, kun voin ottaa yhden lasillisen viiniä esim juhlissa tai ruokaillessa. Todella harvoin kuitenkin sitä teen. Ehkä kerran tai kaksi vuodessa, jos sitäkään. Taitaa useimmat vuodet mennä ihan vesilinjalla.
Lopetin alkoholin juomisen ekan raskauden aikana ja ei sit ole missään vaiheessa haluttanut ottaa. Se loppui vähän kuin itsestään. Tuli jotain parempaa tilalle.
Suvussa on alkoholismia sen verran ja ikäviä ihmiskohtaloita, että halusin lopettaa 15 vuotta sitten 25-vuotiaana, vaikka itellä ei ollut ongelmaa ja olin juonut oikeasti vain ihan hieman silloin tällöin -paitsi se ongelma kai mulla oli siitä toisten juomisesta + oli myös omia muita terveysongelmia, miksi halusin alkoholin jättää kokonaan.
Ei varsinaisesti ole koskaan päätös horjunut, vaikka oon kyllä muutaman kerran hieman haikeana muistellut, että Baileys oli kyllä hyvää. Mutta en sen takia silti halua "rikkoa" juomattomuuttani. Oon kai sen verran kilpailuhenkinen ja Tetristä aikanaan pelannut, etten halua "rikkoa, kun on hyvä enkka menossa". :D
Onko muuten vinkkejä, mikä olisi hyvä alkoholiton Baileysiä vastaava juoma? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suvussa on alkoholismia sen verran ja ikäviä ihmiskohtaloita, että halusin lopettaa 15 vuotta sitten 25-vuotiaana, vaikka itellä ei ollut ongelmaa ja olin juonut oikeasti vain ihan hieman silloin tällöin -paitsi se ongelma kai mulla oli siitä toisten juomisesta + oli myös omia muita terveysongelmia, miksi halusin alkoholin jättää kokonaan.
Ei varsinaisesti ole koskaan päätös horjunut, vaikka oon kyllä muutaman kerran hieman haikeana muistellut, että Baileys oli kyllä hyvää. Mutta en sen takia silti halua "rikkoa" juomattomuuttani. Oon kai sen verran kilpailuhenkinen ja Tetristä aikanaan pelannut, etten halua "rikkoa, kun on hyvä enkka menossa". :D
Onko muuten vinkkejä, mikä olisi hyvä alkoholiton Baileysiä vastaava juoma? :D
Dumle kaakao
Jouduin harjoittelemaan lopettamista vuosien varrella muutaman kerran kunnes se oikeasti loppui. Retkahduksista ajattelin aina, että uuteen nousuun vaan, ei kannata liikaa ruoskia itseään.