Hyväkuntoisuus ja urheilullisuus assosioituu negatiivisesti

En voi sille mitään että näin on. Koululiikunta oli sellainen aivopesu. Ne hyväkuntoiset ja urheilulliset, niin opettajat kuin lapset, katsoi asiakseen:
- huutamisen, kaikissa peleissä, vaikka kyseisillä peleillä ei ollut mitään merkitystä vaikkapa kunnon kohottamisen suhteen. Vai väittääkö joku, että pesäpallo tai koripallo, jossa saat pallon pari kertaa nostaa kuntoa, varsinkin kun sitä pallon osumista sinun kohdalle odottaa ahdistuneena, koska tietää että silloin se huuto alkaa?
- ihmisen arvottamisen hänen nopeuden ja ruumiinrakenteen mukaan, kaikki tietää nämä joukkuevalinnat
- empatian puutteen, jopa sadismin. Pesäpallo täysillä keskelle sääriluuta tai kivulias koripallo, kun jo aikuisten pallon syöttäminen sattui käsivarsiin. Ei kiinnosta ketään. Tärkeää on vain saada se s*atanan pallon johonkin mihin urheilulliset rääkyjät haluaa. Miten inhoankaan kaikkia palloja, kuusenkoristeita lukuunottamatta.

Nyt tämä on jäänyt alitajuntaan niin, että jos yritän kohottaa kuntoa, niin alan tuntea olevani veemäinen ihminen. Tekee mieli keljuilla kaikille huonokuntoisemmille. Se on seurausta tästä aivopesusta. Järjelläni tiedän, että hyväkuntoisissa on mukavia ja empaattisia ihmisiä. Jostain syystä niitä mulkkuja tulee edelleen joskus eteen, kuten kun kuntosalilla yritin toimia oman kuntotasoni mukaan jossain bodypumpissa enkä ottanut sitä painoa mitä käskettiin vaan, vaan halusin tehdä pelkällä tangolla, niin sanottiin, että tämä ei sovi sinulle tämä tunti, täällä tehdään painoilla. Lannistuin siitä niin, etten edes vaittanut, vaikka olin kuntosalin jäsen, ja minulla olisi ollut oikeus olla siellä. Tuli sellaiset takaumat siitä.

Ja jonkin verran pelkään hyväkuntoisia ihmisiä, koska oletan sen ilkeän, kovan ja jonkinverran tyhmän ja seksistisen ihmisen tulevan esiin sieltä jossain vaiheessa kumminkin. Kaikki myös odottaa, että jos menee kuntosalilla tai melkein mihin vaan ryhmään, niin pitää edistyä. Ei saisi tehdä peruskurssia kuin sen yhden kerran. Työväenopistossakin on aina ne jatkoryhmät.

Minua kiinnosti kerran taiji, koska se on rauhallista eikä ohjaajat huuda. Mutta siinäkin opettajan kunnianhimo tuli esteeksi. Hänellä kun tuo työpaikka oli siitä kiinni, että tulee jatkokurssilaisia.