Jos minä joskus kuolen
Pohdin tässä aikani kuluksi seuraavaa.
Perintökaaren mukaan periä voi vain se, joka elää perittävän kuolinhetkellä; kuitenkin periköön sitä ennen siitetty lapsi, jos tämä sittemmin syntyy elävänä.
Myös testamentti muun henkilön kuin testamentin tekijän kuolinhetkellä elävän taikka sitä ennen siitetyn ja sittemmin elävänä syntyvän hyväksi on tehoton.
Suomen perustuslain mukaan, jokaisen omaisuus on turvattu ja jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä
Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen? (Joh. 11:25,26)
Jos siis uskon Jeesukseen, enkä ikinä kuole, ei kukaan voi myöskään tosiasiassa koskaan periä minua, koska tosiasiassa elän vaikka olisin kuollut.
Toisaalta en voi myöskään tehdä perintökaaren mukaan "tehokasta" testamenttia itselleni, siltä varalta, että muut uskovat, että olen kuollut, vaikka tosiasiassa elän, koska uskon Jeesukseen.
Kuten tarina kertoo, myös UKK:n testamentti alkoi sanoin: jos minä joskus kuolen. Onko siis esim. entisen presidenttimme omaisuus viety häneltä Suomen perustuslain vastaisesti? Vai eikö aiempi perustuslaki suojannut omantunnon ja uskonnonvapautta sekä omaisuutta, kuten nykyinen?