Mitä siellä lähihoitajakoulussa opetetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä opetettiin kyllä noita, mitä luettelit. (Askartelua ei meillä koulussa harjoiteltu, mutta erikoistuinkin vanhustyöhön.) Tietysti opettaa saa mitä vain ja kuinka laajasti tahansa, mutta on eri asia, millaista aiheen hallintaa opiskelijalta sitten vaaditaan.

Ainakin omana aikanani palautettavissa tehtävissä ja kokeissa hyväksyttiin hämmentävän suppeat vastaukset - kunhan oli lauseen verran jotakin aihetta sivuavaa, se riitti. Lukiotaustaisena se oli aivan todella hämmentävää. Opettaja toppuutteli kirjoittamistani ja näytti jonkun muun kirjoittaneen kaksi riviä, kun minä palautin häpeissäni "vain" reilun sivun verran tekstiä.

Huomasin saman. Lisäksi vastausta jossa käytettiin perustelua oli kauhistus. Sain hyvin ilkeitä kommentteja opettajilta esseistäni. Tapa minkä opin lukiossa jajosta sain kymppejä olikin huono. Sen sijaan luokkakaverini sai copypastaamisella kiitettävän.

Kuka nyt jaksaa mitään esseitä lukea yksinkertaista kysymystä kysyttäessä. 

Pitää osata myös vastata kysymykseen eikä jaaritella 100 sivuisia esseitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla luokallani oli entinen huumeidenkäyttäjä joka halusi erikoistua mielenterveys- ja päihdetyöhön. Niin tekikin ja uskon että on siinä hyvä. Älykäs, empatiakykyinen, addiktiosairauden läpikäynyt ihminen jonka oma kokemus sairastumisesta ja toipumisesta on kullanarvoinen väline ihmisten kohtaamiseen päihdetyössä.

Päihdetyöhön on paras ihminen joka ei käytä päihteitä ja jonka lähipiirissä ei ole käytetty. Muulloin asiakas tulee liian lähelle ja ammatillisuus unohtuu. Tukihenkilönä tuollainen olisi sopiva( joka on itsekin kärsinyt päihderiippuvuudesta). Juuri tämän takia en vain pysty arvostamaan lähihoitajia niin paljon. Vanhustenhoitajina lähihoitajia kyllä arvostan ja siellä lähärit ovat paikallaan mutta ei heitä tarvitsisi ihan mihin tahansa pistää töihin..monessa paikassa tekevät vain enemmän hallaa...

T:sosionomi

Suorastaan epäammatillista asenteellisuutta sinulta. Osassa päihdekuntoutuspaikoista jopa edellytetään omaa toipumiskokemusta ohjaajilta jotta kokemuspohjaisesti tietää mistä puhuu. Kyllä addioktiosta toipunut osaa etäännyttää oman persoonansa ja kokemuksensa asiakkaan kokemuksesta.

Enemmän epäilisin niitä joilla on tarve tietää ja käyttää valtaa asiakkaan yli. Sinun asenteessasi aistin jotain sellaista. Toivottavasti olen väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä opetettiin kyllä noita, mitä luettelit. (Askartelua ei meillä koulussa harjoiteltu, mutta erikoistuinkin vanhustyöhön.) Tietysti opettaa saa mitä vain ja kuinka laajasti tahansa, mutta on eri asia, millaista aiheen hallintaa opiskelijalta sitten vaaditaan.

Ainakin omana aikanani palautettavissa tehtävissä ja kokeissa hyväksyttiin hämmentävän suppeat vastaukset - kunhan oli lauseen verran jotakin aihetta sivuavaa, se riitti. Lukiotaustaisena se oli aivan todella hämmentävää. Opettaja toppuutteli kirjoittamistani ja näytti jonkun muun kirjoittaneen kaksi riviä, kun minä palautin häpeissäni "vain" reilun sivun verran tekstiä.

Huomasin saman. Lisäksi vastausta jossa käytettiin perustelua oli kauhistus. Sain hyvin ilkeitä kommentteja opettajilta esseistäni. Tapa minkä opin lukiossa jajosta sain kymppejä olikin huono. Sen sijaan luokkakaverini sai copypastaamisella kiitettävän.

Kuka nyt jaksaa mitään esseitä lukea yksinkertaista kysymystä kysyttäessä. 

Pitää osata myös vastata kysymykseen eikä jaaritella 100 sivuisia esseitä.

Mutta kun nimenomaan ei osata vastata kysymykseen. Yksi tenttikysymys oli, että kerro, mitä on passiivinen liikehoito. Ryhmätentissä luokkakaveri kirjoitti paperiimme vain, että "taivutetaan jalkaa auki ja kiinni".

Tosiaan meillä oli paljon ryhmätenttejä, eli riitti, että ryhmässä joku osasi jotakin ja muut valuivat perässä pelkkänä nimenä paperissa. Ryhmätenttejä perusteltiin siltä, että kaikki oppivat, kun lyödään kurssin lopuksi viisaat päät yhteen. Lopulta vaadin saada tehdä tentit yksin aina kun opettaja sen vain salli. 

Kehityspsykologia ja varhaiskasvatuslaki käydään aika pikapikaa läpi, vuorovaikutusta vanhempien kanssa ei taidettu käsitellä lainkaan ja vaitiolovelvollisuudesta puhuttiin kyllä.

t. kohta valmistuva lh-opiskelija (sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisala)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla luokallani oli entinen huumeidenkäyttäjä joka halusi erikoistua mielenterveys- ja päihdetyöhön. Niin tekikin ja uskon että on siinä hyvä. Älykäs, empatiakykyinen, addiktiosairauden läpikäynyt ihminen jonka oma kokemus sairastumisesta ja toipumisesta on kullanarvoinen väline ihmisten kohtaamiseen päihdetyössä.

Päihdetyöhön on paras ihminen joka ei käytä päihteitä ja jonka lähipiirissä ei ole käytetty. Muulloin asiakas tulee liian lähelle ja ammatillisuus unohtuu. Tukihenkilönä tuollainen olisi sopiva( joka on itsekin kärsinyt päihderiippuvuudesta). Juuri tämän takia en vain pysty arvostamaan lähihoitajia niin paljon. Vanhustenhoitajina lähihoitajia kyllä arvostan ja siellä lähärit ovat paikallaan mutta ei heitä tarvitsisi ihan mihin tahansa pistää töihin..monessa paikassa tekevät vain enemmän hallaa...

T:sosionomi

Olen lähihoitaja mutta koskaan en ole vanhusten parissa työskennellyt vaan olen hammashoitaja. Luulen olevani hyvinkin tarpeellinen työpari hammaslääkärille. Melkoista asenteellisuutta sosionomilta. Toivottavasti et ikinä tule olemaan kollegani. T. Sosionomiopiskelija

Vierailija kirjoitti:

Eikös lakiopinnot ja psykologia ole yliopisto-opintoja?

Alkeelliset perusasiat pitää tietää kaikilla tasoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheltä hoitamista ja osa luokkatovereista otti sen ihan kirjaimellisesti. Hoisivat minuakin ihan sisäisestikin 😚 Oi opiskeluaikoja, ei ollut puutetta vaikka vähän oli kurjuutta.

Oliko teillä useitakin poikia luokalla? Meillä oli 2 eikä ne riittäneet kaikille.

Oli 5 ja meitä hoidon tarvitsijoita taisi olla 15. Veikkaan että he elivät elämänsä parasta aikaa tuolloin. Biletettiin useita kertoja viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla luokallani oli entinen huumeidenkäyttäjä joka halusi erikoistua mielenterveys- ja päihdetyöhön. Niin tekikin ja uskon että on siinä hyvä. Älykäs, empatiakykyinen, addiktiosairauden läpikäynyt ihminen jonka oma kokemus sairastumisesta ja toipumisesta on kullanarvoinen väline ihmisten kohtaamiseen päihdetyössä.

Päihdetyöhön on paras ihminen joka ei käytä päihteitä ja jonka lähipiirissä ei ole käytetty. Muulloin asiakas tulee liian lähelle ja ammatillisuus unohtuu. Tukihenkilönä tuollainen olisi sopiva( joka on itsekin kärsinyt päihderiippuvuudesta). Juuri tämän takia en vain pysty arvostamaan lähihoitajia niin paljon. Vanhustenhoitajina lähihoitajia kyllä arvostan ja siellä lähärit ovat paikallaan mutta ei heitä tarvitsisi ihan mihin tahansa pistää töihin..monessa paikassa tekevät vain enemmän hallaa...

T:sosionomi

Olen lähihoitaja mutta koskaan en ole vanhusten parissa työskennellyt vaan olen hammashoitaja. Luulen olevani hyvinkin tarpeellinen työpari hammaslääkärille. Melkoista asenteellisuutta sosionomilta. Toivottavasti et ikinä tule olemaan kollegani. T. Sosionomiopiskelija

Hammashoitajilla ei ole oikein mitään tekemistä lastenhoitajien kanssa mitä työn ominaisuuksiin tulee, mutta silti heillä on suurelta osin sama tutkinto.