Kellään haikea olo tulevasta joulusta, että saattaa olla vanhojen vanhempien viimeinen joulu. Siis jomman kumman

Molemmilla vanhemmillani on ollut viimeinen joulu jo yli 10 vuotta sitten. Ja molemmat sairastuivat vakavasti ennen joulua. Toinen oli sydänleikkauksessa ja toinen lonkkaleikkauksessa juuri ennen joulua.

Turha murehtia etukäteen.

Kyllä, isälläni alkava muistisairaus ja ikä lähentelee 80 ja fyysisiä vikoja paljon, äiti myös melkein 80 ja fysiikka alkaa pettää...Surullista ja pelottavaakin :(  

Meillä sellainen tilanne, että lapsi sairastaa parantumatonta syöpää, joten joo on äärimmäisen haikea olo. Toisaalta ollaan kaikki tosi jouluihmisiä, mutta itse mietin mielessäni, että yritän vain jotenkin "suorittamalla" selvitä tästä joulusta. Ja toisaalta haluaa tarjota perheelle parhaan mahdollisen joulun ajan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sellainen tilanne, että lapsi sairastaa parantumatonta syöpää, joten joo on äärimmäisen haikea olo. Toisaalta ollaan kaikki tosi jouluihmisiä, mutta itse mietin mielessäni, että yritän vain jotenkin "suorittamalla" selvitä tästä joulusta. Ja toisaalta haluaa tarjota perheelle parhaan mahdollisen joulun ajan.

Sori en oikeastaan vastannut aloitukseen, koska kyse oli vanhemmista...

Vierailija kirjoitti:

Meillä sellainen tilanne, että lapsi sairastaa parantumatonta syöpää, joten joo on äärimmäisen haikea olo. Toisaalta ollaan kaikki tosi jouluihmisiä, mutta itse mietin mielessäni, että yritän vain jotenkin "suorittamalla" selvitä tästä joulusta. Ja toisaalta haluaa tarjota perheelle parhaan mahdollisen joulun ajan.

Kaikkea hyvää teille ja ihanaa joulua ja tsemppiä! t.ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä sellainen tilanne, että lapsi sairastaa parantumatonta syöpää, joten joo on äärimmäisen haikea olo. Toisaalta ollaan kaikki tosi jouluihmisiä, mutta itse mietin mielessäni, että yritän vain jotenkin "suorittamalla" selvitä tästä joulusta. Ja toisaalta haluaa tarjota perheelle parhaan mahdollisen joulun ajan.

Iso lämmin halaus ja voimia teille. <3

Voi kiitos <3

Toivon, että on hullun narsisti äitini viimeinen joulu.

Kuulostaa varmaan kamalalta, mutta narsisitien lapset osaavat samaistua.

Isää ei enää ole, oma haikeutensa siinä,äiti on vanha ja hyvin sairas. Ei ole takeita että elää jouluun. Tai sitten on elossa. En silleen mieti asiaa että nyt varmaan viimeinen joulu vaikka sen isän kohdalla aavistin. Äidin aika tulee kun tulee.

Ei. Toiseen vanhempaan en ole pitänyt yhteyttä moneen moneen vuoteen ja toinen ei vietä joulua.

Teen joulusta hyvän lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Toivon, että on hullun narsisti äitini viimeinen joulu.

Kuulostaa varmaan kamalalta, mutta narsisitien lapset osaavat samaistua.

Joillain myös tulee sukupolven vaihdos, eli jatketaan äidin viitoittamalla tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sellainen tilanne, että lapsi sairastaa parantumatonta syöpää, joten joo on äärimmäisen haikea olo. Toisaalta ollaan kaikki tosi jouluihmisiä, mutta itse mietin mielessäni, että yritän vain jotenkin "suorittamalla" selvitä tästä joulusta. Ja toisaalta haluaa tarjota perheelle parhaan mahdollisen joulun ajan.

Meillä myös isällä parantumaton syöpä ja viimeinen joulu siis tiedossa. Ei toki ole rinnastettavissa oman lapsen kuolemaan.

Itse yritän omalla kohdalla ajatella, että olen "onnekas" (vähän tyhmä sanavalinta) kun tiedän, että on vika joulu yhdessä, niin yrittää keskittyä nyt siihen ihan täysillä

Ei tuollainen ajattelu pitkälle kanna. Saisi jatkuvasti olla huolissaan. "Ehkä tämä on viimeinen viikonloppu...", "...maanantai..., "...iltapala...".

Sitä ei voi omastakaan elämästä tietää, kun ei ole kristallipalloa.

Kun vanhemmat ovat vanhoja luopuminen heistä alkaa jo vuosia ennen kuin kuolema tulee. Joulut muuttuvat vuosi vuodelta erilaisimmiksi niin, että joulusta aina innoissaan oleva äiti tutisee nyt nojatuolin pohjalla Parkinsonin taudissa lähes sokeana pystymättä enää seuraamaan Turun joulurauhan julistusta kuin meidän lasten avustamana.

Isäkin sinnitteli viimeisen joulunsa  ja äidin takia koetti jonkun suupalan lautaselta niellä. Kyllä  sen tiesi, että isä lähtee pian ja lähtikin loppiaisena. 

Kävin itseni kanssa nopeasti läpi sen haikeuden ja luopumisen. Jäi enemmän aikaa viettää uudenlaisia jouluja vanhempieni kanssa.

Ainahan se tunteita nostattaa nytkin , miten puolisoni kuoli juuri joulun alla. Sitä en etukäteen osannut haikalla ja arvata. Siksi ei kannata jäädä roikkumaan niihin omiin haikailuihin. Kukaan ei tiedä kuka lähtee ja koska.

Jomman kumman?

Kantasana on joku, joten oikea muoto on jommankumman.

Toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Jomman kumman?

Kantasana on joku, joten oikea muoto on jommankumman.

Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Vaatii hivenen sydämen sivistystä ymmärtääkseen tämän.

Ei tässä orvon joulussakaan mitään ihmeellistä ole. Edesmenneet elävät muistoissa vierellä.