Jos ottaa jonkun joka ei oo ulkonäöllisesti yhtään oman ihanteen mukainen, niin katkeroituuko?

Riippunee sukupuolesta. Sori kun nyt sanon tän ääneen.

No jos voi kadottaa, voi myös löytää. Rippuu ihan ihmisestä, eikä kukaan voi vastata kuin omasta puolestaan. Mä rakastuin naiseen jonka kanssa en kuvitellut ensin edes seksiä. Fiksu nainen ja harvinainen. Ei nalkuta ja vaadi vieläkään vaikka on jo 11-vuotta takana. Entisissä suhteissa jokainen nainen alkoi nalkuttamaan, vaatimaan, määräilemään ja ne laskivat tyytyväisyyttä elämää kohtaan. Naisilla on ihme tapa huseerata kaikkea aivan turhaa ja vastuuttaa niistä miestä.

Aikuisten kesken ulkonäöllä on merkitystä vain tutustumisessa.

No mä en, mutta ei mulle ulkonäkö koskaan ole ollut mitenkään kovin tärkeä asia elämässä, ei oma eikä toisten. Mieheni ei ollut ensinäkemältä mitenkään viehättävä, oikeastaan päinvastoin, rumana miehenä pidin. Mutta kun ihastuin luonteeseen, niin hän alkoikin näyttää omalla tavallaan sympaattiselta ja suloiselta myös ulkoisesti, vaikka edelleen toki näin ettei hän mihinkään yleisiin komeusnormeihin istu. Onnellisia on oltu yhdessä 12 vuotta ja seksielämä on hyvää.

Normaalisti parinmuodostuksessa ulkonäkö on vain yksi osatekijä, jonka merkitys vieläpä yleensä vähenee parisuhteen syventyessä ja ajan kuluessa.

Jos parisuhteesi muodostuu pelkästään ulkonäköperustalle, niin olen melko varma, että se tulee kariutumaan joka tapauksessa.

En tiedä sinusta, mutta kun minä tykästyn johonkin ihmiseen, niin silloin on se ja sama edustaako tämä kyseinen ihminen fyysistä ihannettani vai ei. Miksi siis ihminen katkeroituisi siitä, että saa viettää aikaa ja jakaa elämäänsä sellaisen ihmisen kanssa josta kovasti pitää? Jos taas tyydyt siinäkin suhteessa, niin ei varmaan pidemmän päälle toimi.

Miksi joku alun perin kiinnostuisi mielestään vastenmielisen näköisestä ihmisestä?

Ei ollut mulle ongelma. Mies ei ole ulkonäköihanteeni mukainen, mutta tuoksuu tosi hyvältä ja se kompensoi yllättävänkin paljon vetovoiman kannalta. Olen tyytyväinen. Mutta kyllä kumppanin pitää minusta olla jollain tavalla puoleensavetävä fyysisesti.

En ole koskaan ollut miehen kanssa, joka vastaisi ulkonäköihanteitani miehelle. Miksi olisin tästä katkeroitunut? Aika absurdi ajatus.

Riippuu ihmisestä. Jos jollekin ulkokuori on tärkein, niin kai se sitten voi olla ikävää ettei saanut riittävän hyvää ulkokuorta. Olen tällaisiakin, varsinkin miehissä, tavannut, jotka tosiaan jaksaa rumaa äm määnsä haukkua pitkän avioliiton jälkeenkin ja nöyryyttää vaimojaan ihailemalla nuorempia ja kauniimpia. Ja osa pettämälläkin, jos mahdollisuus avautuu. 

Toisaalta on paljon sellaisiakin, joille ulkonäkö ei ole enää tärkeää sen jälkeen, kun on jo toisen syvempään olemukseen ja persoonaan ihastunut. He eivät ole mitenkään onnettomia, jos alussa tyytyivät ulkonäköön, joka ei vastannut mitenkään heidän ihanteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti parinmuodostuksessa ulkonäkö on vain yksi osatekijä, jonka merkitys vieläpä yleensä vähenee parisuhteen syventyessä ja ajan kuluessa.

Jos parisuhteesi muodostuu pelkästään ulkonäköperustalle, niin olen melko varma, että se tulee kariutumaan joka tapauksessa.

Kuka sanoo että pelkästään? Vaan että riittääkö se, jos luonne on vaikka 9/10, mutta ulkonäkö ei sytytä sitten yhtään? Parisuhteessa on kuitenkin tällaisia tärkeitä asioita kuin esim. seksielämä. Monilla pareilla se kuihtuu ja sitten seuraa usein ero tai pettämisiä.

AP

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku alun perin kiinnostuisi mielestään vastenmielisen näköisestä ihmisestä?

Mä kiinnostuin koska hän oli erittäin älykäs ja sen kautta kiehtova persoona. Kaverina oli tarkoitus ihan tutustua, mutta niin siinä kävi että ihastuin ja tulikin puoliso. Ja hyvää on ollut elämä yhdessä, eikä ulkonäkö haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku alun perin kiinnostuisi mielestään vastenmielisen näköisestä ihmisestä?

No tuossa ylempänä just joku nainen kertoo, että piti miestään aluksi rumana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti parinmuodostuksessa ulkonäkö on vain yksi osatekijä, jonka merkitys vieläpä yleensä vähenee parisuhteen syventyessä ja ajan kuluessa.

Jos parisuhteesi muodostuu pelkästään ulkonäköperustalle, niin olen melko varma, että se tulee kariutumaan joka tapauksessa.

Kuka sanoo että pelkästään? Vaan että riittääkö se, jos luonne on vaikka 9/10, mutta ulkonäkö ei sytytä sitten yhtään? Parisuhteessa on kuitenkin tällaisia tärkeitä asioita kuin esim. seksielämä. Monilla pareilla se kuihtuu ja sitten seuraa usein ero tai pettämisiä.

AP

Onkohan sitä tutkittu, että onko mitään korrelaatiota esim. pidempien parisuhteiden parisuhteen hyvyydellä ja puolisoiden ulkonäöllä? Itse epäilen että varmaan aika vähän on.

Ja joka tapauksessa ihan jokainen vanhenee ja muuttuu sen kautta objektiivisesti ajatellen epäviehättäväksi. Ei se seksielämä siltikään useimmilta lopu. Meillä ainakin on oikein hyvää seksielämää vaikka kaljamahat ja riipputissit ja allit löllyy ja ulkopuolisesta katsojasta näky olisi varmaan kuvottava. Mutta ei se ulkonäkö enää meitä kiiinnosta, hyvät tuntemukset kiinnostaa ja niitä me osataan toisillemme tuottaa, ja halutaan tuottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi joku alun perin kiinnostuisi mielestään vastenmielisen näköisestä ihmisestä?

No tuossa ylempänä just joku nainen kertoo, että piti miestään aluksi rumana.

Minä. Hän oli työkaveri, ja tutustuin siis vähän pakosta, vieressä kun istui 5 päivää viikossa. Ja osoittauti älykkääksi, syvämietteiseksi ja erikoisen huumorintajun omaavaksi ihmiseksi. Vähitellen siitä syntyi myös seksuaalinen kiinnostus ja halu saada mies omaksi kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti parinmuodostuksessa ulkonäkö on vain yksi osatekijä, jonka merkitys vieläpä yleensä vähenee parisuhteen syventyessä ja ajan kuluessa.

Jos parisuhteesi muodostuu pelkästään ulkonäköperustalle, niin olen melko varma, että se tulee kariutumaan joka tapauksessa.

Kuka sanoo että pelkästään? Vaan että riittääkö se, jos luonne on vaikka 9/10, mutta ulkonäkö ei sytytä sitten yhtään? Parisuhteessa on kuitenkin tällaisia tärkeitä asioita kuin esim. seksielämä. Monilla pareilla se kuihtuu ja sitten seuraa usein ero tai pettämisiä.

AP

Onkohan sitä tutkittu, että onko mitään korrelaatiota esim. pidempien parisuhteiden parisuhteen hyvyydellä ja puolisoiden ulkonäöllä? Itse epäilen että varmaan aika vähän on.

Ja joka tapauksessa ihan jokainen vanhenee ja muuttuu sen kautta objektiivisesti ajatellen epäviehättäväksi. Ei se seksielämä siltikään useimmilta lopu. Meillä ainakin on oikein hyvää seksielämää vaikka kaljamahat ja riipputissit ja allit löllyy ja ulkopuolisesta katsojasta näky olisi varmaan kuvottava. Mutta ei se ulkonäkö enää meitä kiiinnosta, hyvät tuntemukset kiinnostaa ja niitä me osataan toisillemme tuottaa, ja halutaan tuottaa.

Kommenttisi oli jotenkin ihana

Jos saisin piirtää miesihanteeni paperille, se varmaan näyttäisi aika eriltä kuin se henkilö, jonka nain. Mutta kun mieheni tapasin ajattelin heti, että se on tämä taikka ei kukaan. Ja sitä myöden minulle on ihan sama millaisia könsikkäitä maailmassa on. Olemme olleet naimisissa 19 vuotta hyvin onnellisesti. Minusta siis kuulostaa siltä, että ap ei ole kohdannut vielä sitä henkilöä, joka vie jalat alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti parinmuodostuksessa ulkonäkö on vain yksi osatekijä, jonka merkitys vieläpä yleensä vähenee parisuhteen syventyessä ja ajan kuluessa.

Jos parisuhteesi muodostuu pelkästään ulkonäköperustalle, niin olen melko varma, että se tulee kariutumaan joka tapauksessa.

Kuka sanoo että pelkästään? Vaan että riittääkö se, jos luonne on vaikka 9/10, mutta ulkonäkö ei sytytä sitten yhtään? Parisuhteessa on kuitenkin tällaisia tärkeitä asioita kuin esim. seksielämä. Monilla pareilla se kuihtuu ja sitten seuraa usein ero tai pettämisiä.

AP

Onkohan sitä tutkittu, että onko mitään korrelaatiota esim. pidempien parisuhteiden parisuhteen hyvyydellä ja puolisoiden ulkonäöllä? Itse epäilen että varmaan aika vähän on.

Ja joka tapauksessa ihan jokainen vanhenee ja muuttuu sen kautta objektiivisesti ajatellen epäviehättäväksi. Ei se seksielämä siltikään useimmilta lopu. Meillä ainakin on oikein hyvää seksielämää vaikka kaljamahat ja riipputissit ja allit löllyy ja ulkopuolisesta katsojasta näky olisi varmaan kuvottava. Mutta ei se ulkonäkö enää meitä kiiinnosta, hyvät tuntemukset kiinnostaa ja niitä me osataan toisillemme tuottaa, ja halutaan tuottaa.

On tutkimusta. Sen mukaan jos toinen osapuoli on paljon viehättävämpi, on hän keskimäärin tyytymättömämpi suhteessa. Surullista mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin piirtää miesihanteeni paperille, se varmaan näyttäisi aika eriltä kuin se henkilö, jonka nain. Mutta kun mieheni tapasin ajattelin heti, että se on tämä taikka ei kukaan. Ja sitä myöden minulle on ihan sama millaisia könsikkäitä maailmassa on. Olemme olleet naimisissa 19 vuotta hyvin onnellisesti. Minusta siis kuulostaa siltä, että ap ei ole kohdannut vielä sitä henkilöä, joka vie jalat alta.

Olen kohdannut. Mutta se että kohtaa ei tarkoita että saisi kyseisen henkilön pidempään suhteeseen. Sehän tässä vähän surullista onkin.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti parinmuodostuksessa ulkonäkö on vain yksi osatekijä, jonka merkitys vieläpä yleensä vähenee parisuhteen syventyessä ja ajan kuluessa.

Jos parisuhteesi muodostuu pelkästään ulkonäköperustalle, niin olen melko varma, että se tulee kariutumaan joka tapauksessa.

Kuka sanoo että pelkästään? Vaan että riittääkö se, jos luonne on vaikka 9/10, mutta ulkonäkö ei sytytä sitten yhtään? Parisuhteessa on kuitenkin tällaisia tärkeitä asioita kuin esim. seksielämä. Monilla pareilla se kuihtuu ja sitten seuraa usein ero tai pettämisiä.

AP

Onkohan sitä tutkittu, että onko mitään korrelaatiota esim. pidempien parisuhteiden parisuhteen hyvyydellä ja puolisoiden ulkonäöllä? Itse epäilen että varmaan aika vähän on.

Ja joka tapauksessa ihan jokainen vanhenee ja muuttuu sen kautta objektiivisesti ajatellen epäviehättäväksi. Ei se seksielämä siltikään useimmilta lopu. Meillä ainakin on oikein hyvää seksielämää vaikka kaljamahat ja riipputissit ja allit löllyy ja ulkopuolisesta katsojasta näky olisi varmaan kuvottava. Mutta ei se ulkonäkö enää meitä kiiinnosta, hyvät tuntemukset kiinnostaa ja niitä me osataan toisillemme tuottaa, ja halutaan tuottaa.

On tutkimusta. Sen mukaan jos toinen osapuoli on paljon viehättävämpi, on hän keskimäärin tyytymättömämpi suhteessa. Surullista mutta totta.

Itse olen paljon kauniimpi kuin ex-mieheni. Niinpä hän kaikin keinoin yritti painaa itsetuntoani alas, vertasi huippumalleihin pilkallisesti ja petti aina tilaisuuden tullen.