Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kävin vanhalla kotipaikkakunnallani ja aloin tuntemaan voimakasta ahdistusta ja masennusta kun kävelin siellä
29.11.2022 |
Olen asunut Helsingissä jo 15 vuotta, mutta tässä pari viikkoa sitten kävin vanhalla kotipaikkakunnallani ihan sattumalta kun oli työasioita siellä päin. Omaisia ei enää ole, eli en ole käynyt vuosiin. Lähdin illalla ajelemaan autolla ja katsomaan vanhoja paikkoja. Kävelin lähiössä ja katselin niitä 70-luvulla rakennettuja kerrostaloja, joiden takana huojui musta metsä. Oli synkkää ja kylmää, ihmiset möllöttivät sisällä. Yhtäkkiä tunsin syvän masennuksen ja ahdistuksen tunteen. Oli kuin olisin ollut jossakin vääristyneessä aikakapselissa, jossa en halunnut olla. Lähiö alkoi tuntua ahdistavalta, pimeys pelottavalta ja kuvottavalta ja autius pakon sanelemalta. Halusin pois ja lähdinkin.
Keskustassa etsin kahvilaa, vaan ei löytänyt. Joka puolella levisi synkkä pimeys ja ahdistava tuuli. Edes teinejä ei näkynyt missään, kuten minun nuoruudessani, ja meininki oli kuin Stephen Kingin kirjassa. Lähdin hotellille ja otin baarikaapista yömyssyn ja aloin nukkumaan.
Seuraavana päivänä hoidin pakolliset hommat ja lähdin ajamaan kotiin katsomatta taakseni. Masentava maantie, loputon määrä tympeää metsää ja hirvivaroitusmerkkejä saatteli minua kohti etelää. Kun ilta alkoi hämärtää, Helsingin valot aukesivat ja oli kuin olisi ajanut ihmemaahan. Mieliala nousi, hyvänolontunne levisi vartaloon.
En ole menossa takaisin tuonne enää koskaan, en edes työreissulla. Mukavaa työviikkoa kaikille!
Kommentit (10)
Kuvailit erinomaisesti tunteita, jota Helsinki minussa herättää, ihan joka kerta kun siihen rumaan, ahdistavaan kylään joutuu vierailemaan.
Onneksi korona on lisännyt valtavasti etäkoulutuksia jne joten käytännössä Helsingissä - ei luojan kiitos - tarvitse juurikaan enää asioida.
Ajatuskin siitä, että pitäisi siihen masentamaan lähiöhelvettiin lähteä saa sykkeen nousemaan. Toivon, että ei enää ikinä tarvitse käydä Helsingissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko samanlaiset ovat minunkin tunnelmani olleet kun olen käynyt kotipaikkakunnalla tai maaseudulla yleensäkin. Masentavaa ja säälittää ihmiset jotka joutuvat siellä asumaan.
Vierailija kirjoitti:
Imatraltako olet lähtöisin?
Vai Mikkelistä?
Vierailija kirjoitti:
Melko samanlaiset ovat minunkin tunnelmani olleet kun olen käynyt kotipaikkakunnalla tai maaseudulla yleensäkin. Masentavaa ja säälittää ihmiset jotka joutuvat siellä asumaan.
Se on jännä että toiset tuntevat hyvin voimakasta nostalgiaa kotiseutuaan kohtaan. Itse en tunne, vaan ihan samoin kuin ap, kokemus on jotenkin ahdistava ja tulee masentunut olo. Halu päästä äkkiä takaisin etelään.
En nyt itse ihan noin voimakkaasti reagoi, mutta onhan se surullista nähdä kuinka pienet pitäjät näivettyy hiljalleen. Synnyin paikassani oli aikanaa monenlaista kauppaa kylänraitilla. Nykyään löytyy yksi ruokakauppa ja baari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen muuttanut pois Espoosta, pieneen kaupunkiin länsirannikolla. Aina kun käyn Espoossa/Helsingissä mua alkaa ahdistamaan. Inhottavaa hälinää ja häslinkiä, meno on kuin afrikkalaisessa basaarissa. Ihanaa aina tulla kotiin, rauhalliseen ja idylliseen pikkukaupunkiin. En ikinä muuttaisi takaisin pääkaupunkiseudulle. Hyi hitto!
Asunut koko Ikäni helsinki.Musta en tiedä.Mutta kävin toisessa Helsingin lähiössä kerran.Eli lapsuus kotini maisemissa. Isän rakentama puutalo:Oli uusi omistaja purkanut ja koko tontin kokoinen kivitalo siinä.Maisema todella muttunut.Mitä nyt maisema helsingin lähiössä puiss ja pensaissa on valkea lumipete,kuin maassa.Ei yhtään synkää .Illan tullen ilta lenkillä valaisee katu valot ja kävelytietkin metsän valaistu.Ihmisillä kerrostaloissa jo joulu valoja.Kuin vuokra/ omistus asuntojen rivitalot,luhti talot on valaistu pihaakin joulun valoilla.KAIKKI ON KUITENKIN KATSOJAN OMISSA SILMISSÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle teini-ikä oli jotenkin musta aika, vaikka mitään nyt niin erikoista ei tapahtunut, vähän kiusattiin ja koin erilaisuutta, kun en ollut kiinnostunut ryyppäämisestä ja kaupungilla notkumisesta. Lisäksi isäni oli opettaja, jonka takia koin, että "liian moni" tunsi meidän perheen ja osa huomiosta oli negatiivista. Jännästi kyllä sitten isäni kuollessa kirkko oli aivan täynnä.
En ole hetkeen käynyt kotipaikkakunnalla, mutta aina välillä siellä käydessä minullekin iski tuo sama teini-iän ahdistava tunnelma. Joskus se iskee myös muuten maalle ajaessa. Esim. kerran ajoimme kivassa porukassa mökille ja mitä metsempään mentiin, sitä ahdistavammalta musta tuntui. Aloin heti miettiä miten karua siellä korvessa olisi asua, kun näin jotain asuttuja maalaistaloja.
Onneksi ihmiset on erilaisia.
Alue: Aihe vapaa
Imatraltako olet lähtöisin?