Millä konstilla te tukiverkottomat jaksatte?

asiat ilman sitä, eikä osaa kaivata sellaista.

Meillä toinen vanhemmista on pitkäaikaissairas, usein kyvytön hoitamaan lasta ja paljon sairaalassa. Lapsi on myös sairas ja ollut hyvin vaativa ensimmäiset vuodet mm. pitkine sairaalajaksoineen ja non-stop valvomisineen.



Kova koulu ollut, mutta ei tarvitse enää seuraavista lapsista haaveilla. Psykologilla olen käynyt juttelemassa ja pari kertaa vuodessa sukulainen on hoitanut yhden yön yli.



Kaikkeen tottuu kun ei ole vaihtoehtoja.

Kun elää päivä kerrallaan, niin huomaa puolen vuoden välein, että kah, taas on elämä tuolta ja tuolta osin vähän helpompaa! Kun muuttaa, niin siinähän nuo lapset vain leikkivät.

Ja lapset tosiaan kehittyvät aika omatoimisiksi ja kekseliäiksi, kun joutuvat puuhaamaan keskenään että äiti ja isä saa tehtyä pihatöitä, remonttia tms.