Ärsyttää tehdä ruokaa miehelle joka syö perunat kuorineen, muussaa ruuan ja lisää suolaa ja ahmii...

Meillä lapsetkaan ei muussaa, vaan pilkkovat perunan siististi paloiksi ja muussaavat sen sitten suussaan kastikkeen kanssa. Hyi hitto aikuisia syömässä vauvanruokaa!!!!

minua ei miehen ruokatapa muuten ärsyttäisi (no, se liika ahtaminen ehkä), mutta mulla palaisi hihat, jos joku yli 3-vuotias aina häipyy pöydästä kun muilla on vielä syönti kesken. Pitkillä illallsilla ihan ymmärrettävää, että lapset kyllästyvät, ja silloin poistuminen luvan kanssa on ok, mutta että aikuinen ukko ei malta rauhoittua ruokapöytään normaalikotiruokailun ajaksi...

Ärsyttää kans ihan sikana aina. Ja hirveän ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan! Ja annos on aina niin iso kuin vain lautaselle mahtuu! Argh!

Olen yrittänyt nätisti puhua asiasta, että voitaisiinko olla itse esimerkkinä omille lapsillemme, miten ruokaa otetaan lautaselle jne. Mutta ei, aina sama riita... :((

Otan osaa juu.

että jotkut ihmiset tunkevat niitä paloja suuhunsa ja heti päälle hirmaisevat maitoa. Sitten posket pullollaan mussutetaan sitä ruoka-maitosotkua. Se jos joku on kuvottava tapa.

Meillä mies ja yksi pojista syövät niin, että työntävät kielen ulos suusta ruokahaarukallista vastaan, eikös se jos jokin olekin hirveän näköistä! Yksi toinen pojista taas avaa suunsa ja tunkee sinne kokonaisen perunan.



Kuitenkaan toisten syömistä ei saa nälviä. Lapsia yritetään opettaa, mutta haukkua ei saa, eikä tuijottaa, ja aikuisten tavat ovat jo aika piintyneitä. Ne meistä, jotka eivät käytä " ruokajuomaa" saavat ottaa kulhonsa ja painua syömään mihin haluavat omassa rauhassaan. Muuten jouduttaisiin syömään eri aikaan. Olen itse lapsena itkenyt ruokapöydässä kun on ollut niin kireä tunnelma syystä tai toisesta, enkä pysty juurikaan syömään jos joku katselee...



Tämä syöminen taivaanrantaa tuijottaen on vanha beduiinien tapa, ja myös amerikan karjapaimenten. Jokaiselle oma rauhansa. Joskus on " huviruokaa" jonka ääreen kokoonnutaan, mutta silloin ei ole kenelläkään nälkä vaan se syöminen on sosiaalista seurustelua, esim. piirakkaa, pitsaa, popcornia, vesimelonia... ilman välineitä tai jokaiselle välineet oman maun mukaan. En siedä yhtään ruokapöytäfasismia! Tasapäisyys pois ruokapöydästä! Ruokailun ei tarvitse olla kaavamaista, taikka jos tarvitsee niin sitten meillä kyllä äänestetään demokraattisesti ensin siitä, miten toimitaan, ja jos äänestyksen tulos on että puuro kuuluu syödä haarukalla pyörittäen lautasta vastapäivään niin ok.

Mutta vain jos olisin yksin:-)

No ne perunat kyllä syön aina kuorineen ja jos on oikein hyvää kastiketta niin kyllä surutta muussaan kotioloissa itsellenikin tuollaista mössöä.

Ihan käsittämtäöntä että jolu voi aikuisena vielä käyttäytyä noin.



Miten saat ap lase syömään ihmisen tavoin kun lasten isä sikailee tuollai?

Turha nähdä vaivaa. Minkäänlaista. Menenkin tästä lämmittämään ranskalaisia ja lihapullia...

Meillä tosin syödään todella harvoin perunaa koska äitini on varsinainen perunafanaatikko ja aina oli perunaa lisukkeena. Kun 20 vuotta söi pelkkää perunaa niin tuli sellainen perunakyllästetty olo että harvoin niitä tekee mieli. Ja sitten kotioloissa istun ruokapöydässä toinen jalka koukussa pepun alla ja toinen on nostettu tuolille siten että polveen on mukava nojata :) (meillä ei ole vielä lapsia)



Minua taasen ärsyttää syödessä maiskuttavat ja mässyttävät ihmiset. Ei sitä ruokaa tarvitse kaikille siellä suussa esitellä, kyllä sitä voi pureskella suu kiinnikin!

Sitten mies (jonka kolesteriarvot on korkeat) ravistaa siihen kaksin käsin suolaa (pöytä suolaa tietenkin) ja hyvällä tuurilla myös ketsuppia. Ranskalaisia ja nakkeja saa maustaa niin kuin tykkää, kummempaa ei huvita laittaa.

Itse tykkään laittaa ruokaa, ja kun tiedän että ukko tykkää tulisesta ja maustetusta ruuasta, välillä panostan enemmän maustamiseen ilahduttaakseni häntä.

Kun ikuisuudelta tuntuvan ajan olen pilkkonut paprikaa, sipulia, valkosipulia, chiliä ym. Ja freesaan ne ja maustan ja maistan ja maustan ja maistan. Katan pöydän, servetit ja viinilasit ja kaikki.



Mies ottaa lautasen täyteen kastiketta ja päälle riisiä tai pastaa ja sekoittaa ja sotkee. Ja viimeiseksi MEXICAN KETSUPPIA paljon perkules ja ilman että edes maistaa ensin. Ja minuutissa lautanen on tyhjä. Ja sitten ihmettelee miksi murjotan, ruokahan on hyvää.



Mua ainakin loukkaa tollanen käytös, tuntuu että sama vaikka olis sitä iänikuista jauhelihakastiketta kun se pitää kumminkin peittää puolella litralla vahvaa ketsuppia.

Vierailija:

Itse tykkään laittaa ruokaa, ja kun tiedän että ukko tykkää tulisesta ja maustetusta ruuasta, välillä panostan enemmän maustamiseen ilahduttaakseni häntä.

Kun ikuisuudelta tuntuvan ajan olen pilkkonut paprikaa, sipulia, valkosipulia, chiliä ym. Ja freesaan ne ja maustan ja maistan ja maustan ja maistan. Katan pöydän, servetit ja viinilasit ja kaikki.

Mies ottaa lautasen täyteen kastiketta ja päälle riisiä tai pastaa ja sekoittaa ja sotkee. Ja viimeiseksi MEXICAN KETSUPPIA paljon perkules ja ilman että edes maistaa ensin. Ja minuutissa lautanen on tyhjä. Ja sitten ihmettelee miksi murjotan, ruokahan on hyvää.

Mua ainakin loukkaa tollanen käytös, tuntuu että sama vaikka olis sitä iänikuista jauhelihakastiketta kun se pitää kumminkin peittää puolella litralla vahvaa ketsuppia.

Mä en oikeesti kestäis tollasta ihmistä. Eiköhän nyt jokainen saa syödä ruokansa niillä mausteilla kun haluaa. Jos miehes tykkää ketsupista, niin mitä sitten?

Sä olisit varmaan vasta sitten onnellinen, kun miehes jättäis ketsupin pois ruuasta. Mitä sitten vaikka se ei miehen suussa maistuis niin hyvälle? pääasia että sinä olisit tyytyväinen! Uskomatonta.

Mä muusaan keitetyt perunat. Kastikkeeseen laitan ketsuppia. Mieheni laittaa lihamakaronilaatikkoon sinappia, mikä on mun mielestä tosi outoa. Mutta ei ärsytä, ennemminkin huvittaa.

Todellakin: muusaan ruokani.

Voisitteko löytää jonkinlaisen kompromissin? Esim. sen, että arkena mies saa syödä niin kuin tykkää, mutta viikonloppuna syödään sitten rauhallisesti keskustellen.

Vierailija:

Todellakin: muusaan ruokani.

Sen lisäksi että kastikkeeni on sairaan hyvää ja peruna ei, joten sitä tarvii saada kunnolla. Ja koska ruoka on hyvää, miksei nuolla lautasta. En tee sitä kuitenkaan vieraissa.



t: muusaaja

lojui pöydällä eikä malttanut edes purra ruokaa, hotki ja hörppi. Omassa kotonani sellainen ei olisi onnistunut enää sen jälkeen, kun olin jotakuinkin kouluiässä.

Leipiäänkään ei viitsi voidella.

Ja hyi, ne perunankuoretkin viel siel mössössä!!!



Kyllä minäkin ruokaani vähän sekoittelen, mutta en todellakaan tee mitään sileää mössöä.