Lue keskustelun säännöt.
Pian 49 v. sinkkunainen. Onko vientiä miesmarkkinoilla..?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Bodya, sporttia ja tsemppistä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa on moneen kertaan todettu, että pitää olla hoikka tai vähintään normaalipainoinen, että kelpaa miehille. Että suunnilleen muuten ihan sama millainen on, kunhan ei ole ylipainoinen.
Olen nyt vähän eri mieltä, olen nelikymppinen, liikunnallinen mutta ylipainoa mulla on varmaan joku 20 kg, silti miehiä olisi tulossa ovista ja ikkunoista. Ja hyvinkin tasokkaita, ei mitään peräkamarin poikia. Korvaako muut avut (=olen lapseton, hyvässä duunissa, naamasta nätti ja ilmeisesti luonnekin ihan ok) sitten ton ylipainon, en tiedä?
Ylipainoa 20kg, googlasin esimerkin. Sanon suoraan, että on kyllä järkyttävä ylipaino, eikä korvaa ei sitten niin mitkään avut ylipainoasi.
Eihän tuossa sanota paljonko hänellä oli ylipainoa. Vaan että on laihduttanut 20kg.
Ja kuvatekstissä, että muutos "puolivälissä". Huonosti googlattu esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olin 44-vuotias, kun aloin seurustella. Ennen miesystävääni oli ollut vähän viritystä yhden toisen kanssa, mutta hänen kanssaan juttu loppui alkuunsa erilaisiin toiveisiin liittyen. Että omasta kokemuksestani sanoisin, että kyllä yli 40-vuotiaana voi löytää seuraa. Nykyinen kumppanini on itseäni vuotta vanhempi ja se aiempi oli 5 vuotta nuorempi. Suunnilleen samaa ikäluokkaa siis kuitenkin. Kovin paljon nuoremman tai vanhemman kanssa en lähtisi.
Minä tapailin itseäni kymmenen vuotta vanhempaa miestä. Olen täysin normaalipainoinen, mies oli ennemminkin tuhti ja helposti lihova. Silti sain kuittailua painostani, ja lopulta ilmeni, että hän *virittyi tunnelmaan* vain hyvin sorjien aasialaisten kanssa. Harmi ettei heti aluksi tullut tätä maininneeksi 🙄
Vierailija kirjoitti:
Minä tapailin itseäni kymmenen vuotta vanhempaa miestä. Olen täysin normaalipainoinen, mies oli ennemminkin tuhti ja helposti lihova. Silti sain kuittailua painostani, ja lopulta ilmeni, että hän *virittyi tunnelmaan* vain hyvin sorjien aasialaisten kanssa. Harmi ettei heti aluksi tullut tätä maininneeksi 🙄
Et ole ainoa! Suomessa on paljon setämiesikäisissä noita yellow fever-miehiä! Joko eivät kehtaa myöntää sitä itselleenkään, tai sitten etsivät alaikäisiä - en ole oikein päässyt selvyyteen miksi hakevat kuitenkin normaalia seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ei voi olla kuin tyytyväinen ettei kaipaa miesseuraa viisikymppisenä. Ihan pimeitä toiveita. Mitä minä tuollaisilla ihmisillä tekisin.
Samaan lopputulokseen tullut naisista tätä palstaa lukiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa on moneen kertaan todettu, että pitää olla hoikka tai vähintään normaalipainoinen, että kelpaa miehille. Että suunnilleen muuten ihan sama millainen on, kunhan ei ole ylipainoinen.
Olen nyt vähän eri mieltä, olen nelikymppinen, liikunnallinen mutta ylipainoa mulla on varmaan joku 20 kg, silti miehiä olisi tulossa ovista ja ikkunoista. Ja hyvinkin tasokkaita, ei mitään peräkamarin poikia. Korvaako muut avut (=olen lapseton, hyvässä duunissa, naamasta nätti ja ilmeisesti luonnekin ihan ok) sitten ton ylipainon, en tiedä?
Palstalla on joitain, joilla on pakkomielle naisten painosta. Kuitenkin miehissä on enemmän lihavia kuin naisissa ja aika usein näkee pariskuntia, joissa hoikka mies ja pullea nainen, että todellisuus kuitenkin on, että aika moni mies tykkää muhkummasta.
Edelleen naisissa on enemmän lihavia thl:n tilastojen mukaan.
Relevantissa ikäluokassa on enemmän lihavia miehiä. Naisten tilastoja nostaa yli 60-vuotiaat. Mummot tuppaa olemaan pyöreitä ja elävät helposti 85-vuotiaiksi. Lihavat miehet sen sijaan taitavat heittää veivinsä aikaisemmin ja loputkin kuihtuu loppua kohti, eli vanhoissa miehissä lihavia on todella vähän, kun taas vanhoissa naisissa lihavia on paljon yli puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua lukiessa ei voi olla kuin tyytyväinen ettei kaipaa miesseuraa viisikymppisenä. Ihan pimeitä toiveita. Mitä minä tuollaisilla ihmisillä tekisin.
Fakta on se, että viisikymppisenä on vapaina vain pahin jämäaines, eli ne, jotka ovat joutuneet toiselle/sadannelle kierrokselle. Pääosin pershäröjä, addikteja, pervoja ja mt-ongelmaisia. Kyllähän se näistäkin vastauksista paistaa, miksi sitä kumppania ei ole.
Se on totta, että kaikilla on varmasti painolastia tuossa vaiheessa, enkä nyt puhu lihavuudesta, vaan henkisestä painolastista. Kuitenkin se voi olla ihan siedettävissä määrin ja ylitsepäästävissä. Kyllä niitä pitkiä suhteita päättyy tuossa iässä paljon, kun lapset alkaa olla isoja, eikä heidän takiaan tarvi enää kulissia pitää pystyssä. Voi myös olla, että arki on perustunut lasten asioihin, eikä parilla ole enää mitään yhteistä keskenään, kun lapset muuttavat omilleen. Ei nämä välttämättä ole mitään huonoja ihmisiä, eikä todellakaan mitään addikteja, mt-ongelmaisia tms.
Fakta on se, että viisikymppisenä on vapaina vain pahin jämäaines, eli ne, jotka ovat joutuneet toiselle/sadannelle kierrokselle. Pääosin pershäröjä, addikteja, pervoja ja mt-ongelmaisia. Kyllähän se näistäkin vastauksista paistaa, miksi sitä kumppania ei ole.