Lue keskustelun säännöt.
Onko sinun menneisyytesi todellinen?
25.11.2022 |
Kyllä minulla muistot on. Muistan esim lapsuuteni, muistan missä kävin koulua, vaikka kuinka paljon lapsuusmuistoja. Mutta ne ovat vain muistoja.
Muistan että olen joskus ollut lapsi. Mutta en tiedä että olen ollut lapsi. Muistoillani ei ole mitään "totuusarvoa". Eivät muistoni kerro minulle mitään mistään todellisuudesta. Muistot ovat ainoastaan muistoja, eivät mitään muuta. Suoraan sanottuna en tiedä miksi muistoja on edes olemassa, ihan turhia, mitään en niillä tee.
Miksi muistoja on olemassa? Yhtä tyhjän kanssa kaikki.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
No mistäs arvelet tänne putkahtaneesi jos et ole ollut lapsi ja muistot eivät ole todellisia? Tottakai jos aletaan oikein filosofiseksi niin koskaan ei voi olla täysin varma mistään, edes olemassaolosta, mutta kyllä mitä suurimmalla todennäköisyydellä me kaikki olemme eläneet suunnilleen sellaisen lapsuuden kuin muistomme kertovat. Ellei ole jotain erityistä syytä miksi ne muistot valehtelisivat (eli jotain traumaattisia kokemuksia tms).
Niin, kyllä minä tiedän että aikuisen ihmisen on mahdoton vain putkahtaa maapallolle tostanoinvaan ykskaks. Eli kyllä minä olen syntynyt ja viettänyt lapsuuden, siten kasvanut lapsesta aikuiseksi. Mutta ei kyllä yhtään tunnu siltä, mikään ei minulle mitään tuollaista "todista", se nyt vain on biologinen fakta, mutta mitään tuollaista omaa "kokemusta" minulla ei ole, mikään ei minulle "sano" että olen "aikuiseksi kasvanut" enkä vain "putkahtanut". Ihan yhtä hyvin olisin voinut vain putkahtaa tänne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mietit sitä, että miksi muistojen tai havaintojen perusteella voitaisiin ajatella olevan joku todellisuus, niin ehkä siksi, että tapahtumat eivät vaikuta täysin mielivaltaisilta, vaan ne tuntuvat mukailevan jotakin. Vaikka ihmisiä on moneen junaan, ja ideologioita ja maailmankatsomuksia vaikka kuinka, niin vaikuttaisi siltä, että kesäisin yleensä pukeudutaan kevyemmin, ja talvisin raskaammin. Jos pukeutuminen olisi täysin mielivaltaista, niin siinä ei ehkä pitäisi esiintyä tällaisia säännönmukaisuuksia, syklejä tai trendejä. Koska pukeutuminen vaihtelee kausittain, voidaan ehkä olettaa, että taustalla on jotain "todellisia" muuttujia, jotka ohjaavat ja rajoittavat ihmisten käyttäytymistä. On ehkä mielekkäämpää ajatella, että joku tosiasia rajoittaa mahdollisuuksia valita portaiden sijaan rappukäytävässä ylös levitoiminen tai teleporttaaminen, kuin ajatella, että sattumalta kukaan ei tunnu valitsevan levitoimista kävelyn sijaan.
Se, että nykyhetki ja tulevaisuus ovat jotenkin yhteydessä menneisyyteen, on varmaankin yksi elämän perusedellytyksistä. Jos mennyt ei kertoisi mitään tulevasta, niin mitään ei voisi oppia, mihinkään ei voisi sopeutua, eikä tarkoitushakuinen toiminta, tai oikeastaan mikään koordinoitu toiminta, olisi mahdollista.
Sitä, että mitä hyötyä nimenomaan tietoisista muistoista tai tietoisuudesta ylipäätänsä on, en osaa sanoa.
No mistäs arvelet tänne putkahtaneesi jos et ole ollut lapsi ja muistot eivät ole todellisia? Tottakai jos aletaan oikein filosofiseksi niin koskaan ei voi olla täysin varma mistään, edes olemassaolosta, mutta kyllä mitä suurimmalla todennäköisyydellä me kaikki olemme eläneet suunnilleen sellaisen lapsuuden kuin muistomme kertovat. Ellei ole jotain erityistä syytä miksi ne muistot valehtelisivat (eli jotain traumaattisia kokemuksia tms).