Lue keskustelun säännöt.
Masentuneen puolisoita paikalla?
Kommentit (35)
Kenen kanssa nauraisin ja nauttisin? Yksinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus ei paranna ketään, vaikka kuinka toivoisi. Voi kaataa kaiken energian masentuneen mustaan aukkoon, eikä se koskaan riitä. Masentuneen olo olisi yksin sama tai huonompi. Oma oloni olisi yksin parempi, koska huono olo ei ole lähtöisin minusta.
Ottamalla seitinohuet päiväkännit, eikä omassa liemessään muhiva masentunut aavista mitään. Sanon vaan 'joo, joo, kuulostaa rankalta' kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneelle pitäisi saada joku nuori ja pirtsakka rakastajatar, joka jaksaisi lohduttaa. Piristyisi heti!
Tätä olen masentuneelle miehelleni sanonut (28v yhdessä oltu), että rakastuminen johonkin uuteen ja mielenkiintoiseen voisi olla oikea lääke. Kun mies vain hokee, että mikään ei tunnu miltään ja kaikki on yhtä harmaata mössöä.
Totuus on kyllä se, että myös se masentuneen puoliso voisi kaivata mukavaa rakastajaa.
Itselleni tuo nuori nyt ei ole se juttu.
Meillä oli vielä puoli vuotta sitten hyvinkin aktiivinen seksielämä ja käytän termiä oli.
Pitkä yksiavioinen suhdeko masentaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia piilotan masennukseni muilta kun minusta tulisi taakka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottamalla seitinohuet päiväkännit, eikä omassa liemessään muhiva masentunut aavista mitään. Sanon vaan 'joo, joo, kuulostaa rankalta' kaikkeen.
Valehtelisin jos väittäisin, ettei tämä houkuttelisi juuri tälläkin hetkellä, mutta pelkään että ajautuisin riippuvuuteen tissuttelusta, jos jokaiseen omaan kyllästyneeseen oloon joisin, sillä sellainen fiilis on usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia piilotan masennukseni muilta kun minusta tulisi taakka
Tätä en kuitenkaan suosittelisi, mieheni teki juuri noin eli piilotteli masennustaan yli vuoden niin, että lopulta romahti. On nyt siis 1,5 vuotta ollut masentunut ja tilanne on paha. Nyt mies on myöntänyt, että häpesi sitä ja kuvitteli, että se menee ohi.
Puolisona on oltava aina se vahvempi ja jaksavampi, vaikkei olisikaan. Masentuneen kanssa ei voi olla vastavuoroista, tasapuolista suhdetta koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, aina sanotaan, että pitäisi huolehtia omasta jaksamisesta. Mutta jos niitä turvaverkkoja ei itselläkään ole?
Tämä. Kun ihmisen elämä yksinkin vaatisi näinä aikoina "itsestä huolehtimista", masentuneen kanssa pitäisi tehdä vielä ylimääräistä turbohuolehtimista. Uuvun siihenkin, että "pitäisi tehdä yksin jotain mukavaa/voimaannuttavaa, että jaksaa taas tukea masentunutta". Ymmärtääkö kukaan?
Ymmärrän, ja haluan vetää turpaan seuraavaa joka sanoo jotain happinaamareista ensin omille kasvoille, ellei sitten ole stuertti tai lentoemo kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentuneelle pitäisi saada joku nuori ja pirtsakka rakastajatar, joka jaksaisi lohduttaa. Piristyisi heti!
No ei välttämättä
Ennen olin mustasukkainen tyyppi. Nyt tiedän mieheni olevan naispuolisen työkaverin kanssa kahvilla, mutta salaa melkein toivon, että nainen ymmärtäisi miestäni paremmin kuin minä ja alkaisivat sitten vaikka salasuhteeseen, jotta minä saisin omaa aikaa ja odotukset minua kohtaan vähenisivät. Kuinka tervettä tämä on?