Lue keskustelun säännöt.
Arki aivan hirveää suorittamista yhden lapsen kanssa, miten muut pärjää useamman lapsen kanssa?
Miten arjesta olisi tarkoitus nauttia tai edes saada jotain iloa, kun kaikki on pelkkää selviytymistä? Haaveillaan toisesta lapsesta mutta kun jo yhden kanssa elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, niin miten sitten useamman kanssa selviää?
Meillä minä hoidan 3-vuotiaan hoitoon viennin ja haun, sillä teen lyhennettyä työaikaa. Lapsi on silti hoidossa melkein 8h päivässä, kun työmatkoihin menee melkein tunti suuntaansa. Ihan hirveää pitää noin pitkää päivää mutta mikäs teet. Miehellä pitkät päivät ja yhtä pitkä työmatka kuin minulla. Työ on ihan kaoottista, aloitin juuri ja olen ihan ulalla kaikesta, stressaa. Lapsi on väsynyt aina hoitopäivän jälkeen, menee aikaisin nukkumaan niin kuin minäkin, jotta taas jaksetaan seuraavana päivänä. Nukun todella huonosti, vauvavuoden jälkeen uni meni jotenkin rikki enkä saa enää kunnolla nukuttuakaan, paitsi satunnaisesti. Tätäkö tämä on? Antakaa jotain arkea helpottavia vinkkejä! Ruuat tehdään viikonloppuna valmiiksi aina torstaille asti (siinäkin sunnuntaina aina hirveä suorittaminen), Vaatteet laitetaan koko viikoksi valmiiksi yms. Ruuat tilataan kotiin. Lapsi on paljon kipeänä, mies silloin hoitaa kotona. Tuntuu, että aina on kiire hakemaan lasta, töihin, tekemään valmisteluja arjen sujuvoittamiseksi. Silti lapsen seurasta ei ehdi nauttia kuin pari hassua tuntia arkena ja koen suurta ikävää häntä kohtaan. Tekisi mieli hankkia toinen lapsi ihan vain siksi, että voisi olla kolme vuotta kotona pyörittämässä arkea mutta sitten taas töihin paluu ja kahden lapsen hoitopyöritys on kahta rankempaa.
Kommentit (545)
Meillä ei ole ollenkaan tuollaista. Varmaan suurin ero teihin on, että me teemme kummatkin etätöitä. Teidän työkuviot on se mikä tässä kaiken sotkee ei lapsi. Etsikää lähempää töitä ja aina parempi jos ainakin toinen voi tehdä etätöitä. Esim. itse etätöissä käytän lounas - ja kahvitauot pikasiivouksiin ja ruuan preppaamiseen, jotta se yhteinen aika on sitten oikeasti rauhallista ja ihanaa yhteistä aikaa. Syön sämpylän lounaaksi työn ohessa. Viikonloppuna ei kokata, syödään ulkona ja ulkoillaan/käydään paikoissa. Siivoukset ja pyykkäykset hoituu kahvitauolla, suursiivoukset sitten erikseen yhdessä joinain viikonloppuina. Eikä niihinkään kauheasti aikaa ja energiaa mene, 2 tuntia koska on pieni talo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luo toimiva viikkorutiini. Lauantaina heti aamusta alkaen mahdolliset asioinnit jos jotain hoidettavaa tai täytyy käydä lapselle ostamassa jotakin, pyykinpesu ym. kotiaskareet, siivous, viikon ruokaostokset jos tykkäätte käydä itse kaupassa ettekä tilaa kotiin tai noudettavaksi, mitä ensisijaisesti suosittelen. Työpäivän pituus riittää varmasti kaiken mainitun hoitamiseen, illan sitten rentoudutte koko perheellä ja laskeudutte vapaalle eli sunnuntaina vanha kunnon lepopäivä. Silloin EI tehdä mitään kotitöitä, vaan voitte rentoutua, levätä, olla vaan, käydä tapahtumissa, liikkua, harrastaa, ulkoilla, kyläillä, laittaa parempaa ruokaa, viettää aikaa perheen kesken.
Älä tuhlaa sunnuntaita keittiössä, vaan panosta ateriasuunnitteluun niin, että on kaapissa ainekset valmiina koko viikoksi, joista laitatte n. 15 minuutin arkiruokia. Vaihtakaa iltapalan ja päivällisen paikkaa, eli arkena heti kotiin tullessa enintään pieni välipala ja illan viimeisenä ateriana 18-19 aikaan lapsen nukkumaanmenoajasta riippuen lämmin ruoka.
Syystä tai toisesta jos joskus tarvitset nopeaa ja valmista ruokaa koko perheelle ja haluat välttää eineksiä, suosittelen ruokakaupan valmistiskiä. Tavallista, samana päivänä paikan päällä laitettua kotiruokaa, hinta halvempi kuin ravintolassa ja terveellisempää kuin useimmat einekset, pikaruoista ym. takeawaysta puhumattakaan. Bonuksena tulee syötyä kotonakin joskus sellaisia ruokia, joita jaksaa harvemmin itse kokata.
Hoida kaikki pikkujutut, jotka vievät alle muutaman minuutin, heti. Tekemättömät asiat ovat niitä, jotka stressaa. Tiskikone käyntiin päivällisen jälkeen joka ilta tai jos on vasta puolillaan niin joka toinen ilta. Jos jompikumpi vanhemmista valvoo pitempään, tyhjennys illalla ennen nukkumaanmenoa taikka aamulla - ei vie kuin 3 minuuttia. Näin ei kerry koskaan tiskiä, kun likaiset voi aina laittaa suoraan ruokapöydästä koneeseen. Panosta siis rutiineihin ja pyri automatisoimaan ne.
Vierailija kirjoitti:
Olen tinkinyt kyllä todella paljon. Olen enää häivähdys siitä ihmisestä, joka olin ennen lasta. Ja se on ihan ok, niin sen varmasti kuuluukin olla. Olen tinkinyt palkasta, kun teen lyhennettyä työaikaa on se iso taloudellinen satsaus arjen sujuvoittamiseen. Luovuin aikaa vievästä harrastuksesta, jota ei kerta kaikkiaan saa mahdutettua arkeen, yritetty on. Mies on myös vähentänyt harrastustaan merkittävästi. Kaikki arvot ovat muuttuneet entistä enemmän pehmeiksi ja perhekeskeisiksi. Rakastan olla äiti, rakastan lasta ja miestä yli kaiken. Nämä ovat tärkeintä elämässä. Siksi toinen lapsi on haaveissa, se olisi aivan ihanaa mutta pelottaa miten elämässä sitten pärjäisi. Kotiäitiyttä kestäisi vain vähän aikaa kuitenkin ja taloudellisista syistä olisi pakko palata töihin viimeistään sitten kun lapsi olisi kolme. Sille ei voi mitään.
Itse valitsisin tuossa tilanteessa toisen lapsen miettimättä liian pitkälle. Tulevaisuudesta kun ei ole mitään takuita, ja niin kauan kuin emme tiedä, kuinka käy, voimme uskoa selviytyvämme siitä, mitä eteen tulee. Pitkällä tähtäimellä uskoisin enemmän katuvani, että uhrasin elämäni parhaat vuodet pelkäämällä tulevaisuutta.
Eikä elämää tarvitse välttämättä suorittaa, kulkee se, vaikka ei joka hetki asettaisikaan liikaa vaatimuksia itselleen eikä muille.
Mä huomasin ap:n tarinasta sekä kiireen että arjen harmauden.
Minä ja puolisoni halusimme ns kaiken, eli hyvät työurat ja lapset.
Koin, että tietyllä tavalla esikoisen kanssa oli raskainta. Oli paljon vaatimuksia: esim kakkosen ja kolmosen kanssa ei koskaan ollut pakko mennä ulos leikkipuistoon seisomaan ellei huvittanut. Arkeen saa iloa vain sitä itse ottamalla.
Ensiksikin, silloin kun lasten kanssa pitää leikkiä kauppaleikkiä vaikka tuhat muuta asiaa pitäisi tehdä ja vaan ärsyttää. Niin yrittää vaan nähdä jotain hauskaa siinä hetkessä (mindfulness). Vaikka lapsen iloiset silmät. Kauppaleikki tuntuukin sen jälkeen usein kivalta (ei kyllä toimi aina ja sitten voit siirtyä soveltamiskohtaan ;).
Toiseksi, mieti mistä kotona ja lapsen kanssa olemisessa pidät. Mulle ihanaa oli terveellisten ja herkullisten ruokien suunnittelu ja laitto. Tai vaikka joulukorttiaskarteluprojekti. Sain lasten kanssa jotain valmiiksi. Tee sitä mistä tykkäät. Saat olla juuri sellainen vanhempi, kun haluat. On ihan ok vaikka lukea kirjoja, lakata kynsiä tai vaikka vaan tehdä lasten kanssa kotitöitä.
Sovella sääntöjä. Ohjelmia ja opettavaisia pelejä voi käyttää sopivissa määrin lapsenvahtina. Välipaloja saa antaa.
Lisää arkeen jotain mistä pidät. Jollekin illalle omaa tekemistä. Sopikaa vaikka säännöllinen työ- tai harrastusilta molemmille.
Viikonlopulle tai arki-illalle joku tapaaminen lapsiperhekavereiden kanssa, jolloin lapsikin saa seuraa. Retki.
Ja mun vinkki, joka ei välttämättä helpota. Voi myös pahentaa. Mutta mä käytin myös toista ja kolmatta äitiyslomaa&vanhempainvapaapätkää rentoutumiseen ja lepäämiseen. (Ei toimi ensimmäisen äitiysloman aikana.) Kun työ- ja päiväkotishow jää, tuntuu tosi rennolta. Toki tahti kiihtyy seuraavan lapsen myötä, mutta osaa sitten jo ottaa rennommin (jos pystyy välttämään harrastusrumban). Isommat lapset myös kasvaa samaan aikaan. Mutta tää voi olla samanlainen helpotus kun pakkasella housuunpissaaminen.
Tsemppiä.
Nelivuotiaan kanssa on jo paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini juuri nauroi kun pojan lapsensa valitti, että on raskasta kahden lapsen kanssa. Mummi on 9 lapsisesta perheestä ja itse saanut 6 lasta. Kertoi, että ei ennen ollut tällaisia ongelmia vaikka puuttu sosiaaliturvat, lakisääteiset kuukauden kesälomat, viikonloput tehtiin töitä ja aamut alkoi maatöillä kukonlaulun aikaan.
Puutetta oli kaikesta, ei ollut omaa autoa tai metrolinjoja. Hevonenkin oli luksusta. Vaan ei hänestä tuntunut elämä vaikelta; Nykynaiset ovat pullamössöjä jotka keskittyvät omaan napaan! Hävetkää! Menkää itseenne! Mumminne opettavat teille elämästä jos ette muuten ymmärrä!
Ei vaan ennen ei huolehdittu lapsista. Lapset jätettiin yksin kun mentiin töihin tai navettaan, koulusta ei välitetty lapsi pärjäsi siellä jos pärjäsi, ei ollut harrastuksia eikä mietitty tekisikö harrastukset hyvää tieto lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista on yksinkertaisesti lisääntynyt valtavasti ja nykyvanhemmat haluaa hyödyntää sen tiedon, niin että lapset saisivat parhaan mahdollisen pohjan elämään.
Mut kasvatettiin vielä kasarillakin tällä tavalla, koska vanhemmat jatkoivat sitä miten heidät on kasvatettu. Vanhemmille lasten hoidoksi riitti, että niillä on vaatteet, ne on elossa, syövät edes kerran päivässä jotain ja peseytyvät lauantaina ja keskiviikkona. Mitään harrastuksia ne eivät tarvitse, mitään muuta kuin käytöstapoja ei tarvitse opettaa, koulussa pärjätkööt keskenään, kokeista ja läksyistä saavat huolehtia itse ekaluokasta lähtien, niiden kanssa ei tarvitse tehdä mitään, hampaita ei pestä, hiuksia ei harjata jne.
Onhan se lastenkasvatus ja vanhempana olo helppoa jos huolehtii vaan siitä, että lapsi on elossa, sillä vaatteet päällä ja se on edes kerran viikkoon puhdas.
Ei se nyt ihan noin mene. Minä olen syntynyt 1974, mennyt kouluun 1981, ja kyllä minä pesin hampaat ja harjasin hiukseni, huolehdin läksyistä ja kokeista. Koskaan ei äidin tarvinnut kysyä pesinkö hampaat, harjasinko hiukseni tai onko läksyt tehty, ne oli itsestäänselvyyksiä.
Mun esikoinen oli myös samanlainen, joten nyt on ollut järkytys kasvattaa ADD lasta joka oikeasti ei pese hampaita teininäkään jos ei siitä sano moneen kertaan, läksyistä puhumattakaan.. ja usein ei tee kumpaakaan sanomisista huolimatta.
Kyllä normaalin lapsen pitäisi kouluun mennessään olla jo sen verran tietoinen asioistaan että jos ei pese hampaita tai harjaa hiuksia, tuntee olonsa epämukavaksi, ja haluaa huolehtia koulujutuista koska ei halua, että opettaja koulussa mäkättää.
Niin, siis nimenomaan SINÄ pesit omat hampaasi. Edellinen sanoi, ettei vanhemmat pesseet, kuten nykyisin. Meidän piti kasvaa itsenäisemmiksi paljon nuorempina kuin nykymukuloiden. Itsekin paapon omia isoja lapsiani ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10vuoden päästä helpottaa, sitten on toisaalta uudet ongelmat. Luulitko, että elämä on helppoa? Siihen kuuluu myös vaikeammat ajat.
M40
Hankkia toisen lapsen? Siis.. käyttääkö oikeesti joku tuollaista sanaa? Ihan ku lapsi olisi joku tarvike mikä ostetaan kaupasta mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi uuvuttaa ja stressata jo pelkästään se, että luin aloituksen. Ei lapsia, eikä kyllä tulekaan, koska väsyttää tarpeeksi jo muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Hankkia toisen lapsen? Siis.. käyttääkö oikeesti joku tuollaista sanaa? Ihan ku lapsi olisi joku tarvike mikä ostetaan kaupasta mukaan.
Kyllähän se edellyttää tietynlaista tekemistä. Lapsi ei synny tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini juuri nauroi kun pojan lapsensa valitti, että on raskasta kahden lapsen kanssa. Mummi on 9 lapsisesta perheestä ja itse saanut 6 lasta. Kertoi, että ei ennen ollut tällaisia ongelmia vaikka puuttu sosiaaliturvat, lakisääteiset kuukauden kesälomat, viikonloput tehtiin töitä ja aamut alkoi maatöillä kukonlaulun aikaan.
Puutetta oli kaikesta, ei ollut omaa autoa tai metrolinjoja. Hevonenkin oli luksusta. Vaan ei hänestä tuntunut elämä vaikelta; Nykynaiset ovat pullamössöjä jotka keskittyvät omaan napaan! Hävetkää! Menkää itseenne! Mumminne opettavat teille elämästä jos ette muuten ymmärrä!
Ei vaan ennen ei huolehdittu lapsista. Lapset jätettiin yksin kun mentiin töihin tai navettaan, koulusta ei välitetty lapsi pärjäsi siellä jos pärjäsi, ei ollut harrastuksia eikä mietitty tekisikö harrastukset hyvää tieto lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista on yksinkertaisesti lisääntynyt valtavasti ja nykyvanhemmat haluaa hyödyntää sen tiedon, niin että lapset saisivat parhaan mahdollisen pohjan elämään.
Mut kasvatettiin vielä kasarillakin tällä tavalla, koska vanhemmat jatkoivat sitä miten heidät on kasvatettu. Vanhemmille lasten hoidoksi riitti, että niillä on vaatteet, ne on elossa, syövät edes kerran päivässä jotain ja peseytyvät lauantaina ja keskiviikkona. Mitään harrastuksia ne eivät tarvitse, mitään muuta kuin käytöstapoja ei tarvitse opettaa, koulussa pärjätkööt keskenään, kokeista ja läksyistä saavat huolehtia itse ekaluokasta lähtien, niiden kanssa ei tarvitse tehdä mitään, hampaita ei pestä, hiuksia ei harjata jne.
Onhan se lastenkasvatus ja vanhempana olo helppoa jos huolehtii vaan siitä, että lapsi on elossa, sillä vaatteet päällä ja se on edes kerran viikkoon puhdas.
Ei se nyt ihan noin mene. Minä olen syntynyt 1974, mennyt kouluun 1981, ja kyllä minä pesin hampaat ja harjasin hiukseni, huolehdin läksyistä ja kokeista. Koskaan ei äidin tarvinnut kysyä pesinkö hampaat, harjasinko hiukseni tai onko läksyt tehty, ne oli itsestäänselvyyksiä.
Mun esikoinen oli myös samanlainen, joten nyt on ollut järkytys kasvattaa ADD lasta joka oikeasti ei pese hampaita teininäkään jos ei siitä sano moneen kertaan, läksyistä puhumattakaan.. ja usein ei tee kumpaakaan sanomisista huolimatta.
Kyllä normaalin lapsen pitäisi kouluun mennessään olla jo sen verran tietoinen asioistaan että jos ei pese hampaita tai harjaa hiuksia, tuntee olonsa epämukavaksi, ja haluaa huolehtia koulujutuista koska ei halua, että opettaja koulussa mäkättää.
Niin, siis nimenomaan SINÄ pesit omat hampaasi. Edellinen sanoi, ettei vanhemmat pesseet, kuten nykyisin. Meidän piti kasvaa itsenäisemmiksi paljon nuorempina kuin nykymukuloiden. Itsekin paapon omia isoja lapsiani ihan liikaa.
Monet ei kyllä kasvaneet. Meni hampaat, meni koulu penkin alle, vääränlaista ajanvietettä ja seuraa Ei itseäni ainakaan huvita kokeilla omilla lapsillani olisivatko he sellaisia jotka aikuistuvat jo lapsena ja huolehtivat itsestään, vai ovatko sittenkin niitä joiden koko elämä menee persiilleen kun kukaan ei ole katsomassa perään.
Vierailija kirjoitti:
Alkoi uuvuttaa ja stressata jo pelkästään se, että luin aloituksen. Ei lapsia, eikä kyllä tulekaan, koska väsyttää tarpeeksi jo muutenkin.
Kukaan ei pakota. Miksi tunnet tarvetta kertoa tuota muille? Tulee vähän fiilis kaappihomosta joka möykkää että ei voi sietää homoja. Epäiletkö ehkä valintaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et nuku kunnolla, kaikki tuntuukin raskaalta. Käy lääkärissä ja pyydä unilääkkeitä niin helpottaa.
Oispa se mies :) sinkkuilu on välillä kivaa,mut sitten tulee aika kun tarvii miestä ja hyviä miehiähän ei kasva joka oksalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankkia toisen lapsen? Siis.. käyttääkö oikeesti joku tuollaista sanaa? Ihan ku lapsi olisi joku tarvike mikä ostetaan kaupasta mukaan.
Lapsettomuudesta puhutaan suhteessa paljon verrattuna siihen että suurimmalle osalle niitä tupsahtelee aika vähällä yrittämisellä. Pahoittelut niille joilla se ei mene niin, mutta edelleen normi on se että suunnitellaan milloin lapsi saa tulla ja sitten tulee lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Tee kuten muutkin Naiset kun eivät jaksa oli kyse 1 tai useampi lapsi.Ero. Sopimus viiko toisen vanhemman kanss. Kumallakin siis yksi vappa vikko lapsesta tai lapsista sinkuu elämän.Kesällä 1 kukausi,kun lapsi / Lapset toisen vanhemman luonna.
Mut tässä pitää nyt muistaa,että se pikkulapsi arki ei kestä koko elämää,sitten helpottaa kun lapsi täyttää vaikka neljä :) tai on helpompaa
Miksi nukut huonosti? Nukkuminen ekana kuntoon, niin jaksat arjessa. Mä nukuin raskauden ja vauvavuoden jälkeen huonosti, siis ihan koiranunta. Tutkimuksissa selvisi vakava raudanpuute (toki muitakin oireita oli). Rautavarastot kun saatiin kuntoon, niin uni on maittanut.
Mulla on kokopäivätyö (7:30-15), 3-vuotias ja olen yksin. Haaveissa sisarus :)
Mun vinkkinä on ottaa rennosti. Teen usein helppoa kotiruokaa työpäivän jälkeen, tyyliin kanakastike/uunikana/jauhelihakastike/kalafilee/kalapuikot + lisuke (riisi, pasta, kasvikset) ja salaatti. Lapsi osallistuu ruoanlaittoon, hän saa pilkkoa/pestä kasviksia. Tykkää myös rikkoa kananmunat ja pyörittää lihapullia. Viikonloppuisin leivotaan ja tehdään hieman työläämpiä ruokia.
Myös siivoilu tapahtuu yhdessä, pyykit pyörii viikonloppuisin ja aina on jotain hujanhajan. Sitä epäjärjestystäkin oppii sietämään. Arkisin ollaan vain kotona mutta viikonloppuisin tehdään muuta. mm käydään isovanhemmilla/ulkona syömässä/uimassa/hoplopissa/jne. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoi uuvuttaa ja stressata jo pelkästään se, että luin aloituksen. Ei lapsia, eikä kyllä tulekaan, koska väsyttää tarpeeksi jo muutenkin.
Kukaan ei pakota. Miksi tunnet tarvetta kertoa tuota muille? Tulee vähän fiilis kaappihomosta joka möykkää että ei voi sietää homoja. Epäiletkö ehkä valintaasi?
Iän puolesta jo liian myöhäistä. Oli lähinnä toteamus, että itseäni väsyttää jo pelkkä oma olemassaoloni. Arvostus niille, jotka jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini juuri nauroi kun pojan lapsensa valitti, että on raskasta kahden lapsen kanssa. Mummi on 9 lapsisesta perheestä ja itse saanut 6 lasta. Kertoi, että ei ennen ollut tällaisia ongelmia vaikka puuttu sosiaaliturvat, lakisääteiset kuukauden kesälomat, viikonloput tehtiin töitä ja aamut alkoi maatöillä kukonlaulun aikaan.
Puutetta oli kaikesta, ei ollut omaa autoa tai metrolinjoja. Hevonenkin oli luksusta. Vaan ei hänestä tuntunut elämä vaikelta; Nykynaiset ovat pullamössöjä jotka keskittyvät omaan napaan! Hävetkää! Menkää itseenne! Mumminne opettavat teille elämästä jos ette muuten ymmärrä!
Veikkaan että mummosi lapsista ne vanhimmat, varsinkin tytöt, rekrytoitiin aika varhain lastenhoitoon äidin avuksi. Ja pojat kantamaan vettä sisälle, ja klapeja. Lapset osallistuivat ihan eri tavalla perheen toimintoihin kuin nykyään.
Lisäksi oli mummoa, naimatonta sisarta tms. sellaisia ihmisiä perheessä asumassa, jotka auttoivat lastenhoidossa. Äitiä ei eristetty lähiökaksioon itsekseen lapsen kanssa. Yhteisöllinen lastenhoito ei ole niin raskasta kuin yksin hoitaa.
No pitääkö lapsista kasvattaa pumpulissa eläviä, vastuuta pakoilevia pleikkaripelaajalusmuja huonolla ryhdillä? Vastuuta pitää antaa nuoresta pitäen ni oppivat elämää ja olemaan!
Kokemuksesta voin sanoa, että toinen lapsi kannattaa. Ensimmäinen kuukausi on intensiivinen, ellei ole mies tai joku muu vähän auttamassa samalla kun itse voi pesiä vauvan kanssa. Kuitenkin itse vietin elämäni kaksi parasta vuotta sen jälkeen kun toinen lapsemme syntyi. Lisäksi lapsista on toisilleen ihanasti seuraa, oli jo noin puolen vuoden jälkeen. Ei tarvitse koko ajan murehtia tekemisen kehittelystä. Nyt tulossa kolmas ja odotan innolla että voi taas hetkeksi jättää työelämämurheet ja keskittyä olennaiseen eli perheeseen.
Ihmisten pahansuopuutta ei voi koskaan näköjään aliarvioida. Täällä yritetään antaa vertaistukea ja vinkkejä ap:lle, ja sitten ketjuun tulee trolleja tai muuten pahoinvoivia ihmisiä yökkäilemään, että onpa kamalaa, onneksi en ole näiden ketjun idioottien tapaan erehtynyt lapsia hankkimaan. Menkääpä ja aloittakaa oma ketjunne, jossa keskustelette vapaaehtoisesta lapsettomuudestanne.