Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Arki aivan hirveää suorittamista yhden lapsen kanssa, miten muut pärjää useamman lapsen kanssa?
Miten arjesta olisi tarkoitus nauttia tai edes saada jotain iloa, kun kaikki on pelkkää selviytymistä? Haaveillaan toisesta lapsesta mutta kun jo yhden kanssa elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, niin miten sitten useamman kanssa selviää?
Meillä minä hoidan 3-vuotiaan hoitoon viennin ja haun, sillä teen lyhennettyä työaikaa. Lapsi on silti hoidossa melkein 8h päivässä, kun työmatkoihin menee melkein tunti suuntaansa. Ihan hirveää pitää noin pitkää päivää mutta mikäs teet. Miehellä pitkät päivät ja yhtä pitkä työmatka kuin minulla. Työ on ihan kaoottista, aloitin juuri ja olen ihan ulalla kaikesta, stressaa. Lapsi on väsynyt aina hoitopäivän jälkeen, menee aikaisin nukkumaan niin kuin minäkin, jotta taas jaksetaan seuraavana päivänä. Nukun todella huonosti, vauvavuoden jälkeen uni meni jotenkin rikki enkä saa enää kunnolla nukuttuakaan, paitsi satunnaisesti. Tätäkö tämä on? Antakaa jotain arkea helpottavia vinkkejä! Ruuat tehdään viikonloppuna valmiiksi aina torstaille asti (siinäkin sunnuntaina aina hirveä suorittaminen), Vaatteet laitetaan koko viikoksi valmiiksi yms. Ruuat tilataan kotiin. Lapsi on paljon kipeänä, mies silloin hoitaa kotona. Tuntuu, että aina on kiire hakemaan lasta, töihin, tekemään valmisteluja arjen sujuvoittamiseksi. Silti lapsen seurasta ei ehdi nauttia kuin pari hassua tuntia arkena ja koen suurta ikävää häntä kohtaan. Tekisi mieli hankkia toinen lapsi ihan vain siksi, että voisi olla kolme vuotta kotona pyörittämässä arkea mutta sitten taas töihin paluu ja kahden lapsen hoitopyöritys on kahta rankempaa.
Kommentit (545)
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin 2 tai useampi lasta kuin yķsi. Kannattaa ajatella jo useamman vuosikymmenen päähän - eikä pelkästään tätä hetkeä - kun vanhenet ja sinua ei enää ole. Sisaruksilla on sentään joku tukea toisistaan vanhempien hoidossa, hautajaisjärjestelyissä ym. mitä nyt vastaan vuosien vieriessä väistämättä tulee.
Ei missään nimessä kannata hankkia lisää lapsia sen vuoksi, että toiselle lapselle olisi seuraa. Tällöin vaarannetaan parisuhde. Todella monet vanhempi eroaa kun paineet ovat vain liian kovat.
Ei kannata verrata johonkin lastenhoitoaikaan 90-luvulla. Eletään eri aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele useampaa lasta, jos yhdenkin kanssa hankalaa, yksikin riittää hyvin, eikä kannata toisten painostuksen tai odotusten perusteella hankkia, ei mene kaksi siinä kuin yksi se on pötypuhetta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin 2 tai useampi lasta kuin yķsi. Kannattaa ajatella jo useamman vuosikymmenen päähän - eikä pelkästään tätä hetkeä - kun vanhenet ja sinua ei enää ole. Sisaruksilla on sentään joku tukea toisistaan vanhempien hoidossa, hautajaisjärjestelyissä ym. mitä nyt vastaan vuosien vieriessä väistämättä tulee.
Ei missään nimessä kannata hankkia lisää lapsia sen vuoksi, että toiselle lapselle olisi seuraa. Tällöin vaarannetaan parisuhde. Todella monet vanhempi eroaa kun paineet ovat vain liian kovat.
Ei kannata verrata johonkin lastenhoitoaikaan 90-luvulla. Eletään eri aikoja.
Jäin miettimään tuota 90-luvulla aikaa. Eiköhän se lapsen hoitaminen ja rakastaminen ole ihmisellä kuten eläimellä luonnollista, luonto hoitaa. Merikotka toki tiputtaa osan poikasista alas, tai muut poikaset tunkevat heikomman pois, ihminen toimii käsittääkseni toisin.
Ihmisistä on tullut itsekkäitä hoilataan kuinka ollaan suvaitsevaisia ja halutaan suojella kaikkia lapsia, koko maailmaa, eikä edes omia jälkeläisiä viitsitä, jakseta hoitaa. Mieluummin hankitaan koira, joka vaatii mielestäni paljon enemmän kuin oma lapsi.
Oma lapsi on ihana, parasta mitä olla voi, jos häntä hoivaa ja terpeen mukaan hakee apua jos omat voimat ei riitä. Jos häntä häntä hoitaa ja hoivaa parhaansa mukaan, lapsi kyllä vaistoaa ja sanoo joskus KIITOS.
Kun lapsi kasvaa ja tulee omatoimisemmaksi, on helpompaa!
Vierailija kirjoitti:
Minä työnsin aikoinaan kahdilla lasten rattailla lapsia.
Kiitos kauppiaalle kun hyllyjen välit olivat niin leveät, että se mahdollisti minun ostosten teon kahtien rattaiden kanssa.
Yhden hengen rattaissa oli pieni vauva ja toisissa rattaissa kaksi alle kolme vuotiasta.
Miksi? Eikö olisi ollut loogisempaa järjestää asia jotenkin toisin? Itsellä kolme lasta, mutta ei mieleenikään tullut taahata kaksien rattaiden kanssa kaupassa, hui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkittyneisiin uniongelmiin kannattaa hakea apua esim. työterveyshuollosta, valvoneena kaikki on sata kertaa synkempää. Syökää enemmän valmisruokia, ne on tehty arkea helpottamaan. Kokkaako mies? Kuka tekee metatyöt (muistaa vanhempainillat, neuvolat, lääkärit, joulukortit, suunnittelee kauppalistat ja kodin hankinnat?) Jakakaa nämä. Tehkää vain välttämätön. Palkatkaa siivooja esim. aikuisten joululahjojen ostamisen sijaan, jos mahdollista. Oma kokemukseni on, että muutamankin kotiäitivuoden jälkeen hirveä määrä "näkymätöntä työtä" jää naisten harteille, uudelleenjaossa kannattaa olla itse aloitteellinen. Vaihda kokemuksia muiden pienten lasten vanhempien kanssa, se helpottaa omaa henkistä taakkaa. Ensimmäinen vuosi töihin paluun jälkeen on vaikein, sen jälkeen aloin olla kärryillä töissä ja lapsikin sairasti vähemmän. Voimia kovasti!
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi kasvaa ja tulee omatoimisemmaksi, on helpompaa!
Ei vältämättä, mutta on aina palkitsevaa jos voi sitä aikuista lapsukaistaan auttaa ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisen elämän salaisuus on toimiva arkilogistiikka. Asuin- ja työpaikka valitaan sen mukaan että niiden ympärille pystyy rakentamaan toimivan arjen. Ja sen lisäksi pidetään myös puoliso tyytyväisena. Tällä reseptillä onnistuu.
eikse se mies muka käy kaupassa kun tulee töistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ainuttakaan lasta ja pitää tästä lähteä aamupaskalle kohta
Tiesin jo etukäteen, että tuo elämä ei ole mua varten. Olin kotona 6 vuotta, kuopus stntyi kun esikoinen oli 2v 10kk. Kun aloitin työt, se oli osa-aikahomma ja päiväkotilainen oli n 9-14/15 hoidossa.
Osasyy oli se, että minulla oli mieslapsi ja tein kaiken yksin. Kun ero tuli, se helpotti arkea valtavasti. Kivireki tippui kyydistä, tai myrkkylasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienenä helmoissa ,isona sydämellä .
Yleensäkään vois sanoa, että kyllä se siemenien päästäminen vakoon on juhlaa!
Ensin toki kynnetään kunnolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh, ennen elettiin eikä suoritettu. Oltiin luontevasti perheen kesken, ei tarvetta viihdyttää jälkikasvua jottei olis tylsää hetkeä. Tylsyys on todettu tarpeen myös lapsille kehityksen kannalta.
Omasta lapsuudestani voisin todeta, että jos arki tuntuu rankalta jo yhden kanssa, niin toista ei silloin ehkä kannata hankkia.
Omalle äidilleni oli tärkeää kertoa koko ajan kuinka rankkaa oli, ja nuorimmaisena päädyin jatkuvan syntipukin asemaan. Mitä huonoa ikinä kävikin, oli se jollakin ilveellä minun syytäni. Jälkikäteen aikuisena olen miettinyt, että ehkä minun syntymäni oli se, joka katkaisi sen jaksamisen kamelinselän, ja tästä syystä näyttäydyin sitten äidille ikuisena syypäänä siihen, että oli rankkaa ja ankeaa.
Vierailija kirjoitti:
Omasta lapsuudestani voisin todeta, että jos arki tuntuu rankalta jo yhden kanssa, niin toista ei silloin ehkä kannata hankkia.
Omalle äidilleni oli tärkeää kertoa koko ajan kuinka rankkaa oli, ja nuorimmaisena päädyin jatkuvan syntipukin asemaan. Mitä huonoa ikinä kävikin, oli se jollakin ilveellä minun syytäni. Jälkikäteen aikuisena olen miettinyt, että ehkä minun syntymäni oli se, joka katkaisi sen jaksamisen kamelinselän, ja tästä syystä näyttäydyin sitten äidille ikuisena syypäänä siihen, että oli rankkaa ja ankeaa.
Kuten entinen ystäväni, joka valitti koko esikoisensa vauva-ajan, miten vaativa lapsi oli. Ei kuulemma osannut kertakaikkiaan nukkua ja muutenkin oli kaikin tavoin hankala. Silti oli saatava toinen heti perään, jonka jälkeen alkoi kahta kauheampi kitinä, miten yhden kanssa on ihan helppoa. Kahden kanssa se elämä vasta raskasta on. Jos siitä selviää, melkein jonkun pokaalin ansaitsee. No pian piti silti saada kolmas. Miehensä harasi vastaan, mutkumähaluun-rouva halusi, niin mikäs siinä. En tiedä oliko kuitenkin käyty jonkinlaista keskustelua, sillä avoin valitus loppui siinä vaiheessa. Tai sitten esikoinen oli viisivuotiaana riittävän vanha jakamaan raskaita velvollisuuksia vauvan hoidossa.
Mutta joo, jos on rankkaa ja vaativaa, älkää nyt herran tähden varta vasten lähtekö sitä lisäämään.
Näitä kommentteja lukiessa suorastaan masennuin. Kunnes tajusin että minähän olen lapseton. Vapaaehtoisesti lapseton. Mikä ihana vapaus, aikaa vain itselle 😍
Kannattaa jättää lapsi/lapset tekemättä, jos on noin rankkaa.
Kyllä sitä uskoo itsekin, että on rankkaa, kun aikansa sitä hokee.
En ymmärrä. Kaksi lasta, meillä ei ikinä ole ollut tuollaista.
Alue: Aihe vapaa
Mieluummin 2 tai useampi lasta kuin yķsi. Kannattaa ajatella jo useamman vuosikymmenen päähän - eikä pelkästään tätä hetkeä - kun vanhenet ja sinua ei enää ole. Sisaruksilla on sentään joku tukea toisistaan vanhempien hoidossa, hautajaisjärjestelyissä ym. mitä nyt vastaan vuosien vieriessä väistämättä tulee.