Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Arki aivan hirveää suorittamista yhden lapsen kanssa, miten muut pärjää useamman lapsen kanssa?
Miten arjesta olisi tarkoitus nauttia tai edes saada jotain iloa, kun kaikki on pelkkää selviytymistä? Haaveillaan toisesta lapsesta mutta kun jo yhden kanssa elämässä ei tunnu olevan mitään järkeä, niin miten sitten useamman kanssa selviää?
Meillä minä hoidan 3-vuotiaan hoitoon viennin ja haun, sillä teen lyhennettyä työaikaa. Lapsi on silti hoidossa melkein 8h päivässä, kun työmatkoihin menee melkein tunti suuntaansa. Ihan hirveää pitää noin pitkää päivää mutta mikäs teet. Miehellä pitkät päivät ja yhtä pitkä työmatka kuin minulla. Työ on ihan kaoottista, aloitin juuri ja olen ihan ulalla kaikesta, stressaa. Lapsi on väsynyt aina hoitopäivän jälkeen, menee aikaisin nukkumaan niin kuin minäkin, jotta taas jaksetaan seuraavana päivänä. Nukun todella huonosti, vauvavuoden jälkeen uni meni jotenkin rikki enkä saa enää kunnolla nukuttuakaan, paitsi satunnaisesti. Tätäkö tämä on? Antakaa jotain arkea helpottavia vinkkejä! Ruuat tehdään viikonloppuna valmiiksi aina torstaille asti (siinäkin sunnuntaina aina hirveä suorittaminen), Vaatteet laitetaan koko viikoksi valmiiksi yms. Ruuat tilataan kotiin. Lapsi on paljon kipeänä, mies silloin hoitaa kotona. Tuntuu, että aina on kiire hakemaan lasta, töihin, tekemään valmisteluja arjen sujuvoittamiseksi. Silti lapsen seurasta ei ehdi nauttia kuin pari hassua tuntia arkena ja koen suurta ikävää häntä kohtaan. Tekisi mieli hankkia toinen lapsi ihan vain siksi, että voisi olla kolme vuotta kotona pyörittämässä arkea mutta sitten taas töihin paluu ja kahden lapsen hoitopyöritys on kahta rankempaa.
Kommentit (545)
Vierailija kirjoitti:
Aloin tehdä täyttä työaikaa vasta kun kuopus täytti 4v. Sitä ennen lyhennetty työaika. Työpaikka lähellä, matkaan menee 20min. Lasten hoitopaikka lähellä kotia. Mä ja mies tehtiin siten, että toinen vei ja toinen haki lapset, joten hoitopäivät lapsilla olivat max.7h mittaisia. Ei isoa taloa, jossa kauheesti hommaa.
Kompensoiko mies sulle tulonmenetykset tuolta ajalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että yleensä pitäisi olla hiljaa - sanot miten vain, aina on jonkun mielestä väärin.
Asun Hki. Tein kaksi lasta itsellisesti pitkän parisuhteen (johon en lapsia halunnut, vaikka kivaa oli) ja pohdinnan jälkeen (n. 8 vuotta).
Synnytykset sujuivat helposti. Vauva-ajat olivat ihania. Paluu kokopäivätöihin, päiväkotiin ja eskariin sujuivat esikoisen kohdalla paljon sairastellen ja oli vaikea sovittaa työn vaatimuksia ja sairastelua yhteen. Samaan aikaan osa turvaverkoistani meni "rikki" (kummin mielenterveyshaaste,omien vanhempien sairastuminen vakavasti..).
Olen kuitenkin jokapäiväisesti onnellinen ja iloinen valinnoistani - ja lapsistani, joiden kanssa arki on kivaa ja iloista. Mukavaa.
Olen monesti miettinyt, mikä tekee minun mielestäni 24/7/365 yksin töitä ja lapsiperhearkea pyörittävänä elämisestä ihanaa.
Älä välitä muiden märinästä. Muista ajatella jokaisesta asiasta hyvä puoli. Myös vaikeista. Esim. lapsen ranne oli murtunut PK:ssa - onneksi selvisimme vain ranteellla, onneksi ei vaatinut leikkaushoitoa, onneksi ei mennyt kasvulevy jne. Eli positiivinen asenne auttaa kaikessa. Mutta älä sano ääneen, jotkut tuntuu ärsyyntyvän helposta ja iloisesta elämästäni. Olen myös päättänyt, että en hauku toisten tekemisiä tai kasvatusta tms.
Yksinkertaiset asiat, jotka auttavat: uni, suunnittelu, asuminen, työ, koulu, PK lähellä.
Itse en odottaisi lapsen hankkimista. Täydellistä aikaa ei ole.
................
Sä olet surkee ja ankee. Älä jatka geenejäs.
Piuhat poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että yleensä pitäisi olla hiljaa - sanot miten vain, aina on jonkun mielestä väärin.
Asun Hki. Tein kaksi lasta itsellisesti pitkän parisuhteen (johon en lapsia halunnut, vaikka kivaa oli) ja pohdinnan jälkeen (n. 8 vuotta).
Synnytykset sujuivat helposti. Vauva-ajat olivat ihania. Paluu kokopäivätöihin, päiväkotiin ja eskariin sujuivat esikoisen kohdalla paljon sairastellen ja oli vaikea sovittaa työn vaatimuksia ja sairastelua yhteen. Samaan aikaan osa turvaverkoistani meni "rikki" (kummin mielenterveyshaaste,omien vanhempien sairastuminen vakavasti..).
Olen kuitenkin jokapäiväisesti onnellinen ja iloinen valinnoistani - ja lapsistani, joiden kanssa arki on kivaa ja iloista. Mukavaa.
Olen monesti miettinyt, mikä tekee minun mielestäni 24/7/365 yksin töitä ja lapsiperhearkea pyörittävänä elämisestä ihanaa.
Älä välitä muiden märinästä. Muista ajatella jokaisesta asiasta hyvä puoli. Myös vaikeista. Esim. lapsen ranne oli murtunut PK:ssa - onneksi selvisimme vain ranteellla, onneksi ei vaatinut leikkaushoitoa, onneksi ei mennyt kasvulevy jne. Eli positiivinen asenne auttaa kaikessa. Mutta älä sano ääneen, jotkut tuntuu ärsyyntyvän helposta ja iloisesta elämästäni. Olen myös päättänyt, että en hauku toisten tekemisiä tai kasvatusta tms.
Yksinkertaiset asiat, jotka auttavat: uni, suunnittelu, asuminen, työ, koulu, PK lähellä.
Itse en odottaisi lapsen hankkimista. Täydellistä aikaa ei ole.
................
Sä olet surkee ja ankee. Älä jatka geenejäs.
Piuhat poikki.
Itse olet, taisi jatkaa jo kahdesti ja ehkei ole tarvetta. Sinulle suosittaisin peiliin katsomista ja omia neuvojasi.
Toinen lapsi ei meillä yllättäen tuplannutkaan työmäärää. Vauvaa ei tarvinnutkaan viihdyttää, kuten esikoista oli tarvinnut, koska kakkonen seurasi isosisaruksen touhuja.
Jos nyt alkaisit odottaa toista, ikäeroksi tulisi lähemmäs neljä vuotta, joten isompi lapsi voisi jo vähän auttaa pienissä asioissa. Lapset ovat yleensä tuossa iässä ylpeitä, kun voivat auttaa äitiä tai isää. Siinä vaiheessa, kun nuorempi olisi kolmevuotias, esikoinen olisi jo eskarissa tai koulussa, jolloin hän olisi jo vähän itsenäisempi ja vähitellen omatoimisempi.
Tuohon unen rikkoontumiseen en valitettavasti osaa kertoa mitään kikkoja. Itse kärsin nuorempana unettomuudesta ja hormonit tekivät minulle vähän päinvastaista, eli nukahdan nykyään vähän helpommin kuin ennen lapsia.
Tuollaisina hektisinä aikoina meillä syötiin kohtalaisen usein eineksiä. Ei pelkästään jotain valmislihapullia ja pastaa, vaan myös tuoreita kasviksia, mutta joka tapauksessa menimme yli siitä, missä aita on matalin. Ilmeisesti tekin teette jo niin. Älä ainakaan välitä supersuorittajien ruoanlaitosta, he tekevät niinkuin tykkäävät ja sinä teet niinkuin teille sopii parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta, toinen eskariin ja toinen päiväkotiin. Teen lyhennettyä ja osittain etänä. Mies on yrittäjä. Meillä kaiken A ja o on hyvä suunnittelu. Vanhempi lapsi harrastaa kahta harrastusta viikottain. Suunnittelen viikot etukäteen, kuka menee minnekin ja mihin aikaan. Monesti pyykinpesukone pyörii, kun siivoan ja laitan ruokaa. Ruokaa teen kerralla 2-3 päiväksi. Sesongin mukaan pilkon vihanneksia ja hedelmiä ison satsin rasioihin. Jos haluan lenkille, monesti toinen ajaa pyörällä ja toinen rattaissa. Lisäksi otin etäjoogatunteja, joita yritän tehdä kerran viikossa sopivana päivänä. Onhan tämä melkoista meininkiä ja varsinkin suunnittelua etukäteen. Jollain "sairaalla " tavalla nautin tästä. On myös päiviä, että touhuan lasten kanssa ulkona ja tutkitaan luontoa tms., ja totean, että ehtiihän sitä siivota huomennakin. Ja kyllä, välillä on kiva hakea take away-ruoka. Pitää muistaa myös olla armollinen itselleen.
Teet lyhennettynä päivää ja osittain etänä ja sun lapset on päivät pois kotoa. Hei, sua ei lasketa. Tuohan olisi unelmatilanne kenelle tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin tehdä täyttä työaikaa vasta kun kuopus täytti 4v. Sitä ennen lyhennetty työaika. Työpaikka lähellä, matkaan menee 20min. Lasten hoitopaikka lähellä kotia. Mä ja mies tehtiin siten, että toinen vei ja toinen haki lapset, joten hoitopäivät lapsilla olivat max.7h mittaisia. Ei isoa taloa, jossa kauheesti hommaa.
Täyttää työaikaa vasta kun kuopus oli 4 vuotta. Millä alalla tällaisia nykyään saa? Miten on mahdollista? Mikäs siinä tehden jotain 20 tuntia viikossa. Jokin suorittajamainen työ, niin ehkä onnistuu. Jokin asiantuntijatyö tai johtotehtävät, niin ei mitenkään. Mikäs tuossa, kuulostaa suht. kevyeltä kaikkinensa. Toiset ne pääsee niin paljon helpommalla kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin tehdä täyttä työaikaa vasta kun kuopus täytti 4v. Sitä ennen lyhennetty työaika. Työpaikka lähellä, matkaan menee 20min. Lasten hoitopaikka lähellä kotia. Mä ja mies tehtiin siten, että toinen vei ja toinen haki lapset, joten hoitopäivät lapsilla olivat max.7h mittaisia. Ei isoa taloa, jossa kauheesti hommaa.
Täyttää työaikaa vasta kun kuopus oli 4 vuotta. Millä alalla tällaisia nykyään saa? Miten on mahdollista? Mikäs siinä tehden jotain 20 tuntia viikossa. Jokin suorittajamainen työ, niin ehkä onnistuu. Jokin asiantuntijatyö tai johtotehtävät, niin ei mitenkään. Mikäs tuossa, kuulostaa suht. kevyeltä kaikkinensa. Toiset ne pääsee niin paljon helpommalla kuin toiset.
Miksi osallistut keskusteluun kun et mitäön asioista tiedä?
Lyhennettyyn työaikaan on lain mukaan oikeus siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tämä ap on sulle nyt varmaankin jo ketjua lukiessa tullut selväksi, että ne joille asiat sujuu helposti, niin ei niillä muutenkaan ne vaatimukset ole niin korkeat kuin tavallisesti. Arjessa on paljon helpottavia asioita. Tehdään lyhennettyä päivää suorittavassa työssä, joka ei tule kotiin, esimerkiksi.
Kootee kirjoitti:
Kolme lasta meillä oli täällä Etelä-Suomessa, nyt alkavat olla omillaan.
Olikohan silloin parikyt vuotta sitten elämä jotenkin rennompaa ja rauhallisempaa? Esim koulun ja kodin yhteistyötä ei juuri ollut leirikouluja lukuunottamatta. Eikä ollut ainakaan meillä sellaisia määriä tavaraa kuin nykykodeissa. Järjestyksenpito oli helppoa. Ruokaa tehtiin isommalla kattilalla, samaa ruokaa ainakkn pari pvää, lisäksi puuroja ja eineksiäkin.
Iso apu oli myös lasten kavereista. Niitä pyöri meillä paljon. Harrastuksia oli 1 per lapsi.
Ehkäpä entisaikojen yhden gurun mukaan oli niin, lapset olivat keskipisteessä mutteivät keskipisteenä.
Miten nykyperheet voisivat saada lisää iloa ja rentoutta elämään?
Se kotikasvatus oli ennen vähän erilaista, lapset pyöri keskenään ja vanhemmat tekivät kaikessa rauhassa omia juttujaan. Saahan sen kaiken hyvin järjestymään sillä, että ei vain ole yhtään niiden lasten kanssa. Helppoa jollekin, joka ei tajua yhteisen ajan merkitystä lapselle. Näin ole ennen. Nyt on vähän eri asia. Halutaan olla läsnä myös henkisesti ja tunnetasolla. Lapsen kokemuksissa, halutaan jakaa ja kokea yhdessä lapsen kanssa. Keskustella, tukea henkisesti. Sitä ei tehty ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä työnsin aikoinaan kahdilla lasten rattailla lapsia.
Kiitos kauppiaalle kun hyllyjen välit olivat niin leveät, että se mahdollisti minun ostosten teon kahtien rattaiden kanssa.
Yhden hengen rattaissa oli pieni vauva ja toisissa rattaissa kaksi alle kolme vuotiasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä työnsin aikoinaan kahdilla lasten rattailla lapsia.
Kiitos kauppiaalle kun hyllyjen välit olivat niin leveät, että se mahdollisti minun ostosten teon kahtien rattaiden kanssa.
Yhden hengen rattaissa oli pieni vauva ja toisissa rattaissa kaksi alle kolme vuotiasta.
Kaksilla, ei kahdilla
Kaksien, ei kahtien
Lastenrattaat
Ostostenteko
Kolmevuotias
Pilkut ja pisteet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta ja asumme "arvoalueella" Hgissä. Lapset nyt jo 12 v. ja 17 v.
Olemme uraohjuksia mieheni kanssa. Meillä ratkaisu löytyi aikoinaan miehen vanhemmista, jotka muuttivat tähän lähelle. Ehdin hyvin käydä myös omissa harrastuksissa, kun mummi ja vaari olivat mielellään arjessa mukana. Pojan jalkapallotreenit ovat edelleen vaarin viikon kohokohta, koska on itsekin aikoinaan pelannut. Iso kiitos appivanhemmille.
Sitten on näitäkin, jotka hoidettavat lapsensa omilla vanhemmillaan. Kysymys olikin, että miten te pärjäätte? Ei miten saadaan lapset muiden hoidettavaksi. Onhan noita paljon ja hyvä, että lapset eivät nyt aivan yksinään ole. Hyvä juttu. Mutta vähän eri asia kuitenkin kuin se miten saada oma arki toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä työnsin aikoinaan kahdilla lasten rattailla lapsia.
Kiitos kauppiaalle kun hyllyjen välit olivat niin leveät, että se mahdollisti minun ostosten teon kahtien rattaiden kanssa.
Yhden hengen rattaissa oli pieni vauva ja toisissa rattaissa kaksi alle kolme vuotiasta.Kaksilla, ei kahdilla
Kaksien, ei kahtien
Lastenrattaat
Ostostenteko
Kolmevuotias
Pilkut ja pisteet
On kyllä 3-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä työnsin aikoinaan kahdilla lasten rattailla lapsia.
Kiitos kauppiaalle kun hyllyjen välit olivat niin leveät, että se mahdollisti minun ostosten teon kahtien rattaiden kanssa.
Yhden hengen rattaissa oli pieni vauva ja toisissa rattaissa kaksi alle kolme vuotiasta.Kaksilla, ei kahdilla
Kaksien, ei kahtien
Lastenrattaat
Ostostenteko
Kolmevuotias
Pilkut ja pisteet
On kyllä 3-vuotias.
Jos se luku kirjoitetaan, muoto on kolmevuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummini juuri nauroi kun pojan lapsensa valitti, että on raskasta kahden lapsen kanssa. Mummi on 9 lapsisesta perheestä ja itse saanut 6 lasta. Kertoi, että ei ennen ollut tällaisia ongelmia vaikka puuttu sosiaaliturvat, lakisääteiset kuukauden kesälomat, viikonloput tehtiin töitä ja aamut alkoi maatöillä kukonlaulun aikaan.
Puutetta oli kaikesta, ei ollut omaa autoa tai metrolinjoja. Hevonenkin oli luksusta. Vaan ei hänestä tuntunut elämä vaikelta; Nykynaiset ovat pullamössöjä jotka keskittyvät omaan napaan! Hävetkää! Menkää itseenne! Mumminne opettavat teille elämästä jos ette muuten ymmärrä!
Ei vaan ennen ei huolehdittu lapsista. Lapset jätettiin yksin kun mentiin töihin tai navettaan, koulusta ei välitetty lapsi pärjäsi siellä jos pärjäsi, ei ollut harrastuksia eikä mietitty tekisikö harrastukset hyvää tieto lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista on yksinkertaisesti lisääntynyt valtavasti ja nykyvanhemmat haluaa hyödyntää sen tiedon, niin että lapset saisivat parhaan mahdollisen pohjan elämään.
Mut kasvatettiin vielä kasarillakin tällä tavalla, koska vanhemmat jatkoivat sitä miten heidät on kasvatettu. Vanhemmille lasten hoidoksi riitti, että niillä on vaatteet, ne on elossa, syövät edes kerran päivässä jotain ja peseytyvät lauantaina ja keskiviikkona. Mitään harrastuksia ne eivät tarvitse, mitään muuta kuin käytöstapoja ei tarvitse opettaa, koulussa pärjätkööt keskenään, kokeista ja läksyistä saavat huolehtia itse ekaluokasta lähtien, niiden kanssa ei tarvitse tehdä mitään, hampaita ei pestä, hiuksia ei harjata jne.
Onhan se lastenkasvatus ja vanhempana olo helppoa jos huolehtii vaan siitä, että lapsi on elossa, sillä vaatteet päällä ja se on edes kerran viikkoon puhdas.
Just näin. Aika monella on kevyempää ihan omien lastensa kustannuksella. Hoidetaan pyykit ja ruuat ja varustee, jotta ulospäin näyttäisi, että asiat hoidetaan, mutta lapset on henkisesti ja monesti fyysisestikin täysin yksin elämässään. Valitettavan yleistä. Vanhemmat eivät tee mitään samaan aikaan kun lapset ovat yksin huoneissaan, ilman kavereita ja seuraa ja kärsivät ykisnäisyydestään. Todella yleistä. Vanhemmat vain huilaavat kaikki illat. Eivät ole lastensa kanssa. Sellaisten ei tarvitse tulla muita neuvomaan, miten arjessa pärjätään. Laiminlyöntiä on ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä työnsin aikoinaan kahdilla lasten rattailla lapsia.
Kiitos kauppiaalle kun hyllyjen välit olivat niin leveät, että se mahdollisti minun ostosten teon kahtien rattaiden kanssa.
Yhden hengen rattaissa oli pieni vauva ja toisissa rattaissa kaksi alle kolme vuotiasta.Kaksilla, ei kahdilla
Kaksien, ei kahtien
Lastenrattaat
Ostostenteko
Kolmevuotias
Pilkut ja pisteet
On kyllä 3-vuotias.
Jos se luku kirjoitetaan, muoto on kolmevuotias.
3-vuotias on parempi kirjoitusmuoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä työnsin aikoinaan kahdilla lasten rattailla lapsia.
Kiitos kauppiaalle kun hyllyjen välit olivat niin leveät, että se mahdollisti minun ostosten teon kahtien rattaiden kanssa.
Yhden hengen rattaissa oli pieni vauva ja toisissa rattaissa kaksi alle kolme vuotiasta.Kaksilla, ei kahdilla
Kaksien, ei kahtien
Lastenrattaat
Ostostenteko
Kolmevuotias
Pilkut ja pisteet
On kyllä 3-vuotias.
Jos se luku kirjoitetaan, muoto on kolmevuotias.
3-vuotias on parempi kirjoitusmuoto.
Minä korjasin kirjoittajan väärän tavan kirjoittaa kolmevuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin tehdä täyttä työaikaa vasta kun kuopus täytti 4v. Sitä ennen lyhennetty työaika. Työpaikka lähellä, matkaan menee 20min. Lasten hoitopaikka lähellä kotia. Mä ja mies tehtiin siten, että toinen vei ja toinen haki lapset, joten hoitopäivät lapsilla olivat max.7h mittaisia. Ei isoa taloa, jossa kauheesti hommaa.
Täyttää työaikaa vasta kun kuopus oli 4 vuotta. Millä alalla tällaisia nykyään saa? Miten on mahdollista? Mikäs siinä tehden jotain 20 tuntia viikossa. Jokin suorittajamainen työ, niin ehkä onnistuu. Jokin asiantuntijatyö tai johtotehtävät, niin ei mitenkään. Mikäs tuossa, kuulostaa suht. kevyeltä kaikkinensa. Toiset ne pääsee niin paljon helpommalla kuin toiset.
Miksi osallistut keskusteluun kun et mitäön asioista tiedä?
Lyhennettyyn työaikaan on lain mukaan oikeus siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan.
Kuule, taidat itse olla hieman pihalla siitä, mitä työelämä voi vaatia. Ei kaikista tehtävistä vain voi hoitaa pelkästään osaa. Ei vain voi. Ehkä voit saada lyhennettyä työaikaa vastaavan palkan, mutta kaikkea työtä ei vain voi jakaa selkeisiin osiin. Jos on päävastuu, niin se on. Tehtävät vain tulevat pyytämättä ja niitä on rajaton määrä ja ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa. Jos olet johtaja, työt ajoittuvat ja kasaantuvat hyvin epätasaisesti itsestä riippumattomista syistä. Jokin hallituksen päätös tai työntekijän oma henkilökohtainen kriisi tai se, mitä kilpailija tekee, voi sysätä tehtävät hetkeksi ihan uusille urille ja työtä täytyy vain tehdä. Siinä on monen ihmisen työt ja elämä vaakalaudalla, niin vedäppäs vain kylmästi ovi kiinni ja sano, että mulla tuli tunnit tunnit täyteen, sori. Ei se kuule toimi niin sinä höpönassu. Ota se sipsipussi ja liputa vain takaisin sinne sohvalle katsomaan viidakon tähtösiä. Voi miten pumpulissa jotkut ihmiset elävät. Ei ole mitään käsitystä haastavan työn realiteeteista. Ei kertakaikkiaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin tehdä täyttä työaikaa vasta kun kuopus täytti 4v. Sitä ennen lyhennetty työaika. Työpaikka lähellä, matkaan menee 20min. Lasten hoitopaikka lähellä kotia. Mä ja mies tehtiin siten, että toinen vei ja toinen haki lapset, joten hoitopäivät lapsilla olivat max.7h mittaisia. Ei isoa taloa, jossa kauheesti hommaa.
Täyttää työaikaa vasta kun kuopus oli 4 vuotta. Millä alalla tällaisia nykyään saa? Miten on mahdollista? Mikäs siinä tehden jotain 20 tuntia viikossa. Jokin suorittajamainen työ, niin ehkä onnistuu. Jokin asiantuntijatyö tai johtotehtävät, niin ei mitenkään. Mikäs tuossa, kuulostaa suht. kevyeltä kaikkinensa. Toiset ne pääsee niin paljon helpommalla kuin toiset.
Miksi osallistut keskusteluun kun et mitäön asioista tiedä?
Lyhennettyyn työaikaan on lain mukaan oikeus siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan.
Kuule, taidat itse olla hieman pihalla siitä, mitä työelämä voi vaatia. Ei kaikista tehtävistä vain voi hoitaa pelkästään osaa. Ei vain voi. Ehkä voit saada lyhennettyä työaikaa vastaavan palkan, mutta kaikkea työtä ei vain voi jakaa selkeisiin osiin. Jos on päävastuu, niin se on. Tehtävät vain tulevat pyytämättä ja niitä on rajaton määrä ja ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa. Jos olet johtaja, työt ajoittuvat ja kasaantuvat hyvin epätasaisesti itsestä riippumattomista syistä. Jokin hallituksen päätös tai työntekijän oma henkilökohtainen kriisi tai se, mitä kilpailija tekee, voi sysätä tehtävät hetkeksi ihan uusille urille ja työtä täytyy vain tehdä. Siinä on monen ihmisen työt ja elämä vaakalaudalla, niin vedäppäs vain kylmästi ovi kiinni ja sano, että mulla tuli tunnit tunnit täyteen, sori. Ei se kuule toimi niin sinä höpönassu. Ota se sipsipussi ja liputa vain takaisin sinne sohvalle katsomaan viidakon tähtösiä. Voi miten pumpulissa jotkut ihmiset elävät. Ei ole mitään käsitystä haastavan työn realiteeteista. Ei kertakaikkiaan mitään.
On vain aivan tiettyjä ammatteja joissa työnantaja voi kieltäytyä lyhennetystä työajasta.
Ja sen lyhennetyn työajan voi otttaa myös niin että työviikko on neli- eikä viisipäiväinen.
Ja sinähän ihmettelit miten joku käytti oikeuttaan. Tuskin hän oli silloin tuollaisessa ammatissa.😂
Alue: Aihe vapaa
Et rakasta lastasi.