Arki aivan hirveää suorittamista yhden lapsen kanssa, miten muut pärjää useamman lapsen kanssa?

Sitä se elämä on jonkin aikaa

Kyllä totut ja  helpottuu ajan myötä

Kaksi lasta on helpompi kuin yksi.

No ei se toinen tuplaa työmäärää. Suurimmat muutokset on jo tehty. Ennen kuin toinenkin on menossa hoitoon, toinen on jo eskari-ikäinen. Ihan eri tasolla toimissaan. Mutta toki pitää kuunnella itseään ja toimia sen mukaan.

Olette varmaan miettineet tätä jo, mutta olisiko teillä mahdollisuus sumplia työajat niin että toinen hakee ja toinen vie? Lyhentäisi ainakin lapsen päiväkotipäivää.

Muutenhan teettekin niin paljon mitä äkkiseltään tulee mieleen. Kaikilla on sama määrä tunteja vuorokaudessa ja vaikea niitä on lisätäkään. Tsemppiä! Työ varmasti helpottaa kun pääset "sisään" siihen, ja ehkä sitten stressitasokin laskee.

Ruuhkavuodet ovat nimensä veroisesti ruuhkavuodet. Työterveydestä pyydä apua unettomuuteen, koska väsyneenä kaikki tuntuu tuhat kertaa hirveämmältä ja uuden muistaminen on toiset tuhat kertaa haastavampaa. Tarpeeksi väsynyt tilahan vastaa usean promillen humalaa.

Itse aloittaisin katsomalla joko töitä tai asuntoa lähempää.

Ehkä kannattaisi vähän löysätä ja viettää viikonloppu vapaalla. Ei siihen kuole, jos joskus syö jotain puolivalmista viikolla. Tyyliin perunamuusi ja kalapuikot. Jos vaikka tekee vain muutaman ruuan valmiiksi ja muuten jotain helppoa ja nopeaa.

Helposti. Hoidin lapset kotona 3-vuotiaaksi. Sain kolme lasta viiden vuoden sisällä, joten lasten välissä ehdin vain harrastaa työntekoa. Kun mies hoiti lapsia, minä tein vähän iltatöitä ja lapset olivat silti virallisesti kotihoidettuja. Sain siis välillä sekä tuet että palkan, joten kokonaistulot eivät pienentyneet niin merkittävästi, vaikka tein esim 15 tuntia työtä viikossa. Vanhempainvapaarahat laskettiin kuitenkin lapsia edeltäneen kokoaikatyöni palkan mukaan.

Lapset terveempiä, kun eivät altistuneet päivähoidossa. Jos miehellä on joustava työaika ja vaikka päivätyöt, tällainen voi onnistua.

Sitä se on. Mulla on kaksi lasta ja olen yksin. Nuorempi menee ensi syksynä jo kouluun. Ihan suoraan sanottuna en muista ensimmäisistä n. 3-4 vuodesta oikein mitään kuopuksen syntymän jälkeen. Siinä oli paljon kaikkea muutakin kuin vain lapset. Onneksi voi katsella valokuvia.

Kiva asua Kalasatamassa. Päiväkoti ja koulu ovat pihatien toisella puolella, ei tarvitse edes pukea ulkovaatteita kenkiä lukuunottamatta. Kävellen menee 15 min. töihin, toinen kulkee metrolla Keilaniemeen. Toinen tekee 8-14, toinen 9-17, tänään etätyöpäivä. Eli toinen huolehtii aamuhommat, toinen iltapäivän välipalat yms

Eli valitse asuinpaikka, josta on lyhyt matka töihin.

Toinen vie ja toinen hakee. Näin se lapsen päivä pysyy lyhyenä.

Kauppareissu kerran viikossa. Viikonloppuna tehdään pakkaseen ruokaa. Sunnuntaina alkuviikon päivälliset. Keskiviikkona loppuviikon. Perjantaina tai lauantaina noutoruokaa.

Kaikki ylimääräinen tavara pois. Tavarat aina heti paikalleen. Koti väljästi sisustettu ja kaikessa toiminnallisuus edellä. Ja kaunista pitää olla, jotta jaksaa.

Vaatteet yksinkertaisiksi. Itse kuljin kymmenen vuotta musta/valko/harmaa-vaatteissa. Ei koskaan tarvinnut miettiä asukokonaisuuksia, kun kaikki sopi kaiken kanssa.

Kestovärjäys ripsiin, kestopigmentointi yläluomeen ja kampaus, joka kuivuu työmatkalla autossa.

Lapsille tarpeeksi vaatetta könttinä. Näin vaatteita ei tarvitse hankkia kuin kaksi kertaa vuodessa. Ylimääräiset myyntiin.

Tarvittaessa lastenhoitaja avuksi.

Vararuokavarasto yms. sairastelukierteiden varalle.

Ja KAIKKI myrkylliset ihmiset pois elämästä. Minä heivasin mm. anopin ja siskoni, jotka mäkätti ja nälvi ja söi energiaa. Tilalle sellaisia, jotka vahvistaa ja tuo iloa.

Ihan turhaa stressata 8 h hoitopäivistä. Yleensä lapset ulkoilee iltapäivällä ja sitä on vain hyvä, että lapsi saa olla ulkona muiden kanssa leikkimässä vaikkapa parikin tuntia, ennen kuin vanhempi tulee hakemaan. Sitten nukuttaakin paremmin.

Itse olen kaksi lasta hoitanut työssäkäyvänä (normaali 8 h työpäivä ja työmatkoihin noin 1-1,5 h päivässä) yksinhuoltajana ja ymmärrän, että kiirettä on, mutta ehkä kannattaisi vähän löysätä pipoa. Miksi ihmeessä noin pienen perheen ruuatkin pitää tehdä etukäteen ja käyttää siihen vapaapäivä? Ei tavallisen ruuan valmistamisessa niin kauan mene, ja lapselle voi antaa vaikka porkkanan rouskuteltavaksi, jos on kova nälkä odotellessa.

Kyllä ne lapsen vaatteet löytyy ihan kaapista aamulla, kun on paidat ja housut omissa pinoissaan, ei tarvitse koko viikoksi "katsoa etukäteen".

Yleisesti ottaen lapsiperheen elämä on semmoista pientä puuhastelua koko ajan. Jos odottaa, että olisi vapaa-aikaa samalla tavalla kuin ennen lapsia, saattaahan se stressata. Omia odotuksiaan voi siis säätää. 

No minulla ei ole yhtään lasta ja olen aivan poikki. Uupunut. Tähän työhön. En jaksa vaan nykyajan työelämää. En vaan jaksa vaikka haluaisin. Elämäni on ihan kamalaa suorittamista. En jaksa atöiden jälkeen tehdä yhtään mitään tai nähdä yhtään ketään ;(

Tee kuten muutkin Naiset kun eivät jaksa oli kyse 1 tai useampi lapsi.Ero. Sopimus viiko toisen vanhemman kanss. Kumallakin siis yksi vappa vikko lapsesta tai lapsista sinkuu elämän.Kesällä 1 kukausi,kun lapsi / Lapset toisen vanhemman luonna.

Meillä lapset sai hoidosta hakiessa välipalan autossa. Iltaruoka oli sitten seiskalta.

Näin ei tarvinnut kaikkea hosua siinä kotiin tullessa, vaan ottaa rennommin.

Mies etsii uutta työtä, jossa olisi liukuva työaika. Nyt ei ole, joten jos hän veisi lapsen päiväkotiin, olisi hoitopäivän pituus paljon pidempi. Jos hakisi, ei ehtisi hakea ennen kuin päiväkoti menee kiinni. Hänellä on muutama vapaapäivä onneksi noiden pitkien päivien korvaukseksi, silloin lapsi tietysti kotona myös. Päiväkoti on hyvin lähellä kotiamme, on siis hieman suuri kynnys alkaa etsiä uutta kotia ja hoitopaikkaa. Tämä koti on myös tosi edullinen (ja muutenkin ihana) mutta meillä on haku myös muualle käynnissä kodinkin suhteen. Työn aloitin juuri, ja Helsingissä tuntuu miltei joka paikkaa kestävän julkisilla (1-2 vaihtoa) noin 45 minuuttia. Yritän saada tuonnempana tehtyä enemmän etänä jos vain mahdollista.

En oikein tykkää noista eineksistä terveydellisistä syistä (miehellä korkea kolesteroli jne) mutta välillä on vaan pakko heittää lihapullat kehiin. Jotenkin vaan tuntuu, että terveellinen ruoka auttaisi jaksamaan paremmin mutta tässä noidankehässä ei vaan aina jaksa tehdä sitä terveellistä ruokaa.

On toki oma valinta hankkia lapsi, siitä nyt ei varmaan ole epäilystäkään? Kysyinkin, miten muut ihmiset selviävät ruuhkavuosista.

Kaikessa ydin on se sijainti, sijainti, sijainti. Työpaikat ovat lähellä, ehkä osittainen työaika. Jää hyvin aikaa kaikkeen.

Tuli itsellekin ahdistava olo lukiessa, varsinkin tuosta, miten kaipaat lasta :( Varmaan tällaiset elämäntilanteet on kuitenkin hyviä siinä mielessä, että ne pakottaa todella miettimään, minkälaista elämää haluaa elää ja tarjota lapsilleen. Kun sitten oivaltaa sen, niin saa voimia ja uskallusta tehdä isojakin muutoksia ja pystyy ehkä tinkimäänkin joistain asioista, päästäkseen siihen omanlaiseensa elämään.

Olen tinkinyt kyllä todella paljon. Olen enää häivähdys siitä ihmisestä, joka olin ennen lasta. Ja se on ihan ok, niin sen varmasti kuuluukin olla. Olen tinkinyt palkasta, kun teen lyhennettyä työaikaa on se iso taloudellinen satsaus arjen sujuvoittamiseen. Luovuin aikaa vievästä harrastuksesta, jota ei kerta kaikkiaan saa mahdutettua arkeen, yritetty on. Mies on myös vähentänyt harrastustaan merkittävästi. Kaikki arvot ovat muuttuneet entistä enemmän pehmeiksi ja perhekeskeisiksi. Rakastan olla äiti, rakastan lasta ja miestä yli kaiken. Nämä ovat tärkeintä elämässä. Siksi toinen lapsi on haaveissa, se olisi aivan ihanaa mutta pelottaa miten elämässä sitten pärjäisi. Kotiäitiyttä kestäisi vain vähän aikaa kuitenkin ja taloudellisista syistä olisi pakko palata töihin viimeistään sitten kun lapsi olisi kolme. Sille ei voi mitään.

Itse päädyin tekemään osa-aikaista työaikaa, lisäksi työpäivinä jeesaa etätyö ja liukuvatyöaika.

Meillä mies vie ja minä haen - > lapsilla lyhyemmät päivät.

Ruokaa teen yleensä kahden päivän setin. Monet ruoat ei juuri valmistusta vaadi, esim kanankoivet riisipedillä ja kasviksilla, jauhelihakeitto, pastat. Sanoisin että 10-15min menee itse valmistukseen ja usein otan lapsen mukaan ruoan laittoon niin saadaan puuhailla yhdessä 🙂

Sanoisin myös että vaikka elämä nyt tuntuisikin sinulla kaaokselta, se helpottaa. Löydätte ne parhaat rutiinit arkeen juuri teille ja töissäkään ei pähkinä enää sauhua kuten juuri aloittaessa niin jaksat kyllä paremmin. 🙂

Jos olisit ennemmin hoitovapaalla, niin tienaisit silloin vain muutaman satasen. Mene sellaiseen työhön, jossa on vastaava tulotaso kuin hoitovapaalla on. Esimerkiksi jos siivoat 16 tuntia viikossa, tes 11 e /tunti, niin voit olla kolmivuotiaasi kanssa lopun viikkoa omalla hoitovapaalla hankkimatta toista lasta. Katso vuoden päästä uudelleen, silloin lapsi on jo iso.

Toisen lapsen hankkimisessa muut eivät voi neuvoa, se on itse ratkaistava.

Meillä syödään viikolla sellaista ruokaa joka valmistuu nopeasti tai eineksiä. Pian lapsi voi tehdä kanssasi ruokaa.