Miksi mies haluaa tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei haluaisi tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia?

Miksi se perhe pitää perustaa jos ei halua hoitaa omaa osuuttaan?

Näinpä... minä oon ihmetellyt sitä että miksi valitaan mieheksi vätys joka ei osaa mitään tai ei halua tehdä mitään? Jos olisin nainen niin kiertäisin kaukaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei haluaisi tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia?

Miksi se perhe pitää perustaa jos ei halua hoitaa omaa osuuttaan?

Näinpä... minä oon ihmetellyt sitä että miksi valitaan mieheksi vätys joka ei osaa mitään tai ei halua tehdä mitään? Jos olisin nainen niin kiertäisin kaukaa..

Kuten aiemminkin on sanottu, se vätys on saattanut olla ihan kunnollinen mies ennen lasten tuloa. Sitten ei yhtäkkiä perhe-elämä nappaakaan. Missä myydään sellaisia kristallipalloja, joista näkee, että mies kantaa vastuunsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei haluaisi tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia?

Miksi se perhe pitää perustaa jos ei halua hoitaa omaa osuuttaan?

Näinpä... minä oon ihmetellyt sitä että miksi valitaan mieheksi vätys joka ei osaa mitään tai ei halua tehdä mitään? Jos olisin nainen niin kiertäisin kaukaa..

Kuten aiemminkin on sanottu, se vätys on saattanut olla ihan kunnollinen mies ennen lasten tuloa. Sitten ei yhtäkkiä perhe-elämä nappaakaan. Missä myydään sellaisia kristallipalloja, joista näkee, että mies kantaa vastuunsa?

Totta.. harmillista.

Kaverini erosi. Oli ennen eroa ihastellut äidillensä kuinka mä jaksan lasteni kanssa vuoroviikoin yksin.

En tiedä mistä syystä erosivat, toivottavasti ei ihaillut mun tilannetta.. eli kun on joka toinen viikko vapaata = erossa lapsista (jonka kyllä vaihtaisin todellakin siihen että saisin olla lasten kanssa).

Nyt tää kaveri mankuu äidillensä että kun on niin raskasta olla yksin vastuussa lapsista joka toisen viikon...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies ei haluaisi tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia?

Miksi se perhe pitää perustaa jos ei halua hoitaa omaa osuuttaan?

Näinpä... minä oon ihmetellyt sitä että miksi valitaan mieheksi vätys joka ei osaa mitään tai ei halua tehdä mitään? Jos olisin nainen niin kiertäisin kaukaa..

Moni pingottaa kovasti siinä alussa. Nainen menee vipuun.

Enemmän ongelmaa lienee siinä, että miehiltä yleisesti hyväksytään vatulointi ja velttoilu. Vanhat tädit oikein paapovat. Mies on ihme, jos pystyy pukemaan lapsen. Tai käymään kaupassa.

Jos nainen toimisi samoin, kuin suurin osa miehistä, hänet luokiteltaisiin heikkolahjaiseksi tai jopa ihan vammaiseksi. Mies on jo luokiteltu tavallaan. Luokittelu on mies. Siihen sanaan sisältyy niin paskottu pytty ja saamattomuus, kuin ne hillittömän raastavat flunssatkin, jotka voittavat synnytyskivut raakuudellaan mennen tullen.

Ymmärrän naispareja. Ja hyvin ymmärränkin.

Kyseessä on myös miehen koti ja lapset. Meillä käy molemmat töissä ja molemmat myös huolehtivat kodista & lapsista.

Aikuiset miehet huolehtivat perheestään mielellään ja kantavat vastuuta.

En ikinä varmaan opi olemaan nauramatta sille kuinka paljon ihmiset valittaa jostain kotitöistä tällä palstalla hahaha. Mitä te haluatte saavuttaa vai puratteko vaan turhautumistanne.

Itse miehenä tykkään tavallaan kotitöistä ja siivoamisesta, mutta vasta siinä vaiheessa kun oikeasti on tarve siivota. Se työnjälki kiittää jo itsessään.

Naisen kanssa asuessa ylensä täytyy siivota vaikkei olisi edes sotkuista.

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä tykkään tavallaan kotitöistä ja siivoamisesta, mutta vasta siinä vaiheessa kun oikeasti on tarve siivota. Se työnjälki kiittää jo itsessään.

Naisen kanssa asuessa ylensä täytyy siivota vaikkei olisi edes sotkuista.

Niin, miehillä on usein tuo päälle/pois -kytkin kaikessa. Joko on siistiä tai joko on sotkuista. Ei osata hakea sitä linjaa, että siivotaan koko ajan vähän, niin koskaan ei tavallaan tarvitse suuremmin siivota. Nainen ajattelee, että vaikka mitä kävisi (vatsatauti, koipi poikki, yllärivieraita), niin kämppä kestää/on kunnossa, eikä kriisiä ole.

Mies myös ajattelee valitettavan usein, että olen kiva, saan illalla. Taas mennään samalla joko tai kytkimellä.

Nainen luovii. Samalla voi viikata vaatteet kaappiin, pyyhkäistä ohimennen pölyt, halia varpaansa lyönyttä lasta, pestä hampaita, ottaa ruuan uunista ja miettiä seuraavan päivän bussiaikataulut.

Mies taas nousee sohvalta hiekkaiselle lattialle, vetää hartiat taakse ja mölähtää: "Nyt imuroin.". Ja odottaa saavansa illalla nannaa.

Miehelle riittää kun laukaisee rojut torttuun ja poistuu paikalta.

Pesänrakennus on naisten hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä naiset ihmettelevät, miksi ei halua.

Syy: Saa pillua.

Eli kaikki sinkkumiehet elävät läävissä noutopizzalaatikooden keskellä?

En ole koskaan tavannut tuollaista miestä.

Ja sit nää samat sankarit itkee täällä kun eivät löydä naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä tykkään tavallaan kotitöistä ja siivoamisesta, mutta vasta siinä vaiheessa kun oikeasti on tarve siivota. Se työnjälki kiittää jo itsessään.

Naisen kanssa asuessa ylensä täytyy siivota vaikkei olisi edes sotkuista.

Niin, miehillä on usein tuo päälle/pois -kytkin kaikessa. Joko on siistiä tai joko on sotkuista. Ei osata hakea sitä linjaa, että siivotaan koko ajan vähän, niin koskaan ei tavallaan tarvitse suuremmin siivota. Nainen ajattelee, että vaikka mitä kävisi (vatsatauti, koipi poikki, yllärivieraita), niin kämppä kestää/on kunnossa, eikä kriisiä ole.

Mies myös ajattelee valitettavan usein, että olen kiva, saan illalla. Taas mennään samalla joko tai kytkimellä.

Nainen luovii. Samalla voi viikata vaatteet kaappiin, pyyhkäistä ohimennen pölyt, halia varpaansa lyönyttä lasta, pestä hampaita, ottaa ruuan uunista ja miettiä seuraavan päivän bussiaikataulut.

Mies taas nousee sohvalta hiekkaiselle lattialle, vetää hartiat taakse ja mölähtää: "Nyt imuroin.". Ja odottaa saavansa illalla nannaa.

Niin, joku ulkoinen motivaattori siinä tosiaan pitäs olla että alkas turhaa työtä tekemään. Itse en siististä kämpästä edes kovin paljon nauti, pidän kun on hieman sotkuista. Sitten vasta kun on liian sotkuista ja siivoa saa siitä kivan fiiliksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä tykkään tavallaan kotitöistä ja siivoamisesta, mutta vasta siinä vaiheessa kun oikeasti on tarve siivota. Se työnjälki kiittää jo itsessään.

Naisen kanssa asuessa ylensä täytyy siivota vaikkei olisi edes sotkuista.

Niin, miehillä on usein tuo päälle/pois -kytkin kaikessa. Joko on siistiä tai joko on sotkuista. Ei osata hakea sitä linjaa, että siivotaan koko ajan vähän, niin koskaan ei tavallaan tarvitse suuremmin siivota. Nainen ajattelee, että vaikka mitä kävisi (vatsatauti, koipi poikki, yllärivieraita), niin kämppä kestää/on kunnossa, eikä kriisiä ole.

Mies myös ajattelee valitettavan usein, että olen kiva, saan illalla. Taas mennään samalla joko tai kytkimellä.

Nainen luovii. Samalla voi viikata vaatteet kaappiin, pyyhkäistä ohimennen pölyt, halia varpaansa lyönyttä lasta, pestä hampaita, ottaa ruuan uunista ja miettiä seuraavan päivän bussiaikataulut.

Mies taas nousee sohvalta hiekkaiselle lattialle, vetää hartiat taakse ja mölähtää: "Nyt imuroin.". Ja odottaa saavansa illalla nannaa.

Niin, joku ulkoinen motivaattori siinä tosiaan pitäs olla että alkas turhaa työtä tekemään. Itse en siististä kämpästä edes kovin paljon nauti, pidän kun on hieman sotkuista. Sitten vasta kun on liian sotkuista ja siivoa saa siitä kivan fiiliksen.

Mielenkiinnosta kysyn, että miten työ on turhaa, jos ei ole sotkuista/ei sotke? Eikö se sama työ tule tehtyä, mutta toiseen tapaan ei mene kerralla aikaa paljoa ja kaikki muu pyörii siinä samalla?

Rautalankamalli:

Siivoilet pitkin viikkoa, pe iltana voit tehdä mitä vaan ja koko perheellä on kivaa.

Sotket pitkin viikkoa, pe iltana siivoat pari tuntia ja koko ajan lapset ovat edessä, koira häiritsee siivousta ja siinähän se ilta meni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä tykkään tavallaan kotitöistä ja siivoamisesta, mutta vasta siinä vaiheessa kun oikeasti on tarve siivota. Se työnjälki kiittää jo itsessään.

Naisen kanssa asuessa ylensä täytyy siivota vaikkei olisi edes sotkuista.

Niin, miehillä on usein tuo päälle/pois -kytkin kaikessa. Joko on siistiä tai joko on sotkuista. Ei osata hakea sitä linjaa, että siivotaan koko ajan vähän, niin koskaan ei tavallaan tarvitse suuremmin siivota. Nainen ajattelee, että vaikka mitä kävisi (vatsatauti, koipi poikki, yllärivieraita), niin kämppä kestää/on kunnossa, eikä kriisiä ole.

Mies myös ajattelee valitettavan usein, että olen kiva, saan illalla. Taas mennään samalla joko tai kytkimellä.

Nainen luovii. Samalla voi viikata vaatteet kaappiin, pyyhkäistä ohimennen pölyt, halia varpaansa lyönyttä lasta, pestä hampaita, ottaa ruuan uunista ja miettiä seuraavan päivän bussiaikataulut.

Mies taas nousee sohvalta hiekkaiselle lattialle, vetää hartiat taakse ja mölähtää: "Nyt imuroin.". Ja odottaa saavansa illalla nannaa.

Niin, joku ulkoinen motivaattori siinä tosiaan pitäs olla että alkas turhaa työtä tekemään. Itse en siististä kämpästä edes kovin paljon nauti, pidän kun on hieman sotkuista. Sitten vasta kun on liian sotkuista ja siivoa saa siitä kivan fiiliksen.

Mielenkiinnosta kysyn, että miten työ on turhaa, jos ei ole sotkuista/ei sotke? Eikö se sama työ tule tehtyä, mutta toiseen tapaan ei mene kerralla aikaa paljoa ja kaikki muu pyörii siinä samalla?

Rautalankamalli:

Siivoilet pitkin viikkoa, pe iltana voit tehdä mitä vaan ja koko perheellä on kivaa.

Sotket pitkin viikkoa, pe iltana siivoat pari tuntia ja koko ajan lapset ovat edessä, koira häiritsee siivousta ja siinähän se ilta meni.

Miehet ovat usein todella epäkäytännöllisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä tykkään tavallaan kotitöistä ja siivoamisesta, mutta vasta siinä vaiheessa kun oikeasti on tarve siivota. Se työnjälki kiittää jo itsessään.

Naisen kanssa asuessa ylensä täytyy siivota vaikkei olisi edes sotkuista.

Niin, miehillä on usein tuo päälle/pois -kytkin kaikessa. Joko on siistiä tai joko on sotkuista. Ei osata hakea sitä linjaa, että siivotaan koko ajan vähän, niin koskaan ei tavallaan tarvitse suuremmin siivota. Nainen ajattelee, että vaikka mitä kävisi (vatsatauti, koipi poikki, yllärivieraita), niin kämppä kestää/on kunnossa, eikä kriisiä ole.

Mies myös ajattelee valitettavan usein, että olen kiva, saan illalla. Taas mennään samalla joko tai kytkimellä.

Nainen luovii. Samalla voi viikata vaatteet kaappiin, pyyhkäistä ohimennen pölyt, halia varpaansa lyönyttä lasta, pestä hampaita, ottaa ruuan uunista ja miettiä seuraavan päivän bussiaikataulut.

Mies taas nousee sohvalta hiekkaiselle lattialle, vetää hartiat taakse ja mölähtää: "Nyt imuroin.". Ja odottaa saavansa illalla nannaa.

Niin, joku ulkoinen motivaattori siinä tosiaan pitäs olla että alkas turhaa työtä tekemään. Itse en siististä kämpästä edes kovin paljon nauti, pidän kun on hieman sotkuista. Sitten vasta kun on liian sotkuista ja siivoa saa siitä kivan fiiliksen.

Mielenkiinnosta kysyn, että miten työ on turhaa, jos ei ole sotkuista/ei sotke? Eikö se sama työ tule tehtyä, mutta toiseen tapaan ei mene kerralla aikaa paljoa ja kaikki muu pyörii siinä samalla?

Rautalankamalli:

Siivoilet pitkin viikkoa, pe iltana voit tehdä mitä vaan ja koko perheellä on kivaa.

Sotket pitkin viikkoa, pe iltana siivoat pari tuntia ja koko ajan lapset ovat edessä, koira häiritsee siivousta ja siinähän se ilta meni.

Miehet ovat usein todella epäkäytännöllisiä.

Niinpä.

Tuolla aikaisemmin olikin kohta "jos nainen toimisi samoin, kuin suurin osa miehistä, hänet luokiteltaisiin heikkolahjaiseksi tai jopa ihan vammaiseksi."

Pitänee paikkansa.

Niin miksi ei.

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä tykkään tavallaan kotitöistä ja siivoamisesta, mutta vasta siinä vaiheessa kun oikeasti on tarve siivota. Se työnjälki kiittää jo itsessään.

Naisen kanssa asuessa ylensä täytyy siivota vaikkei olisi edes sotkuista.

Minäkin tykkään seksistä, mutta haluan sitä vasta siinä vaiheessa, kun panettaa niin että silmät pullistuu päästä. Miehen kanssa asuessa pitäisi seksiä olla joka päivä, ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on kaksi vaihtoehtoa tuossa vaiheessa kun on lapsia. Tee niin kuin nainen käskee tai maksaa puolet omaisuudesta ja ei näe enää lapsiasi vaikka niiden elättämisen joutuu maksamaan

Mies siis on lokkina kiinni naisessa, koska ei halua antaa naiselle tämän omaa osuutta yhteisestä omaisuudesta? Ja elatusmaksut tulee yllärinä vain niille vanhemmille, jotka eivät ole siihen mennessä uhranneet senttiäkään lastensa elatukseen.

Ps. Lapsia kielletään näkemästä vain, jos on ollut erityisen huono vanhempi, esimerkiksi väkivaltainen. Silloin on vain hyvä, että ero tulee eikä lapset enää altistu moiselle kohtelulle.

Tuntuu ihan reilulta, että teen osani kotitöistä samalla lailla kuin koko aikuiselämäni, sinkkuna tai parisuhteessa.

Molemmat tienaamme perheen elatusta yhtä lailla ja yhtä pitkiä päiviä, joten en oikein keksi millä oikeutuksella jäisin jollakin alueella vapaamatkustajaksi.

Haluaminen lienee väärä sana kuitenkin, korkeintaan oikeudenmukaisuudenhalu.

On miehen koti ja miehen lapset.