Sopiiko tunnekylmä ihminen sosiaalialalle?
Sellainen ihminen joka on tunne-elämältään hieman kylmä ja rajoittunut, traumaattinen tausta ja omaa narsistisia piirteitä.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumatausta ei hyvä, muuten ok. Sosiaalipuolen hommissa pitää olla psyykkisesti kova eikä saa antaa mennä ihon alle. Empaattisuus altistaa hyväksikäytölle.
Ja hommansa kun hoitaa lakien mukaisesti, niin saa olla ihan vapaasti kylmä ja etäinen. Mutta ammatillinen pitää siis olla.
Lääkärit on usein kylmiä ja etäisiä. Jos on kaikin puolin työnsä hyvin hoitava, niin on ok, kunhan vastaavasti hoitajat on empaattisia ja kuuntelee potilasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tehtävistä, eihän kaikissa ole harkinnanvaraista arviointia juuri ollenkaan vaan menee suoraan ohjeiden mukaan, tai jos onkin niin esihenkilö tarkistaa ne kuitenkin.
Minkälainen debiili käyttää sanaa esihenkilö
Jokainen joka kunnioittaa ihmisoikeuksia. Esihenkilöinä ei työskentele vain miehiä vaan myös naisia ja muunsukupuolisia.
Onko se ihmisoikeus kun kaikki miehisyys poistetaan? Eikö miehillä ole ihmisoikeuksia?
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrisella osastolla oikein ihanteellinen ominaisuus. Saa simputtaa ilman seuraamuksia.
Täydellinen valta. Voi laittaa kaikki epämiellyttävät tyypit pakkopaitaan tai pumpata ne täyteen lääkkeitä niin että niistä tulee vihanneksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumatausta ei hyvä, muuten ok. Sosiaalipuolen hommissa pitää olla psyykkisesti kova eikä saa antaa mennä ihon alle. Empaattisuus altistaa hyväksikäytölle.
Empatiakykyä kai kuitenkin hyvä löytyä terveissä määrin. Olen myös sitä mieltä, että traumat olisi ensin hyvä käsitellä perinpohjin ennen kuin alkaa toisten traumoja ja ongelmia käsittelemään.
Kaikkea näköjään voi aina vaatia, jos on säilyttänyt oman suloisen lapsenmielensä, johon ei kuulu mm. käsitystä siitä, että kaikkien vuorokaudessa on samat 24 tuntia, ja että kaikki maksaa ja että aikuisten maailmassa saadaan palkkaa, joka on olematon sosiaalialoilla. Tuon kaiken kun unohtaa, voi tosiaan täysin rinnoin vaatia kaikkea mahdollista!
Joo ei. Traumoja on kaikilla, suuria ja pieniä, ja niitä ei tarvitse eikä voi höylätä alta pois. Koska jos tällainen vaade olisi, noilla palkoilla ei tuolle alalle löytyisi tekijöitä. Eli ihan perusihmisyys riittää. Sinun ei tarvitse olla täydellinen. Ja empaattinen pystyy toimimaan alalla yhtä hyvin kuin epäempaattinen. Molemmilla omat vahvuutensa ja myös heikkoutensa. Joista ollaan pääsemättömissä. Turha syyllistää ihmisiä. Olet kuin ne kaameimmat työnhakuilmoitukset, joissa haetaan täydellistä ihmistä.... jollaista ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumatausta ei hyvä, muuten ok. Sosiaalipuolen hommissa pitää olla psyykkisesti kova eikä saa antaa mennä ihon alle. Empaattisuus altistaa hyväksikäytölle.
Ja hommansa kun hoitaa lakien mukaisesti, niin saa olla ihan vapaasti kylmä ja etäinen. Mutta ammatillinen pitää siis olla.
Lääkärit on usein kylmiä ja etäisiä. Jos on kaikin puolin työnsä hyvin hoitava, niin on ok, kunhan vastaavasti hoitajat on empaattisia ja kuuntelee potilasta.
Kumpa sellaisia hoitajia vielä jostain löytyisi itse en ole miehenä semmoisiin törmännyt lapsuuden jälkeen
Useimmat tuntemani alan ihmiset ovat tunnekylmiä. Tuskin siinä hommassa herkkä pärjääkään.
Sosiaali- ja hoitoalalle hakeutuvat menevät sinne hoitamaan omia traumojaan. Siksi ala vetää heitä puoleensa. Tätä sanotaan kutsumukseksi.
Siitä myös johtuu että suurin osa toimii väärin asiakkaiden suhteen, koska taustalla on omat ongelmat.
On yliempaattisia, jotka säälimällä vain pahentavat asiakkaan asioita.
On idealisteja, jotka eivät ymmärrä realiteetteja.
Alalla tarvitaan tiettyä napakkuutta ja kykyä sanoa ja kohdata vaikeita asioita suoraan. Tämä on asiakkaan etu.
sosiaalialahan on täynnä tuollaisia ihmisiä
Sosiaalityötä ei tehdä tunteilla. Ei voi lähteä ihmisten asioihin sisään. Vaan tuntien auttamismahdollisuudet, lakipykälät ja oman kunnan sosiaalilautakunnan ohjeistukset
Kouluttauduin lähihoitajaksi keski- iässä. Koulussa oli psykiatrisista ongelmista kärsiviä, päihteitä käyttäviä. Kaikki saivat luvat toimia alalla.
Nykypäivänä hoitajana, on vain parempi, ettet tunne mitään. Työ on niin hektistä. Jos alat tuntea jotain, palat loppuun heti. Se on vain tehtävä vuoro kerrallaan. En itse edes ehdi miettimään hoidettavieni asioita kotihoidossa, kun on juostava seuraavaan paikkaan. Sääli, mutta tähän on tultu.
Kuin nenä päähän!
Alalla toimivista on 80% narsisteja tai muita luonnehäiriöisiä.
Empaattinen ihminen ei kauaa jaksa myötäelää laitapuolen kulkijoiden kanssa. Pää hajoaa.
Sanotaan näin päin, että liian tunteilla elävä ihminen EI sovi sosiaalityöhön. Järki on pakko tulla ensin, että pystyy noudattamaan ne lakipykälät oikein. Mutta kyllä empatiakykyä tarvitaan myös, paljon tarvitaankin. Silti, kovin usein työssä ollaan pulassa niiden uusien ylitunteellisten maailman- ja kaikkien-pelastajien kanssa. Ei ne pitkään tähän pysty, alle puoli vuotta.