masennus jäi asumaan.
jo 4 vuotta olen ollut masentunut, on ollut voimakasta ahdistusta ja paniikkikohtauksia :( Elämä tuntuu välillä ylitsepääsemättömän vaikealta.. Aina vaan väsyttää ja olo on voimaton, hartoita painaa kuin raskas taakka.
Mikään ei jaksa oikein kiinnostaa ja tekemättömistä asioista ruoskin itseäni kuin myös tehdyistä.
Lapsuuteni olen elänyt niin, että olen " joutunut" unohtamaan itseni, oma minä-kuva on nyt vähän hukassa enkä uskalla vaatia itselleni mitään. Jotkut läheiseni lisäksi ovat vuosia kipanneet päälleni joka kerta nähdessämme kaikki huolet, murheet, kivut jnejne. Tuntuu että pääni hajoaa ja sekoan, kun omiakin murheita riittävästi. Enkä kuitenkaan sano mitään ääneen vaan tuskani sisälläni.
Nyt mulla pitkästä aikaa taas työpaikka ja olen niin väsynyt.. työ on raskasta. Tuntuu ettei tästä elämästäni tule mitään :( Kaikki on niin vaikeaa.
2 ihanaa lastani tuo iloa elämääni, heidän vuoksi jaksan päivästä toiseen.
Tänään on taas rankka päivä, ja yhtäkkiä tajusin ettei mulla ole ketään kelle kertoa! :( en miestänikään halua jatkuvasti kuormittaa.. ja jotenkin omat sanatkin on alkaneet tuntumaan turhilta ja kuin tuuleen heitetyiltä.. en jaksaisi enää puhuakkaan.
Kommentit (7)
Oletko ajatellut sairaslomalle jäämistä joksikin aikaa? Saisit levättyä, ja voisit selvittää asioita itsesi kanssa.
Tuota psykoterapiaa suosittelisin myös lämpimästi. Vaikka onkin masentunut, on muistettava, että se on sinun oma elämäsi mikä on käsissä - olet itse ainut, joka sitä voi muuttaa. Ei kukaan muu voi tehdä niitä muutoksia puolestasi. Jos et kerro muille, kuinka paha sinun on olla, eivät he voi sitä välttämättä tietää tai arvata. Ei kannata heittäytyä marttyyriksi tyyliin " en vain jaksa mitään, en voi tehdä mitään." Ei se elämä sillä asenteella muutu, että jäädään niin sanotusti virran vietäväksi eikä puhuta muille omasta pahasta olosta - se on totuus. Jos et jaksa hakeutua psykoterapiaan, mitä sinulle on suositeltu, ei kukaan muukaan voi tehdä sitä puolestasi (jollet pyydä jotain sinulle psykoterapeuttia etsimään).
Tiedän, että joidenkin mielestä tämä on liian " kovaa" puhetta masentuneelle, mutta itse olen läheisen masennusta vierestä seuranneena sitä mieltä, että masentunutta pitää pökkiä eteenpäin! Monet masentuneet tuntuvat heittäytyvän jotenkin sellaiseen tilaan, että " ei kukaan ymmärrä ja en voi asioille mitään." Varmasti maailma tuntuu joskus kaatuvan päälle, mutta kuten jo sanoin, kyse on sinun elämästäsi - siitä ainoasta.
Oletko kokeillut mitään masennuslääkkeitä? Mulla oli myös paha masennus siittä toipuminen kesti 5 vuotta! Ota yhteyttä vaikka oman paikkakuntasi mielenterveystoimistoon tai neuvola psykologiin ne auttavat ainakin eteenpäin. Hoitamattona masennus on tuhoisa! Voimia sulle! Kaikkiaan olen kamppaillut masennuksen kanssa 8 vuotta nyt viimeinen vuosi on ollut elämäni parasta aikaa (tai ainakin siltä tuntuu, kun on vuosia taistellut masennuksen kanssa, eikä juuri muista aikaa ennen sitä...) ja vaikka varmasti vielä välillä tulee hetkiä ja tekee mieli luovuttaa, mutta jaksa lasten takia ja kun vihdoin pääset masennuksen niskan päälle ja elämä helpottaa huomaat, että mitkään pikku jutut ei voi " laivaasi" kaataa! Voimia avun hakemiselle(tiedän, että se ei ole helppoa!)
mulla on ollut lääkitys reilu 2 vuotta (cipralex 20mg). Mielenterveystoimistossakin kävin yksilöterapiassa muutaman kerran, mutta heti ensi kerrasta asti terapeutti yritti mua muualle..
Lopulta mun olisi pitänyt alkaa etsimään yksityistä psykoterapeuttia itselleni, oisin saanut Kelan tukea. Mutta ei mulla ollut siihen voimia :(
Olin siellä myös muutaman kk ryhmäterapiassa.
Silti tilanne on tämä minkä kerroin viestissäni.. :(
On kamalan uuvuttavaa olla töissäkin, kun kokoajan aattelen mokaavani, olen älyttömän epävarma, kuvittelen että musta puhutaan pahaa takanapäin, että mua kytätään jne :((
Tää kamala työtahti (6pvää vkossa, välillä 14-15tuntisia pviä) saa mut entistä väsyneemmäksi ja meinaa paniikkikohtaus ja ahdistus tulla taas :((
miksen voi olla normaali, tuntuu ettei musta ole mihinkään! :`(
Kenenkään ei kuuluisi työskennellä noin pitkää päivää. Ei ihme, jos ei energiaa jää itsestä huolehtimiseen. Jos joku vaatii sinua tekemään noin rankkoja päiviä, älä välitä heistä, vaan kerro rehellisesti tunteesi. Tiedä oma arvosi!
Toisaalta järkytyin, kun luin viestisi. Toisaalta huojennuin. Elämäsi kuulostaa niin paljon omaltani. Joka suhteessa. Väsyttää olla se jäteastia, johon ystävien on niin mukava lykätä kaikki murheensa ja huolensa, kuitenkaan mulla ei ole ketään kenelle omia asioitani kertoisin. Kiltisti aina kuuntelen, ja yritän olla apuna.
On päiviä, kuten tänään, että en jaksa. Aivan oikeasti en jaksa, ja tiedän että tällä hetkellä sen myös huomaa ulkoisesta habituksestani. Nyt en kuitenkaan välitä.
Toivon sulle paljon voimia, ja jos vain voisin sanoa jotain, mikä tekisi olosi paremmaksi, tekisin sen.
Ajattelin myös samoja asioita kuin muut tilannettasi ennen minua kommentoineet -
- sinulla on 2 ihanaa lasta- se on paljon- he tuovat varmasti paljon ILOA elämääsi, vai mitä!
- olet ollut kovin työkeskeinen ja se tuo helposti lähipiirille kuvan " vahvasta" ja " pärjääjästä" ja vahvan päälle on helppo " kipata" muiden omia huoliaan - mikä on toisalta epäreilua
- SILLÄ SINÄKIN tarvitset ystävää ja kuuntelijaa ja TUKIJAA
- mielestäni tuo, että sanoit, ( jos oiken tulkitsen) että olet joutunut ikään kuin " unohtamaan" itsesi ja syrjäyttämään omat tarpeet ja toiveet- siitä jää helposti malli, jota kuljettaa mukanaan koko elämänä ajan ellei ole tarkkanan...
ELI ON HYVÄ; ETTÄ OLET PYSÄHTYNYT- masennus voi koitua onneksesi, kun vain jaksat taistella masennuksen syvyydestä ylös
- ja olet taistelussa jo pitkällä - positiivisella tavalla
- vanhat jutut jäävät, ja nyt on MUUTOKSEN aika
- ELI MITÄ HALUT MUUTTAA, että saat omia tarpeitasi, toiveitasi ja UNELMIASI enemmän esille???
- esim. onko sinulla hyvä kunto- eli liikuntaharrastus on tärkeä
- onko sinulla muia kivoja harrastuksia/ mistä pidät/ sieltä löytyy usein ystäviäkin
- tee TAVOITE/ TAVOITTEET- mitä haluat uudelta elämisen malliltasi!
ONNEA MATKAAN, HINNA!:)
oikein iso kiitos kaikille vastanneille!! :))
tässä mennään päivä kerrallaan, sitä toista työtä minulla ei näillä näkymin enää ole.. se missä teetettiin pitkää päivää.
Tuntuu vaan että taidan olla niin vaikea tapaus, ettei minusta saa ehyttä koskaan :(