MIKSI lapsia pitäisi virikkeistää jo heti 3-vuotiaasta alkaen??? Kertokaa.

Vähän väliä oltiin kipeinä, sisarukset mukaan lukien, ja poissaoloja kertyi melkein enemmän kuin harrastuskäyntejä:(



t. eräs jonka lapset toistaiseksi kotona tervehtymässä

Toiset leikkii kuulemma vaan sotaleikkejä, hän ei ole sotaleikeistä ollenkaan kiinnostunut. Muut poikien leikit, autot ja koneet ym. systeemit kiinnostaa. Meillä ei kyllä 3-vee katsele vielä lainkaan Turtleseita, Pokemoneja eikä muitakaan ' hurjempia' juttuja. Lieneekö ikäluokan ainoa poika joka niitä ei katso, tai ei välitä niistä?

siltikään ei viihtynyt.



t. ap

Me käydään 1x viikossa muskarissa 3v tytön kanssa. Ei tulisi mieleenkään käydä ihan etsimällä etsimään virikkeitä jos lapsi ei halua.

Tyttö on erittäin sosiaalinen tapaus, mutta ei niinkään kaipaa muiden lasten kanssa puuhastelua kuin pari kertaa viikossa. Mielummin haluaa olla äidin ja vauvan kanssa kotona- askarrellaan leikitään, lähdetään vaikka metsään eväsretkelle. Siitä lapsi nauttii.

Miksi yleensäkään esim. tuttujen pitää ihmetellä toisten ratkaisuja ja kyseenalaistaa jos kaikki ei teekään samoin kuin valtaosa. Yks sopii yhdelle, toinen toiselle jne.

Ja myöskin siinä vaiheessa alkaa sujumaan yhteisleikit, joten siksi se on hyvä aika alkaa niitä harjoittelemaan, ovathan yhteistyötaidot elämässä hyvin tärkeitä niin koulussa kuin työelämässäkin.



Mutta samaa mieltä olen kanssasi siinä, että se ei ole sen arvoista, että lapsi pitää sinne väkisin pakottaa. Puoli vuotta myöhemmin kerhot saattavat sujua aivan kivutta, jolloin on ilman muuta lapsellekin parasta aloittaa vasta silloin. Mutta jos kouluikä lähestyy, eikä lapsi vieläkään viihdy kerhoissa tai vastaavissa, niin jossain vaiheessa on varmasti hyvä aloittaa harjoittelemaan koulua varten.



Mutta tietenkään näissä asioissa ei ole vain yhtä oikeaa tietä.

minäkään en ymmärrä tätä pakkoharrastamista ja sitä, että jo pienten lasten kanssa on joka ainoalle päivälle menoa ja sähinää. Eivät lapset sellaista tarvitse. Mutta asialla on sekin puoli, että koska lapsesi on varmasti rauhallista ja ehkä vähän ujoakin tyyppiä, koska ei viihdy kerhoissa ja muiden lasten kanssa, niin tuo ei välttämättä muutu miksikään ajan kanssa vain kotona ollessa, ei siis todennäköisesti tapahdu, että lapsi yhtäkkiä keksii haluavansa lapsijoukkoon. Kouluiässä asiasta voi tulla ongelma.

Ja oletetaan nyt, että teidän tapauksessa puhutaan nyt vain ryhmäkäyttäytymisestä, tuskin kuitenkaan lastasi tynnyrissä pidät, joten muita virikkeitä hän kyllä saa ainakin jonkin verran. Ryhmässä toimiminen on opittu taito, ei luontainen ominaisuus. Lapsi ei siis yhtäkkiä odottamalla kypsy toimimaan ryhmässä, tosin hän voi oppia pienemmissä ryhmissä (esim. perheessä) taitoja, jotka helpottavat hänen oppimistaan isomman ryhmän tavoille. Jos siis ryhmätoiminta tuntuu vaikealta, voi sitä hieman lykätä ja katsoa, jos lapsi oppisikin paremmin oppimalla ensin pienemmän ryhmän toimintaa ja vasta esimerkiksi vuoden päästä isomman, mutta loputtomiin sitä ei voi lykätä.

4-vuotias ei kai vielä ole " liian vanha" oppimaan ryhmässä olemista. Valmiudet voisi olla paremmat silloin. Näin kuvittelisin.

ap.

Vierailija:

Mutta jos kouluikä lähestyy, eikä lapsi vieläkään viihdy kerhoissa tai vastaavissa, niin jossain vaiheessa on varmasti hyvä aloittaa harjoittelemaan koulua varten.

Mutta tietenkään näissä asioissa ei ole vain yhtä oikeaa tietä.

Vaan oletteko huomanneet, että esikoulua käy kuitenkin vain n. 95 % ikäluokasta. Eli viisi prosenttia uskoo, että lapsi selviää koulusta kunnialla ilman eskariakin. Ja näillä on varmasti hyviä syitä, kuten todella pitkät eskarimatkat tai vaarallinen kulkutie ja äidillä vauva kotona, joten vieminen on vaikeaa (isä vuorotöissä) ym. syy-yhdistelmiä, joiden vuoksi kouluun lähtöä venytetään vielä vuodella.

t. 7

Ja sisaruksiakin monen ikäisiä. Joten ei sinänsä ole yksinäinen. Vain se iso ryhmä nyt puuttuu.

ap.

Fletch:

Ja oletetaan nyt, että teidän tapauksessa puhutaan nyt vain ryhmäkäyttäytymisestä, tuskin kuitenkaan lastasi tynnyrissä pidät, joten muita virikkeitä hän kyllä saa ainakin jonkin verran. Ryhmässä toimiminen on opittu taito, ei luontainen ominaisuus. Lapsi ei siis yhtäkkiä odottamalla kypsy toimimaan ryhmässä, tosin hän voi oppia pienemmissä ryhmissä (esim. perheessä) taitoja, jotka helpottavat hänen oppimistaan isomman ryhmän tavoille. Jos siis ryhmätoiminta tuntuu vaikealta, voi sitä hieman lykätä ja katsoa, jos lapsi oppisikin paremmin oppimalla ensin pienemmän ryhmän toimintaa ja vasta esimerkiksi vuoden päästä isomman, mutta loputtomiin sitä ei voi lykätä.

Mikäli sinne menee. Mutta useimmat kai menee.

Vierailija:

Vaan oletteko huomanneet, että esikoulua käy kuitenkin vain n. 95 % ikäluokasta. Eli viisi prosenttia uskoo, että lapsi selviää koulusta kunnialla ilman eskariakin. Ja näillä on varmasti hyviä syitä, kuten todella pitkät eskarimatkat tai vaarallinen kulkutie ja äidillä vauva kotona, joten vieminen on vaikeaa (isä vuorotöissä) ym. syy-yhdistelmiä, joiden vuoksi kouluun lähtöä venytetään vielä vuodella.

poikkeusolosuhteissa.

Vierailija:

Ja sisaruksiakin monen ikäisiä. Joten ei sinänsä ole yksinäinen. Vain se iso ryhmä nyt puuttuu.

ap.

Fletch:

Ja oletetaan nyt, että teidän tapauksessa puhutaan nyt vain ryhmäkäyttäytymisestä, tuskin kuitenkaan lastasi tynnyrissä pidät, joten muita virikkeitä hän kyllä saa ainakin jonkin verran. Ryhmässä toimiminen on opittu taito, ei luontainen ominaisuus. Lapsi ei siis yhtäkkiä odottamalla kypsy toimimaan ryhmässä, tosin hän voi oppia pienemmissä ryhmissä (esim. perheessä) taitoja, jotka helpottavat hänen oppimistaan isomman ryhmän tavoille. Jos siis ryhmätoiminta tuntuu vaikealta, voi sitä hieman lykätä ja katsoa, jos lapsi oppisikin paremmin oppimalla ensin pienemmän ryhmän toimintaa ja vasta esimerkiksi vuoden päästä isomman, mutta loputtomiin sitä ei voi lykätä.

Esikoinen aloitti harrastelut 3-vuotiaana ja se oli selvästi hänelle oikea ajankohta. Näivettyi ikäisseuran puutteesta.



Nyt käy aamupäivät kerhossa.



Jos omalla lapsellani olisi kuvatunkaltainen tilanne, siirtäisin varmaan puolella vuodella, vuodella, mutta en kyllä jättäisi eskariin asti, koska silloin se tilanne olisi varmaan vain pahempi.

ovat esim. seurakunnan eskarissa. Meidän kunnassa näitä lapsia on aika paljon.

Tähän mennessä ollaan käyty perhekerhossa kerran viikossa ja silloin tällöin kyläillään perheissä, joissa on samanikäisiä lapsia. Poika viihtyy todella hyvin muiden lasten kanssa ja ollessamme kahden kotona minusta tuntuu siltä, että hänellä on tylsää. Se vaikuttaa tietenkin paljon, että hänellä ei ole vielä sisaruksia, joten kotona ei ole koskaan leikkikaveria.



Poika aloittaa tässä kuussa puolipäivähoidossa, ja olen iloinen, että siellä hänellä on seuraa. Minäkään en yleisesti ottaen käsitä sitä, miksi lapsella pitää olla mahdottomasti harrastuksia, mutta jotkut lapset varmasti kaipaavat enemmän puuhaa ja virikkeitä kuin toiset.

Vierailija:

ovat esim. seurakunnan eskarissa. Meidän kunnassa näitä lapsia on aika paljon.

Enkä tietysti tiennyt, että on olemassa jotain seurakunnan eskareita, kun täällä ei sellaisia ole. Ajattelin vain omassa päässäni, että koska eskari ei ole oppivelvollisuuden piirissä ja siten pakollinen, niin siellä ei siksi ehkä kaikki käy. Joka päivä oppii jotain uutta. Kiitos!

niin hänellähän on kotonoa lapsiryhmä, johon sosiaalistua!



Mutta meidän ainokainen, joka ei vielä ole kahtakaan, tuntuu välillä kaipaavan lapsileikkikavereita - meidän pihassa ei niitä aina ole. Onneksi puistossa on.

Eihän se nyt lapselle kivaa ole, jos sinne väkisin on mentävä. Enemmän stressiä kuin iloa