Ei tärkeä ihminen
Tiedän, että muutkin ihmiset ovat saattaneet kokea tällaista ja toivoisin keskustelua ja vinkkejä miten tulla sinuiksi asian kanssa.
Mä en ole koskaan ollut riittävä. Olen ollut ihan ok koulussa, mutta aina vähän huonompi kuin kaverini. Kavereille aina povattiin ns. Kovia uria ja mua katsottiin vähän säälien (kävin kyl sit loppupeleissä yliopiston), mutta kuitenkin.
Mä olen ollut semmoinen söpö, mun kavereissa on ollut aina jotain joka vetää rakkautta puoleensa. Mä olen ollut se hyvä jätkä, mutta en koskaan se rakastettu. En ole koskaan edes voinut ajatella, että joku voisi rakastaa minua parisuhdemielessä, joten se ei ehkä nuorempana niin paljon vaivannut, mutta nyt vanhempana tajuan mm. Mitä olen tehnyt sen vuoksi että tuntisin olonen edes hetkeksi tärkeäksi.
Mun kaveripiiri ei ole koskaan esim. Muistanut mun synttäreitä, mutta muiden on. Ennen pidin sitä ihan normaalina, koska en ole tykännyt juhlia mun synttäreitä, mutta tajusin sen outouden kun sain uuden kaverin ja hän teki mulle kortin synttäreiden kunniaksi.
Mutta nyt kun käyn toista tutkintoa ja olen töissä, niin tajuan todella piinaavasta, että jos haluan, että musta pidetään mun täytyy sulkea osa persoonastani ulkopuolelle, joka aiheuttaa itsessä surua tai sit jos olen itseni, niin musta ei pidetä, joka johtaa toisella tavalla suruun.
Tiedättekö sen surullisuuden, että sulla on ihmisiä ympärillä, mutta sä et ole kenellekään tärkeä. Sulle saatetaan soittaa, mutta sun kanssa ei suunnitella mitään tekemistä, eikä oikein kutsuta mihinkään mukaan, mutta Sä oot se joka kuuntelee kun äidillä on syöpää tai joku on kuollut.
Mä olen miettinyt paljon miksi en ole onnistunut löytämään ketään kuka rakastaisi mua.
Ja tietenkin kaverisuhteissa näkyy sillä tavalla, että mä katson instan kautta kun muut on jossain ja kukaan ei ole kysynyt mua, mutta seuraavalla viikolla tästä porukasta joku soittaa itkien kertoen, että miesystävä on pettänyt jne.
Anteeksi sekava teksti. Toivoisin vaan vinkkejä miten tulla sinuiksi itsensä kanssa.
Kommentit (27)
Muistatko sinä muita esim. synttärilahjoilla? Sitä ei käynyt tekstistäsi ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Muistatko sinä muita esim. synttärilahjoilla? Sitä ei käynyt tekstistäsi ilmi.
Mä osallistun aina lahjoihin, jos joku sellaisen järjestetään tai jos joku pitää juhlat (myös silloin kun en pääse). Mut en missään nimessä tarkoittanut, että haluaisin lahjoja (vaan ehkä just ettei kukaan laita viestiä, että onnea), eikä tän ollut tarkoitus olla mikään synttäripostaus se vaan tuli nyt esimerkkinä mieleen miten tuntuu ettei ole tärkeä kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että sun pitää järjestää juhlat jos haluat huomiota merkkipäivään heiltä. Minusta tuli onnellinen sillä, että aloin itse huomioida itseäni: ostin lahjan, tein jotain kivaa.
Ihmisille muodostuu tietyt roolit pitkäaikaisissa kaveriporukoissa. Luulen, että niitä on vaikea enää 20 v jälkeen lähteä muuttamaan.
Ehkä sunkin kannattaisi laajentaa ystäväpiiriä uusiin ihmisiin ja laittaa vähemmän energiaa niihin jotka pahoittaa sun mielen.
Mä ostankin aina itselleni lahjan, enkä siis halua keltään lahjaan, kyse ei ole siitä. Mutta olet oikeassa, että olin nuorena vähä sekaisin ja mut nähdään varmaan vielä samanlaisena. Olen yrittänyt etsiä uusia ystäviä, mutta aikuisena se on vaikeaa, enkä jotenki klikkaa kenenkään kanssa enää eli ts. Samat jutut toistuu ettei mua kutsuta mihinkään mukaan, mutta mulle kyllä avaudutaan monesta raskaasta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistatko sinä muita esim. synttärilahjoilla? Sitä ei käynyt tekstistäsi ilmi.
Mä osallistun aina lahjoihin, jos joku sellaisen järjestetään tai jos joku pitää juhlat (myös silloin kun en pääse). Mut en missään nimessä tarkoittanut, että haluaisin lahjoja (vaan ehkä just ettei kukaan laita viestiä, että onnea), eikä tän ollut tarkoitus olla mikään synttäripostaus se vaan tuli nyt esimerkkinä mieleen miten tuntuu ettei ole tärkeä kellekään.
Joo, ymmärsinkin sen esimerkkinä. Tarkoitan sitä, että ehkä sun kannattaa kokeilla tehdä aloite erinäisissä yhteydenottoasioissa, ja katsoa sitten alkaako muut herätä olemassaoloosi. Ehdota vaikka elokuvailtaa tms. mikä nyt tuntuu luontevimmalle. Jos se ei lämmitä, niin ehkä yhdistäviä asioita ei ole niin paljoa? Itse olen menettänyt ystäviä olemalla melko passiivinen, sille en nyt voinut mitään, koska kärsin erinäisistä ongelmista. Vielä nykypäivänäkään minulla ei ole kavereita, mutta uskon, että kyllä niitä ilmaantuu jos ilmaantuu :) Otan kykyni olla yksin voimavarana, saan mielihyvää siitä.
Sinuna jättäisin nuo kaverit taka-alalle ja keskittyisin kumppaninhakuun. Sitä kautta olisi mahdollista löytää se yksi ihminen, jolle on kaikkein tärkein.
Mua ärsyttää kun mua dissataan joka tilanteessa. Eniten ärsyttää puhe mun heikosta itsetunnosta. Mun itsetunto on hyvä. Varma merkki siitä on loukkaantua tuollaisesta mussuttamisesta.
Tiedän mitä tarkoitat. Minä en saa yleensä yhtään joulukorttia. Mutta jos lähetän joulukortit heti kuun alussa, saan kyllä kortteja niiltä joille olen lähettänyt.
Facessa sain aikoinaan jopa 200 synttärionnittelua. Kun piilotin synttäripäivän, kukaan ei muistanut.
Olen kuin harmaa tapetti.