Oletko seurustellut epävakaan miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh.

Voiko sitä seurusteluksi sanoa kun tulet jätetyksi vähintään parin kuukauden välein.

Niin en tiedä miten ollessaan parisuhteissa on tilanteet menneet. Yhteisen asunnon myynti ja muutto erilleen vie kuitenkin kuukausia.

Ap

Ne on mennyt silleen että ukko on ollut hlvetillinen kumppani ja se toinen on saanut mittansa täyteen ja ottanut hatkat. Tai nainen on saanut tarpeekseen erouhkailuista ja todennut "no ei sit, en jaksa enää". Nätisti ja sujuvasti ne ei ole mennyt.

Miehellä on lapsia ja yhteishuoltajuus velvoittaa häntä tiettyihin asioihin. Myös naisella oli lapsia tässä jälkimmäisessä tapauksessa, joten kovin nopeasti ja helposti tilanteet ei ole menneet.

Ap

Suhtaudun totta puhuen todella epäluuloisesti ja ennakkoluuloisesti kaikkiin epävakaisiin. Siskollani on epävakaan dg, tosin olen epäillyt jo pitkään olisiko oikeasti narsisti enkä ole ainoa epäilijä. Jos epävakaat ovat yleensä näin hirveitä niin en sellaisen kanssa hakeutuisi tarkoituksella suhteeseen. Siihen liittyy jopa hengenvaara. Toki siskollani myös päihdeongelmaa yms. En ole tavannut nyt vuoteen.

Jos epävakaalla on oikeasti sitä empatiakykyä, mikä on melkeinpä se piirre mikä erottaa epävakaan narsistista, on ryhmäterapiasta hänelle mahdollisesti apua kunhan sinne saa hänet pakotettua kohtaamaan kaltaisensa. Empaattisen ihmisen silmät avautuvat ja hän näkee siellä miten persoonallisuushäiriöstä ei kärsi vain epävakaa itse vaan useimmat heistä ovat todella vahingollisia myös rakkailleen. Terapiasta pitäisi saada myös apua oman elämänsä parantamiseen. Noin puolet epävakaista saakin otettua itseään niskasta kiinni ryhmä- ja yksilöterapioiden avulla ja muutaman vuoden päästä sekoilu on normaalin ihmisen tasolla vaikka tyyppi olisikin impulsiivinen luonteeltaan. Tosin valitettavasti on niitäkin, jotka eivät näe vikaa kuin niissä muissa epävakaissa ja jättävät terapiat kesken...

Voisin tutustua epävakaaseen mieheen ehkä 5 v kuluttua kun hän on käynyt terapiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te löydätte näitä laitapuolen kulkijoita?

Tämä henkilö on akateemisesti koulutettu ja johtavassa asemassa.

Ap

Mutta vintillä tuulee.

Jep. Täytyy olla vähän reppana, tituuleeraa itseään lapseksi.

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun totta puhuen todella epäluuloisesti ja ennakkoluuloisesti kaikkiin epävakaisiin. Siskollani on epävakaan dg, tosin olen epäillyt jo pitkään olisiko oikeasti narsisti enkä ole ainoa epäilijä. Jos epävakaat ovat yleensä näin hirveitä niin en sellaisen kanssa hakeutuisi tarkoituksella suhteeseen. Siihen liittyy jopa hengenvaara. Toki siskollani myös päihdeongelmaa yms. En ole tavannut nyt vuoteen.

Jos epävakaalla on oikeasti sitä empatiakykyä, mikä on melkeinpä se piirre mikä erottaa epävakaan narsistista, on ryhmäterapiasta hänelle mahdollisesti apua kunhan sinne saa hänet pakotettua kohtaamaan kaltaisensa. Empaattisen ihmisen silmät avautuvat ja hän näkee siellä miten persoonallisuushäiriöstä ei kärsi vain epävakaa itse vaan useimmat heistä ovat todella vahingollisia myös rakkailleen. Terapiasta pitäisi saada myös apua oman elämänsä parantamiseen. Noin puolet epävakaista saakin otettua itseään niskasta kiinni ryhmä- ja yksilöterapioiden avulla ja muutaman vuoden päästä sekoilu on normaalin ihmisen tasolla vaikka tyyppi olisikin impulsiivinen luonteeltaan. Tosin valitettavasti on niitäkin, jotka eivät näe vikaa kuin niissä muissa epävakaissa ja jättävät terapiat kesken...

Voisin tutustua epävakaaseen mieheen ehkä 5 v kuluttua kun hän on käynyt terapiansa.

Näin alkuun: Epävakaat voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Osalla epävakaista on myös narsistisia piirteitä, mahdollisesti jopa narsistinen persoonallisuushäiriö lisäksi. Eroa on myös siinä, ilmentääkö vihaa voimakkaasti ulos päin vai purkaako sen itseen.

Itse olen niitä, jotka ristiriitatilanteissa olen tullut itsetuhoiseksi ja vihaan lähinnä itseäni. Toiset taas huutavat, raivoavat ja ovat jopa väkivaltaisia. Vaikka itse olen eniten ollut vahingoksi itselleni, en varmasti ole ollut helpoin puoliso. Takana on siis yli kymmenen vuoden suhde ja useamman vuoden avioliitto. Olen kantanut vastuuni, mennyt itseeni ja lopettanut itsetuhokäytöksen, koska se on liian raskasta kumppanille.

Epävakaus on onneksi usein hoidettavissa oleva häiriö, mutta se vaatii epävakaalta työtä. Jos kellään on epävakaudesta kärsivä kumppani, on paikallaan edellyttää, että kumppani hakee itselleen apua ja motivoituu hoitamaan itsensä kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te löydätte näitä laitapuolen kulkijoita?

Tämä henkilö on akateemisesti koulutettu ja johtavassa asemassa.

Ap

Mutta vintillä tuulee.

Jep. Täytyy olla vähän reppana, tituuleeraa itseään lapseksi.

Niin, tuo tuli kai siitä kun hän kertoi että hänen vanhemmat käy usein hänen kotonaan (myös silloin kun hän ei itse ole kotona) ja tuovat ruokaa, ym. Olen saanut sen käsityksen että miehellä on poikkeuksellisen läheiset välit iäkkäisiin vanhempiinsa ja erityisesti äitiinsä, jota kehuu jatkuvasti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te löydätte näitä laitapuolen kulkijoita?

Tämä henkilö on akateemisesti koulutettu ja johtavassa asemassa.

Ap

Mutta vintillä tuulee.

Jep. Täytyy olla vähän reppana, tituuleeraa itseään lapseksi.

Niin, tuo tuli kai siitä kun hän kertoi että hänen vanhemmat käy usein hänen kotonaan (myös silloin kun hän ei itse ole kotona) ja tuovat ruokaa, ym. Olen saanut sen käsityksen että miehellä on poikkeuksellisen läheiset välit iäkkäisiin vanhempiinsa ja erityisesti äitiinsä, jota kehuu jatkuvasti.

Ap

Eli geeneissä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te löydätte näitä laitapuolen kulkijoita?

Tämä henkilö on akateemisesti koulutettu ja johtavassa asemassa.

Ap

Mutta vintillä tuulee.

Noh onneksi meillä sinä, häntä moninkertaisesti parempi ja ylempi ihminen. Nyt maailmankaikkeus pelastuu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te löydätte näitä laitapuolen kulkijoita?

Tämä henkilö on akateemisesti koulutettu ja johtavassa asemassa.

Ap

Mutta vintillä tuulee.

Noh onneksi meillä sinä, häntä moninkertaisesti parempi ja ylempi ihminen. Nyt maailmankaikkeus pelastuu!

Ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun totta puhuen todella epäluuloisesti ja ennakkoluuloisesti kaikkiin epävakaisiin. Siskollani on epävakaan dg, tosin olen epäillyt jo pitkään olisiko oikeasti narsisti enkä ole ainoa epäilijä. Jos epävakaat ovat yleensä näin hirveitä niin en sellaisen kanssa hakeutuisi tarkoituksella suhteeseen. Siihen liittyy jopa hengenvaara. Toki siskollani myös päihdeongelmaa yms. En ole tavannut nyt vuoteen.

Jos epävakaalla on oikeasti sitä empatiakykyä, mikä on melkeinpä se piirre mikä erottaa epävakaan narsistista, on ryhmäterapiasta hänelle mahdollisesti apua kunhan sinne saa hänet pakotettua kohtaamaan kaltaisensa. Empaattisen ihmisen silmät avautuvat ja hän näkee siellä miten persoonallisuushäiriöstä ei kärsi vain epävakaa itse vaan useimmat heistä ovat todella vahingollisia myös rakkailleen. Terapiasta pitäisi saada myös apua oman elämänsä parantamiseen. Noin puolet epävakaista saakin otettua itseään niskasta kiinni ryhmä- ja yksilöterapioiden avulla ja muutaman vuoden päästä sekoilu on normaalin ihmisen tasolla vaikka tyyppi olisikin impulsiivinen luonteeltaan. Tosin valitettavasti on niitäkin, jotka eivät näe vikaa kuin niissä muissa epävakaissa ja jättävät terapiat kesken...

Voisin tutustua epävakaaseen mieheen ehkä 5 v kuluttua kun hän on käynyt terapiansa.

Näin alkuun: Epävakaat voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia. Osalla epävakaista on myös narsistisia piirteitä, mahdollisesti jopa narsistinen persoonallisuushäiriö lisäksi. Eroa on myös siinä, ilmentääkö vihaa voimakkaasti ulos päin vai purkaako sen itseen.

Itse olen niitä, jotka ristiriitatilanteissa olen tullut itsetuhoiseksi ja vihaan lähinnä itseäni. Toiset taas huutavat, raivoavat ja ovat jopa väkivaltaisia. Vaikka itse olen eniten ollut vahingoksi itselleni, en varmasti ole ollut helpoin puoliso. Takana on siis yli kymmenen vuoden suhde ja useamman vuoden avioliitto. Olen kantanut vastuuni, mennyt itseeni ja lopettanut itsetuhokäytöksen, koska se on liian raskasta kumppanille.

Epävakaus on onneksi usein hoidettavissa oleva häiriö, mutta se vaatii epävakaalta työtä. Jos kellään on epävakaudesta kärsivä kumppani, on paikallaan edellyttää, että kumppani hakee itselleen apua ja motivoituu hoitamaan itsensä kuntoon.

Epävakailla on tietysti erilaisia temperamentteja, arvoja ja taustoja. Epävakaat kärsivät itsekin ongelmistaan. Osa huomaa hakea apua itselleen huonoon oloonsa, osa vasta ylitettyään rajat toistuvasti, osa saa dg:n vahingossa ruinatessaan lääkäriltä apteekkipiriä itsediagnosoimaansa keskittymishäiriöön... epävakaan diagnoosin saaneita on tosiaan monenlaisia, jonkin verran myös todellisia narsisteja. Ja ihmisestähän kertoo jotain sekin pystyykö hän muuttumaan vai jatkaako.

Ehdoin tahdoin en kuitenkaan ottaisi sitä riskiä, että tutustuisin uuteen ihmiseen, jolla häiriöstä on paperit. Sehän voi olla tai olla olematta oikeasti huonosta itsetunnosta, masennuksesta yms. kärsivä ihana ja harmiton ihminen, toki. Tai se voi olla narsistinen epävakaa, joka tuhoaa elämäsi ja kostaa, vainoaa... Varma voit olla vasta nähdessäsi sitoutuuko terapioihin ja onko niistä hyötyä.

Ja sepä se onkin kun näitä ei mitenkään erotella, jottei ketään leimata vaan kaikki kirjataan myös mahdollisesti vain itselleen vahingollisen epävakaan alle. Tottakai myös se narsistinen epävakaa, joka on satuttanut kaikkia mitä kieroimmilla tavoilla kertoo uudelle tuttavalle olevansa sellainen tyyni ja harmiton ennen kuin toista on sitoutettu ja hän saa ensimmäisen hulluuskohtauksen.

Näistä ennakkoluuloistahan kärsivät ne, joilla samaa käytöstä ei ole. En silti itse ottaisi riskiä ennen kuin tiedän miten hoito toimii.

Olen seurustellut. Alusta asti jatkuvaa epävarmuutta. En lähtisi mistään hinnasta ikinä enää.

Ehkä jos se on ollut joku nuoruuden diagnoosi ja mies on parikymmentä vuotta elänyt ilman päihteitä tasapainoista elämää ja käynyt terapiat Saimaa sitten ja sitoutunut itsensä hoitamiseen.