Oletko erilainen eri ihmisille?
Jos joku uusi ihminen vaikuttaa minusta päältä päin katsottuna kuspäältä, tervehdin vain niukasti, enkä tee tuttavuutta. Jonkun mukavalta tuntuvan kanssa saatan vääntää juttua hetken, vaikka en tunne.
Vai jutteletteko te kaikkien kanssa tasapuolisesti?
Näkökulmia, mielipiteitä tähän?
Kommentit (5)
Olen, miesten kanssa pystyy olemaan paljon vapaampi ja rennompi ja naisten kanssa saa olla koko ajan varuillaan kun loukkaantuvat ja ahdistuvat pienimmistäkin asioista ja haastaa oikeuteen ja jos ei ahdistu niin nainen ainakin olettaa pääsevänsä lokkeilemaan miehen kustannuksella joko vaatimalla palveluja tai tai ihan suoraa rahaa ja maksamista
Vierailija kirjoitti:
Olen, miesten kanssa pystyy olemaan paljon vapaampi ja rennompi ja naisten kanssa saa olla koko ajan varuillaan kun loukkaantuvat ja ahdistuvat pienimmistäkin asioista ja haastaa oikeuteen ja jos ei ahdistu niin nainen ainakin olettaa pääsevänsä lokkeilemaan miehen kustannuksella joko vaatimalla palveluja tai tai ihan suoraa rahaa ja maksamista
Ai nykyäänkö siipeilyäkin pitää nimittää lokkeiluksi, ettei naiset vaan loukkaantuisi...
Kyllä, olen erilainen lapselleni kuin pomolleni. En nyt pohjimmiltaan tietenkään eri ihminen kuitenkaan.
Muistakaa, että ensivaikutelma ei välttämättä vastaa ollenkaan todellisuutta. Joku voi luoda sulkeutuneen oloisen ensivaikutelman, mutta aikaa myöten hän voi osoittautuakin olevan hyvä ja luotettava kaveri. Ja toisaalta joku ulospäin suuntautunut tyyppi saattaakin osoittautua psykopaattimurhaajaksi...
Kyllä. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, joten toisten kanssa tulee paremmin toimeen kun toisten. Jonkun kanssa voisi jutella tuntikausia, kun taas toisen pelkkä olemus jo tekee väsyneen olon.