Argh!! Työnteosta ja lapsenkanssaolosta riitaa miehen kanssa.

Mulla pätkähtää ihan just hermot tohon mieheen. Pakko olla vain välittämättä ja tehdä oman pään mukaan, ei kai tässä muu auta, mutta pakko edes teille vähän tilittää.



Meillä on ollut jo parisen vuotta tosi tiukka rahatilanne, siis oikeastaan siitä lähtien kun mun äitiysloma loppui ja jäin hoitovapaalle. Mies alkoi samaan aikaan opiskelemaan, laskeskelimme että just ja just pärjäämme pari vuotta taloudellisesti karsimalla löysät veks, käyttämällä säästöjä ja sillä, että kumpikin tekee konsultti/keikkatyötä joskus. Lapsi kohta 3v, mies on edelleenkin ehkä n. puoli vuotta kiinni opinnoissaan, mulla ei ole vakipaikkaa mihin palata hoitovapaan jälkeen. Rahatilanne on kuitenkin aika hemmetin tiukka tällä hetkellä, mua alkaa ärsyttämään ikuinen sentinvenytys joten otin ihan iloisena työn vastan kun mulle tarjottiin vakituisempaa mutta keikkaluontoista työtä. Eli olen n. pari kertaa viikossa töissä päivällä ja välillä teen vuoroja ihan lyhyelläkin varoitusajalla (tyyliin 4-6 h iltaisin kerran viikossa päivätöiden lisäksi.) Mikään pakkohan tällaisiin viime hetken työvuoroihin ei ole suostua, mutta mun mielestä se on tässä tilanteessa ihan jees, koska lähes aina vähän junailemalla ja joustamalla ne kuitenkin saisimme aivan mainiosti sopimaan aikatauluihin, ja mulle jää kuitenkin ihan runsaasti aikaa lapsen kanssa päivisinkin. Lapsi on hoidossa nämä kaksi päivää kun olen päivisin töissä.



Toinen vaihtoehtohan olisi tietenkin ollut mulle alkaa etsiä vakituista, kokopäiväistä työtä samantien, mutta ajattelin että puolisen vuotta voin hyvin tehdä osa-aikaista työtä tällä systeemillä ja olla lapsen kanssa mahdollisimman paljon.



Perheen yleiselle rahatilanteelle tämä on tottakai tehnyt vain hyvää, etenkin koska mies on sitä tyyppiä, että raha ei kädessä pysy eikä hän oikeasti tajua, että meidän on pakko elää tosi köyhästi tällä hetkellä koska sitä rahaa ei yksinkertaisesti tule paljoa just nyt. Mies ei käytännössä ole koko opiskeluaikanaan pistänyt tikkua ristiin perheeseen rahan tienaamiseksi, kuulemma ei riitä aikaa sekä opiskelulle että työnteolle. Sen takia luulisi, että olisi päinvastoin tyytyväinen, että minä tienaan edes rahaa, mutta ehei. Joka kerta kun suostun tekemään ekstratöitä iltaisin, niin sama rutkutus alkaa. Hänelle on kauhistus olla vaikka pari iltaa viikossa kahdestaan lapsen kanssa kotona. Just lupasin olla töissä tämän ja huomisillan, ja eiköhän mies automaattisesti taas hälytä anopin ja appiukon lapsen kanssa olemaan.



Siinäkään ei periaatteessa mitään vikaa, mutta mua ärsyttää tuollainen ihme huuhaaminen. Hän ei halua pistää tikkua ristiin, mutta hän ei ole valmis joustamaan omista tekemisistäänkään, että edes toinen saisi tienattua rahaa, ja sen takia koen, että hän " pakenee äitinsä helmoihin" hälyttämällä tämän lapsenhoitoavuksi joka hemmetin kerta, kun olen poissa illalla.



Argh!!! Mutta kiitos. Johan helpotti :-)