Anoreksia ja lastensuojelun toimet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän ne lastensuojelun mahdolliset toimet selviä aikanaan kaikille niille, keitä asia koskee. Kuulutko siihen joukkoon, ap? Jos et, eikö olisi korrektia olla urkkimatta muiden henkilökohtaisia asioita?

 

Kyllähän ne varmasti selviävät. Kyse on läheisistä ystävistämme, jotka ovat aivan poikki ja hyvin huolissaan lapsestaan. Ajatus lastensuojelusta sekin hajottaa heitä, vaikka samaan aikaan toivovat, että sieltä tulisi lisäapuja.

Kysymykselläni haen kai esimerkkejä hyvistä kokemuksista tueksi ja kannustukseksi ystäville. Heillä itsellä ei ole nyt voimavaroja hakea tietoa, joka hälventäisi heidän huoltaan.

Kertomasi mukaisesti nuori on jo saanut ja saa edelleenkin apua, lastensuojelulla ei ole tarjota muuta kuin huostaanotto tälle nuorelle. Toimisivatko annetut ohjeet ilman syyllistämistä hoitolaitoksessa? Huoltajia kun saa aina syyllistää kaikesta mahdollisesta.

Ensin ohis, anoreksia ei parane sormia napsauttamalla tai sillä että uhataan jättää ilman "autokorttia", ajokortti on kai virallinen nimitys? Siihen ei myöskään aina löydy selkeää syytä kurjista kotioloista tai huonoista vanhemmista. 

Ap, psykiatrinen hoito erikoissairaanhoidossa voi olla laadukasta tai vähemmän sitä. En väitä että tässä tapauksessa on niin mutta säästöjen takia potilaat ikään kuin saatetaan puristaa samaan muottiin. Sama diagnoosi, sama hoito, ei yksilöllisyyttä, saatko ajatuksesta kiinni? Eli pakkosyöttäminen ja nuoren lihomisen pelko on huono yhtälö. 

Lastensuojeluilmoitus sinällään on melko tavallinen toimenpide, kauhistelijoille tiedoksi. Nyt olisi tärkeää selvittää se miksi nuori on sairastunut ja saada hänet puhumaan siitä. Toisaalta hänelle olisi hyvä löytää tekemistä tai ystäviä jotka vievät ajatukset pois anoreksiasta. Jos lastensuojelusta löytyisi tukihenkilö tai ohjaaja joka voisi keskustella nuoren kanssa? Joskus niitä neuvoja on helpompi vastaanottaa muulta kuin omalta perheeltä. Nuori on onnekas siinä että hänen perheensä välittää ja haluaa auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ensin ohis, anoreksia ei parane sormia napsauttamalla tai sillä että uhataan jättää ilman "autokorttia", ajokortti on kai virallinen nimitys? Siihen ei myöskään aina löydy selkeää syytä kurjista kotioloista tai huonoista vanhemmista. 

Ap, psykiatrinen hoito erikoissairaanhoidossa voi olla laadukasta tai vähemmän sitä. En väitä että tässä tapauksessa on niin mutta säästöjen takia potilaat ikään kuin saatetaan puristaa samaan muottiin. Sama diagnoosi, sama hoito, ei yksilöllisyyttä, saatko ajatuksesta kiinni? Eli pakkosyöttäminen ja nuoren lihomisen pelko on huono yhtälö. 

Lastensuojeluilmoitus sinällään on melko tavallinen toimenpide, kauhistelijoille tiedoksi. Nyt olisi tärkeää selvittää se miksi nuori on sairastunut ja saada hänet puhumaan siitä. Toisaalta hänelle olisi hyvä löytää tekemistä tai ystäviä jotka vievät ajatukset pois anoreksiasta. Jos lastensuojelusta löytyisi tukihenkilö tai ohjaaja jok

Tämä juttu kuulostaa nyt kuitenkin lähinnä siltä että syy halutaan etsiä huoltajista jotta heidät voidaan asettaa syytteeseen. Nuori saattaa haluta korvauksia ja kaikki tapahtuu sana sanaa vastaan. Tällä tavalla korvataan mielipahoja sekä kaikkea mikä mieltä painaa. Tämä on se nykyajan tyyli. Eli kun päästät lapsesi juttelemaan näille "auttajille" niin pian olet oikeudessa syytettynä.

Eli siis noudata annettuja ohjeita ja olet syyllinen. Sitten etsitään elämästä syitä ja syyt ovat aina kotona ja vanhemmissa. 

Vanhemmat syytteeseen ja korvauksia mielipahasta? Oikeudessa? 

Lastensuojelussa on monenlaisia työntekijöitä, tiedetään. Meillä on kahdessa paikassa ollut nuorella todella mukava tukihenkilö, valitettavasti toimintaa on säästösyistä rajoitettu. Oli monenlaista toimintaa mitä en olisi itse jaksanut tai pystynyt siinä elämänvaiheessa tekemään ja olen vieläkin kiitollinen näille aikuisille jotka meitä auttoivat. 

Mietin miksi esiteini, oletan että 10-12 v, käy yksin keskustelemassa polilla jos perheen asiat ovat kunnossa? Itse ainakin olisin vaatinut päästä mukaan ainakin osalle käynneistä. Joillakin voi murrosikä olla jo päällä ja silloin vanhemmat on normiolosuhteissakin tyhmimmät ikinä. Ei lapsi ajattele että puheet otetaan niin tosissaan kun hänestä sillä hetkellä tuntuu siltä.