Anoreksia ja lastensuojelun toimet
Tuttavaperheen esiteinillä on diagnosoitu syömishäiriö, ja hän on psyk. hoidon piirissä. Perhe tukee hoidossa ja tilanne on hankala, nuori ei tunnista sairauttaan vaan syyttää kaikesta vanhempia sekä ristiriitoja kotona. Ristiriidat liittyvät ruokailutilanteisiin, joissa vanhemmat toimivat psykiatrisen ohjeistusten mukaan.
Nyt nuori on puhunut asioista siten, että hoitavalla taholla on herännyt huoli ja ovat tehneet lastensuojeluilmoituksen (syynä lapsen kokema painostus, vanhempien "huudon" aiheuttama ahdistus, jne).
Mitä lastensuojelu voi tällaisessa tilanteessa tehdä? Syömishäiriötä hoidetaan jo psykiatrisella ja hoito-ohjeiden mukainen toiminta johtaa ristiriitoihin, kun nuori ei halua syödä. Millaista apua lastensuojelulla voi olla tällaiseen tilanteeseen? Vanhemmat ovat kyllä uupuneita ja kaipaavat tukea, mutta samalla ovat huolissaan siitä, kuormittaako lastensuojelu entisestään.
Onko kokemuksia?
Kommentit (25)
Eiköhän ne lastensuojelun mahdolliset toimet selviä aikanaan kaikille niille, keitä asia koskee. Kuulutko siihen joukkoon, ap? Jos et, eikö olisi korrektia olla urkkimatta muiden henkilökohtaisia asioita?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne lastensuojelun mahdolliset toimet selviä aikanaan kaikille niille, keitä asia koskee. Kuulutko siihen joukkoon, ap? Jos et, eikö olisi korrektia olla urkkimatta muiden henkilökohtaisia asioita?
Kyllähän ne varmasti selviävät. Kyse on läheisistä ystävistämme, jotka ovat aivan poikki ja hyvin huolissaan lapsestaan. Ajatus lastensuojelusta sekin hajottaa heitä, vaikka samaan aikaan toivovat, että sieltä tulisi lisäapuja.
Kysymykselläni haen kai esimerkkejä hyvistä kokemuksista tueksi ja kannustukseksi ystäville. Heillä itsellä ei ole nyt voimavaroja hakea tietoa, joka hälventäisi heidän huoltaan.
Vierailija kirjoitti:
Hoitavan tahon on pakko tehdä alaikäisestä lastensuojeluilmoitus. Ei se mikään mörkö ole ja perhe voi saada apua siihen, miten olla nuoren tukena parhaiten. Olen itse sairastunut syömishäiriöön, tosin aikuisena. Äiti oli varmasti huolissaan ja toikin sen esille, mutta ei silti oikein osannut tehdä sitä 'oikein', jolloin ammattiapu olisi varmasti ollut hyvä hänellekin.
Lastensuojelu ei vaan tiedä yhtikäs mitään.
Valitettavasti kokemukset Helsingin lastensuojelusta erittäin huonot - hyvä, että lapsi hengissä selvisi. Muiden kaupunkien vastaaviin en ota kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitavan tahon on pakko tehdä alaikäisestä lastensuojeluilmoitus. Ei se mikään mörkö ole ja perhe voi saada apua siihen, miten olla nuoren tukena parhaiten. Olen itse sairastunut syömishäiriöön, tosin aikuisena. Äiti oli varmasti huolissaan ja toikin sen esille, mutta ei silti oikein osannut tehdä sitä 'oikein', jolloin ammattiapu olisi varmasti ollut hyvä hänellekin.
Lastensuojelu ei vaan tiedä yhtikäs mitään.
Ainakin meillä on lastensuojelun avulla saatu perhearki toimimaan
Millainen perheen ja lapsen tausta on? Ei lapsi ilman syytä sairastu syömishäiriöön ja koe, että vanhempien käytös ei auta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti kokemukset Helsingin lastensuojelusta erittäin huonot - hyvä, että lapsi hengissä selvisi. Muiden kaupunkien vastaaviin en ota kantaa.
Mekin selvisimme hengissä lastensuojelusta huolimatta.
Minulle riitti anoreksiasta toipumiseen, että terapeutti sanoi, että aivojen osa joka vaikuttaa oppimiseen surkastuu... Toinen oli se, että en voi saada lapsia, jos ei ole kuukautisia... Kolmas etteivät vanhemmat maksa autokorttia, että pääsen töihin itse... Kaksi vuotta meni, että kuukautiset alkoi siitä kun saavutin normaalipainon, nykyään kolmas lapsi tulossa...
Ongelmalapsen äiti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitavan tahon on pakko tehdä alaikäisestä lastensuojeluilmoitus. Ei se mikään mörkö ole ja perhe voi saada apua siihen, miten olla nuoren tukena parhaiten. Olen itse sairastunut syömishäiriöön, tosin aikuisena. Äiti oli varmasti huolissaan ja toikin sen esille, mutta ei silti oikein osannut tehdä sitä 'oikein', jolloin ammattiapu olisi varmasti ollut hyvä hänellekin.
Lastensuojelu ei vaan tiedä yhtikäs mitään.
Ainakin meillä on lastensuojelun avulla saatu perhearki toimimaan
Miten teitä käytännössä autettiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne lastensuojelun mahdolliset toimet selviä aikanaan kaikille niille, keitä asia koskee. Kuulutko siihen joukkoon, ap? Jos et, eikö olisi korrektia olla urkkimatta muiden henkilökohtaisia asioita?
Kyllähän ne varmasti selviävät. Kyse on läheisistä ystävistämme, jotka ovat aivan poikki ja hyvin huolissaan lapsestaan. Ajatus lastensuojelusta sekin hajottaa heitä, vaikka samaan aikaan toivovat, että sieltä tulisi lisäapuja.
Kysymykselläni haen kai esimerkkejä hyvistä kokemuksista tueksi ja kannustukseksi ystäville. Heillä itsellä ei ole nyt voimavaroja hakea tietoa, joka hälventäisi heidän huoltaan.
Meillä on pääosin myönteiset kokemukset lastensuojelusta. Isoissa kaupungeissa ainakin ruuhkautunut pahasti ja työntekijät vaihtuvat mutta muuten ei moittimista. Ollaan kerrottu avoimesti päikyssä ja koulussa että on lastensuojelun asiakkuus, minua ei hävetä. Mielenterveystalon sivuilla löytyy apua ja neuvoja anoreksiaa sairastavan läheisille, kannattaa katsoa. Kärsin itse syömishäiriöstä ja masennuksesta ainakin ja tämän vuoksi lastensuojelu mukana. En käytä päihteitä ja rahat riittävät, henkiset voimat vaan vähissä.
Kuormittavat entisestään. On turhaa laittaa lastensuojelua tähän mukaan. Lisäksi lapsen hoito ja vanhempien kuuntelu hoidon suhteen vaikeutuu.
Lapsestamme tehtiin aistiherkkyyden, kehityshäiriöiden ja epilepsian vuoksi lastensuojeluilmoitus! Todettiin aiheettomiksi , mutta ovat tehtailleet näitä ilmoituksia lukuisia koskien muit, koska eivät halunneet auttaa lasta vaan jättää erikoissairaanhoidon ulkopuolelle. Senhän ne vammat ja sairaudet katoaa. Hoitamaton epilepsia ehti tehdä tuhojaan. Vanhemmat halunneet lapselle tutkimuksia, kuntoutusta ja hoitoa.
Jotain mätää on tässä yhteiskunnassa jos lastensuojeluun turvaudutaan joka käänteessä kun on lukuisia lapsia, jotka oikeasti tarvitsisivat lastensuojelun apua.
Lastensuojelu huostaanottaa lapsen.
Tytöiltä, joilla on anoreksia tulisi selvittää myös mahdollinen autisminkirjo, sillä se on yllättävän monen laihuushäiriön takana on Autisminkirjo, jolloin hoito eroaa perus anoreksian hoidosta.
Jos lastensuojelussa ei ole osaamista eikä ymmärtämistä lasten syömishäiriöistä, kuten luultavasti ei ole, niin en paljoa laskisi sen varaan. Varsinkin jos työntekijä vaihtuu useasti, niin todennäköisempää on lapsen syömishäiriön paheneminen, ikävä kyllä. Ihmekin voi tapahtua, ja kaikki perheessä hyötyvät tuesta.
Joku puolueeton tarkkailija kotona tapahtuviin syömistilanteisiin on tarpeen, mutta sillä henkilöllä pitäisi olla myös vahva osaaminen syömishäiriöistä. Ehkä he voisivat videoida kotona syömistä, ja näyttää sitä hoitavalle taholle, jotta ei olisi vain sana sanaa vastaan ja saisivat paremmin apua niihin ongelmiin, joita siinä tilanteessa esiintyy?
Vierailija kirjoitti:
Tytöiltä, joilla on anoreksia tulisi selvittää myös mahdollinen autisminkirjo, sillä se on yllättävän monen laihuushäiriön takana on Autisminkirjo, jolloin hoito eroaa perus anoreksian hoidosta.
Lastensuojelu siinä tuskin suuresti auttaa.
Mutta joskus voivat kai nopeuttaa esim. osastopaikan saamista oirelevalle nuorelle, jos vanhemmat ovat aivan puhki.
Tämä ei varmaan ole suosittu mielipide, mutta olen sitä mieltä, että anoreksia on vanhempien syy.
Ja auta armias jos ovat huutaneet.
En muuten ymmärrä, miten anoreksiaa voi hoitaa. Nuori ei syö jos ei halua syödä. Hyvin outo ja kauhea sairaus. En usko ollenkaan, että ammattilaistenkaan neuvot auttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytöiltä, joilla on anoreksia tulisi selvittää myös mahdollinen autisminkirjo, sillä se on yllättävän monen laihuushäiriön takana on Autisminkirjo, jolloin hoito eroaa perus anoreksian hoidosta.
Lastensuojelu siinä tuskin suuresti auttaa.
Mutta joskus voivat kai nopeuttaa esim. osastopaikan saamista oirelevalle nuorelle, jos vanhemmat ovat aivan puhki.
Lastensuojelu ei ole terveydenhuollon organisaatio eikä puutu lasten sairauksien hoitoon. Sen sijaan lastensuojelu voi tuoda tukitoimia perheeseen, jotta vanhemmat jaksavat sairaan lapsen kanssa.
Lapselle voi olla hyväksi että siihen kriisiytyneeseen ihmissuhdeongelmaan tulee joku ulkopuolinen avuksi. Vanhemmat voivat tiedostamattaan koettaa estää lapsen kasvamista seksuaalisuuteen, ja se on perimmäinen syy anoreksialle, mutta riippuu perheestä miten hyvin nuori pystyy aikuistumaan ja irtaantumaan, etenkin äidit saattavat suojelemalla sitoa liikaa.
Hoitavan tahon on pakko tehdä alaikäisestä lastensuojeluilmoitus. Ei se mikään mörkö ole ja perhe voi saada apua siihen, miten olla nuoren tukena parhaiten. Olen itse sairastunut syömishäiriöön, tosin aikuisena. Äiti oli varmasti huolissaan ja toikin sen esille, mutta ei silti oikein osannut tehdä sitä 'oikein', jolloin ammattiapu olisi varmasti ollut hyvä hänellekin.