Mitä tekisitte tilanteessamme (koskee lapsen päivähoitohommaa)?

Ota hoitaja kotiin vaikka 2 tai 3 päivänä viikossa. Saa ulkoilla lasten kanssa, syättää ne ja laittaa päiväunille. jonka jälkeen täyöpäivä loppuu Sulla on sitten vielä se uniaikakin työaikaa. Jos ei löydy suomalaista hoitajaa niin ota au pair. Muuttakaa vaikka vanhemmat olkkariiin nukkumaan jos ei ole ylimääräistä huonetta.

Tuo valehtelu töistäsi kuulustaa pahalta. Eikö lapsi ihmettele, mihin pikkusisar menee, jos töihin lähdet?! Ja kyllä uskon tuon ikäisen lapsen olevan jo niin fiksu, että tajuaa sen pikkusisaruksen jäävän kotiin äidin kanssa. On ehkä mustasukkainen? Koska pikkusisar on menossa päiväkotiin? Mietin vaan sitä, että kannattaako ihan lyhyeksi aikaa pois päiväkodista esikoista ottaa, alkaa kaikki sopeutumiset sitten taas ihan alusta. Toisilla lapsilla päiväkotiin sopeutuminen saattaa kestää useamman kuukauden, varsinkin jos hoitoajat eivät ole säännöllisiä, lapsi ei pääse rytmiin mukaan.

Toisaalta tuo ehdotus edelliseltä hoitajan kotiin palkkaamisesta voisi olla hyvä, jos kuopuskin on vielä pidempään kotihoidossa. Tai sitten vaan esikoinen joksikin aikaa (siksi aikaa että on sopeutunut) JOKA PÄIVÄ hoitoon ja samaan kellonaikaan. Ja ehkä kannattaa hieman lapselta kysellä, miksi ei halua jäädä tarhaan. Ja hoitajilta, että millainen lapsi on päivän aikana? Ajoittuuko itkut vain jäämistilanteeseen, vai koko päivän ajalle. Se jo kertoo jotain lapsen viihtymisestä.



Toivottavasti tästä on apua.. =)

Ihmettelee ja joudun valehtelemaan siitäkin :(



ap

että vanhempi lapsistasi tuntee että hänet " hylätään" päiväkotiin ja olet pienemmän kanssa.. Onko kunnassasi esim. kaupungin järjestämiä kerhoja tai jotain..

kotona sillä pian alkaa heillä yhteiset leikit sujua. Meillä 5, 3 ja 1v. leikkii keskenään tuntikausia ja jos isommat on poissa kotoa on pienessä huomattavasti enemmän työtä kuin jos kaikki kolme ovat kotona. On ihan epäreilua laittaa se vanhempi sinne hoitoon jos on itse pienemmän kanssa kotona eikä se isompi sitä hoidosta nauti. 2-3v. iässä hoitoon laittaminen on muuten kaikkein huonoin ikä lpselle sopeutua hoitoon. Sen alle tai päälle on huomattavasti helpompaa. Ei ole lapsen pompottelua ottaa pois hoidosta. meillä lapset oli 4kk hoidossa kun olin töissä ja kun taas jäin kotiin otin kaikki heti pois hoidosta.

Meidän lasten pkssa on noin pieniä ja ovat sopeutuneet todella hyvin. Päiväkoti tuo tosiaan lapselle paljon kaikkea, lapsi oppii paljon sellaista mitä kotona ei välttämättä oppisi heti. On niin paljon muita lapsia opettamassa. Tai sitten toinen vaihtoehto että otat hänet pois sieltä. Pitävät varmaankin toisilleen seuraa

Juttelin ensin hoitajien kanssa, että miten päivä oikeesti menee. Alussa oli hankalaa, kertoivat sen rehellisesti, mutta kun alko sujua, kertoivat senkin. Ja tämä helpotti, sillä mun näkökulmasta hän oli ihan yhtä itkuinen vietäessä, kuin ennenkin. Kun tiesin, että hän on ihan reipas heti kun äiti lähti, oma oloni helpottui ja aloin itsekin puhua päikästä hänelle ihan toiseen tapaan. Ei siis silleen, että voi voi, kun sun pitää mennä, vaan että mitä kaikkee kivaa siellä tänään tehdään. Tykkää askarrella, joten aamuisin aina kehotin häntä tekeen päikässä kortin isille tai mummille tai papalle, ja lähti tärkeenä sit sitä tekemään. Neuvoisin sua a.) puhumaan hoitajien kanssa b.) harkitsemaan myös pikkusisaren päikkään vientiä. c. tarkkailemaan itseäsi: miten lapselle puhut päikästä?

Saat 1-vuotiaasta kotihoidontukea ja esikoisestakin sen 50 euroa kuussa. Ei tarvitse kenenkään olla mustis kenellekään jne.

Ihan ensiksi: tuo on vähän, että lapsi sopeutuisi päivähoitoon, eli aina kun juuri alkaa tottumaan, hän on sieltä useamman päivän pois. Vaikeuttaa kavereidenkin saantia p-kodista, kun kukaan ei uskalla leikkiä, kun toinen on kuitenkin taas huomenna pois.

Toiseksi: huomaa ja vaistoaa valehtelunne ja stressisi, johon myös reagoi.

Kolmanneksi: ethän sä kuitenkaan saa mitään töitä tehtyä, vai kuinka?



Mun mielestä 2 vaihtoehtoa: laitat molemmat p-kotiin, vaikka samaan ryhmään jos mahdollista vahintään 3pv/vko ja teet töitä sen ajan. TAI: otat molemmat pois ja nipistätät ajan työntekoon illoista, öistä ja viikonlouista. siinä on sitten parisuhde ja oma jaksaminen koetuksella, mutta eikös tuo ollut rajallien aika, eli eiköhän se onnistuisi? tai tuo ehdotus kotihoitajasta oli myös järkevän kuuloinen, mites se onnistuisi?

että nipistelen työntekoon aikaa omista unista ja välillä on hoitaja auttamassa. Noin yhtenä, kahtena päivässä tällä hetkellä.



Ihan hyvin onnistuu! Aikaa säästää siinäkin, ettei tarvitse viedä ja tuoda jne. Ja lapset saavat olla yhdessä.



11

Ikää tosin oli 3.5v ja kävi vain kerhossa. Mutta silti. Eka kk meni kivasti ja tykkäs lähteä ja olla. Sitten alkoi itku ja kysely, miksei hän saa olla kotona kun äiti ja pikkusisaruksetkin on. Tätä katselin kuukauden verran ja otin pois kerhosta.



Meillä oli ahdistuneisuutta, itkeskelyä, levottomuutta, riehumista ja muuta mikä jäi kerhosta pois jäännin jälkeen pois. Lapsi ollut kaikin puolin tasapainoisempi " oma itsensä" . Ja viihtyy. Ihan ilman tätä " harrastetta" . Sosiaalisia kontakteja minäkin hänelle ajattelin, mutta eipä hän niitä tunnu kaipaavan. Yritetään vaikkapa ensi syksynä uudestaan.

Oikeastaan en ole viitsinytkään laittaa lapsia päiväkotiin ja nytkin he käyvät hoidossa vain satunnaisesti. Tietysti jonkin verran joutuu tekemään järjestelyjä, kun lapset pyörivät ympärillä, mutta kun tekee itselleen ja lapsilleen rutiinin, niin kyllä se onnistuu. Toisaalta itselläni se onnistuu välillä siten, että teen töitä vasta lasten mentyä nukkumaan. Mutta tällä hetkellä nautimme toistemme läsnäolosta, joten en kadu päätöstäni.