Miespuolinen ystavani poisti minut kaveriporukastaan mustasukkaisen tyttoystavan mieliksi. Nyt suhde loppui ja han on kuin mitaan meidan valilla ei olisi tapahtunutkaan. Olen loukk

että mies on väärä minulle, jos ei kestä sitä tosiasiaa, että minulla on sekä nais- että miespuolisia ystäviä. Sukupuolen perusteella ei ketään poisteta ystäväpiiristäni.



Jos tämä miespuolinen kaverisi paljastuisi biseksuaaliseksi, sitten varmaan pitäisi varmuuden vuoksi hylätä ihan koko kaveriporukka.

En enää hakkaisi päätäni seinään, vaan etsisin uusia ystäviä.

Jotenkin tuntuisi liian pahalta potkia maassa olevaa, vaikka ihan omilla mokailuillaan onkin tilanteen aiheuttanut. En kestäisi katsella anteeksiantamatta ja auttamatta, jos olisin siitä ihmisestä joskus oikeasti välittänyt, vaikka kuinka olisi loukannut.



Ja monet ovat hölmöjä rakastuessaan ja suostuvat rakkauden nimissä hölmöyksiin, joihin ei pitäisi. Vaikka tämä kaverisi onkin itse aiheuttanut ongelman teidän suhteeseenne, niin kyllä hänetkin on vedetty kölin alta pahasti. Jo vaatimus jättää ystävänsä rakastetulta on henkistä väkivaltaa ja tämä mies on siihen alistunut ja sitten suhde vielä loppunut, joten uhrauksesta hävisi kaikki järkikin.



Ymmärrän hyvin, miksi sinua ei huvittaisi antaa anteeksi, mutta toisaalta ihmiset tekevät munauksia ja anteeksianto on tärkeää ihmissuhteissa ja sehän se ystävyyden paras puoli tavallaan onkin, että näkee sen ihmisen sieltä munauksien alta.

TÄRKEÄMPIÄ vaan siitä, onko puolisolla oikeutta vaatia luopumaan ystävistä! Ja ystävän sukupuolella ei mielestäni ole merkitystä, jos kyse todella on puhtaasta ystävyydestä ja oma parisuhde on kunnossa. (Tunnen sitäpaitsi lukuisia miehiä, jotka ovat olleet mustasukkaisia naistensa hyvistä NAISPUOLEISISTAKIN kavereista. Oma miehenikin on tunnustanut suhteemme alkuaikoina olleensa mustasukkainen " bestiksestäni" . Siitä, kuinka läheisiä ja kaiken keskenämme jakavia olemme.)

Mitä te naiset tekisistte, jos miehenne vaatisi teitä luopumaan jostain hyvästä ystävättärestänne oman mustasukkaisuutensa takia? Luopuisitte ystävästä miehenne vaatimusta kyseenalaistamatta ja " valitsisitte miehen koska hän on tärkein" ?...Entäpä jos mies vaatisi teitä luopumaan vaikkapa työstänne? Tai harrastuksistanne? Kaikista kavereistanne? Luopuisitteko näistäkin kaikista, sillä " onhan parisuhde kuitenkin aina tärkeämpi kuin työ tai jumppa tai naisten kahvihetket" ...Onhan se parisuhde tietysti tärkeämpi kuin mikään näistä, mutta ajattelisitteko ehkä sittenkin, ettei miehellä -oli kuinka tärkeä tahansa- ole oikeutta vaatia teitä luopumaan näistä kaikista asioista? Koittaisitteko ehkä mieluummin työstää sitä miehen mustasukkaisuuta kuin luopuisitte vaikkapa työstänne sen takia?

Ihan uskomatonta, että heti vedetään sellainen johtopäätös, että kaverit ovat TÄRKEÄMPIÄ kuin mies, jos ei mukisematta luovu ystävästään miehen pyynnöstä. Minä en ainakaan ikinä luopuisi yhdestäkään kaveristani miehen takia (onneksi ei hänelle tulisi mieleen sellaista pyytääkään), vaikka mies on minulle lapsen jälkeen tietysti ja ehdottomasti se kaikkein tärkein ihminen.

Niin kauan kun kyse jonkun ihmisen kanssa on pelkästä ystävyydestä ja se ystävyys tai ystävän kanssa vietetty aika ei millään tavalla uhkaa parisuhdetta tai syö kohtuuttomasti aikaa/energiaa siltä, on mielestäni ongelma parisuhteen sisäisen (miksi partneri kokee mustasukkaisuutta tai tarvetta pyytää sinua luopumaan ystävästäsi?) eikä ratkea sillä, että ystävyys sanotaan irti.



Ap:n kysymykseen vastaisin, että itse puhuisin tämän miespuoleisen ystäväni kanssa vakavasti asiasta ja kertoisin miltä minusta tuntuu, muuten en osaisi kaveruutta enää jatkaa. Kerran antaisin anteeksi, mutta jos tilanne toistuisi seuraavan tyttöystävän kanssa, antaisin ystävyyden olla.

Poikaystäväni (nykyinen mieheni) oli suhteemme alkuaikoina todella mustasukkainen minusta. Minulla oli useita miespuolisia ystäviä, joiden kanssa tavattiin silloin tällöin, käytiin joskus isommalla porukalla syömässä, elokuvissa tms. Mieheni ei kestänyt asiaa lainkaan, epäili minua uskottomuudesta tms., jos joku miespuolisista ystävistä oli esim. käynyt asunnollani. Homma karkasi käsistä ja pikkuhiljaa lakkasin pitämästä yhteyttä kyseisiin kavereihin.



Jälkeenpäin ajatellen tuntuu todella pahalta, että oikeasti olin noin tyhmä. Mutta kuten joku tuossa aiemmin sanoi, rakkaus saa tekemään typeriä asioita. Olin niin rakastunut mieheeni, että lopulta tein niinkuin hän halusi. Kaduttaa, ja toivon, että olisin aikoinani pitänyt ystäväni miehen mustasukkaisuudesta huolimatta.



Keskustele ystäväsi kanssa ja jos hän on pahoillaan, harkitse ainakin anteeksi antamista.

Jos oikeesti satuttaa ja on pahaolla sen takia että ei voi sietää ajatusta vastakkaisista sukupuolista puolison ystävinä tai kavereina. Niin silloin voi sanoa, mielipiteensä ja mitä haluaisi.

Varsinkin jos on kyse puolison entisestä kumppanista, ja heillä ei ole edes lapsia.

Ex-tyttöystävä luonnollisestikaan ei pidä musta, mutta mies ja exänsä ovat nykyään jo ihan hyvissä väleissä ja tapaavat jonkin verran.



Minä en sulata ex-tyttöystävää ollenkaan, koska hänen vihansa loukkaa mua ja tunnen oloni häntä alemmaksi, koska olen tavallaan aiheuttanut hänen eronsa. En kunnolla kestä sitä, että mies on hänen kanssaan tekemisissä ja hermostun aina kun kuulen tytöstä puhuttavan, saati jos häneen törmää kadulla, jota tapahtuu raivostuttavan usein.



Olen välillä alhaisuuksissani yrittänyt jopa vaatia, että mies katkaisee välit exään kokonaan, mutta mies ei suostu siihen.



Mun ex on lapseni (ei mieheni lapsi) sylikummi, enkä missään nimessä katkaisisi välejä häneen, jos mieheni sitä vaatisi, ei onneksi vaadi.

Kyllä minuakin suututtaisi tuollainen.

Ei puoliso voi äkkiä alkaa määräilemään toisen kavereita.

Munkin miehellä ystävinä pari naista, eikä tulis mieleenkään pyytää sitä hylkäämään niitä. Outoa!

Olisin loukkaantunut, koska itse en tekisi noin. Kertoisin hänelle miltä minusta tuntuu ja antaisin yhden kerran anteeksi. Toivottavasti osaa toimia seuraavalla kerralla toisin.

rakastettu on tietenkin ykkönen. Hänen vuokseen kyllä pitää olla valmis jättämään muut.

rakkaus teettää hassuja asioita!

Minulla miehen edelle menevät ainoastaan lapset, ja sekin valinta olisi noin vain ehdottoman pakon edessä! Ystävät jäävät junasta kauan aikaisemmin. Elinikäinen paras ystäväni tietää mielipiteeni ja on samaa mieltä. En tajua ihmisiä jotka menevät naimisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole heille tärkeimpiä maailmassa...

Otti ekaksi ihan muina miehinä yhteyttä, kun on ollut niin kiireitä ettei olla ehditty pitkään aikaa jutella tai tavata ja kysyi voiko tulla kylään. Kas kun mun miehen on kutsunut jokaiseen mahdolliseen bileeseen ja kissanristiäiseen mukaan, mutta ei mua vaikka eivät ole lainkaan niin läheisiä kavereita kuin me.



Sitten tuli meille kylään ja alkoi parkua kovaa kohtaloaan. Tarvitsee naisen näkemystä asiaan jne. Ja ylläri pylläri ei ole nyt sitten kämpää missä bunkata vaan sohvapaikkaa aneli kuukaudeksi.



Mun avioliitto tai perhe-elämä nyt ei näköjään hänelle merkkaa tuon taivaallista. Et meidän perhe sitten elättäisi häntä kunnes löytää kämpän ja minä kun en voinut jalallani astua hänen tyttöystävänsä (ja hänen) asuntoon.



Oon niin loukkaantunut taas ja nyt ihan raivonakin.

Siitäkö kun pisti rakastettunsa, sun edelle. Niinhän sitä kuuluukin tehdä. Sä olet ehkä hyvä kaveri, mutta tyttöystävää rakastetaan. Mitä jos sun miehes pistäis kaverinsa sinun edelle?

kaverin suhteeseen tällä hetkellä?