Miten hoidetaan ahmimishäiriö kotikonstein???

Vika kun on kuitenkin korvien välissä, ja ylensä tarvitaan ammattiapua.

Minun terapiassani keskityttiin siihen, mitkä ovat ahmiseni triggerit, miten muuten niihin voisi reagoida ja miten niiden syntymisen voisi estää.



Yleisesti ottaen kyllä suosittelisin lämpimästi, että haetaan ammattiapua. Ahmimishäiriössä on usein joko sydänkohtausriski (jos oksentaa tai käyttää laksatiiveja) tai valtavan lihomisen riski (jos vain ahmii). Siitä kannattaisi hankkiutua eroon, jos se vain onnistuu. Itsekseen se voi olla kohtuuttoman vaikeaa ja siinä yrittämisessä menee taas pitkä aika hukkaan tehokkaalta terapialta.

Minullakin karppaaminen on ollut yksi keino hallita nälkää. Jos taustalla on nälänhallinnan sijaan tai lisäksi mielenterveysongelma, pelkkä karppaaminen ei välttämättä riitä avuksi.

Vierailija:

Minun terapiassani keskityttiin siihen, mitkä ovat ahmiseni triggerit, miten muuten niihin voisi reagoida ja miten niiden syntymisen voisi estää.

.

miten tuo käytännössä toimii? Painiskelen itsekin saman " vaivan" kanssa...

-ei ap-

Lähtötilanne: söin lähes koko ajan mielettömiä määriä, en oksentanut. Paino läheni sataa. ( 163cm). En aluksi kiinnittänyt ruoan laatuun lainkaan huomiota ettei muutos ollut liian iso. Eli tahdonvoimalla rajasin mässäilyn viiteen kertaan päivässä. Eli söin käytännössä aamupalaksi pitsan jos mieli teki. Tahdonvoimalla päätin että seuraava pitsa lounasaikaan jne. Kun olin onnistunut saamaan kerrat viiteen muutin yksi kerrallaan ateriat terveellisemmiksi eli kun aamupala oli onnistuneesti kahvi ja sämpylä esim viikon ajan aloin muuttaa lounasta. Jne. lopulta söin viisi terveellistä mutta hyvää ateriaa päivässä. Ruoan pitää olla oman maun mukaista edelleen. Jos syön vaikka kaalikeittoa josta en pidä sorrun ahmimaan koska en mielestäni ole saanut mitään hyvää. Jauhelihakeitosta pidän joten silloin en kaipaa herkkuja. Lisäksi hemmottelen itseäni paljon. Vika on selvästi korvien välissä. Sitä en osaa hoitaa mutta näin pysyy paino ja terveys kunnossa ja kukkaro.

Siis minun terapiani oli sellaista ratkaisukeskeistä terapiaa, jossa ei hirveästi mietitty, mitkä syyt olivat ahmisen taustalla. Ei siis puitu lapsuustraumoja tms. En sano, että tämä olisi ollut pelkästään hyvä asia, mutta melkoisen nopeasti saatiin tuloksia kuitenkin.



Minun terapeuttini ilmaisi asian niin, että minun aivoissani on hieman viallinen tietokoneohjelma, joka saa minut ahmimaan. Etsitään siitä bugit ja korjataan ne tai opetellaan välttämään niitä. Sitten etsittiin niitä syitä (yleensä tunteita tai tapahtumia), jotka saivat minut ahmimaan. Jos siis tunsin oloni yksinäiseksi, saatoin ahmia. Sitten mietittiin korvaavat toiminnot tilanteeseen, jossa tunnen oloni yksinäiseksi. Testasin näitä toimintoja, ja jos ne eivät toimineet, niitä vaihdettiin. (Välttämistä harjoitin esimerkiksi siten, että en hankkiutunut laskuhumalaan, koska silloin yleensä tunnetilani oli sellainen, että saatoin ruveta ahmimaan.)



Tästä on jo vuosia aikaa, mutta perusperiaatteet muistan tällaisiksi.