Jos parisuhteessa tuntuu, että toinen ei huomioi

niin muuttukohan tilanne yleensä jossain vaiheessa paremmaksi?

Jos toinen on vaikkapa ("keksitty esimerkki") aivan täys työnarkomaani, jolla on aikaa vain työlleen. Pussaa ehkä ohi mennen, mutta puhuukin vain työstään. Ymmärrän, että työ on hektistä ja vaativaa, mutta tätä on jatkunut jo vuosia. Nyt oon itse menettänyt hermonikin ja "puhunut kovaa" eli huutanutkin välillä. En mitään järjetöntä, että katuisin sanojani, mutta huutamista kyllä. Toinen vain ei kuuntele vaan tulee jatkuvasti ihan ihme syytöksiä ja oon alkanut epäillä, että mitä jos vika ei olekaan vain minussa tai jos muassa ei vaikka oliskaan niin paljon vikaa. Jos toinen tahtoo vaan tehdä töitä ja on äärimmäisen harvoin saatavilla ja silloinkin tehdään mitä hän haluaa niin tajuaakohan se sitä itse koskaan? Tuntuu, että en vain voi tähän enää jäädä ja harmittaa jos mies sitten tahuaakin vasta kun oon lähtenyt, että olis sitä kai voinut joskus tehdä jotain muuta kuin töitä. Mut ei varmaan kyllä tajua jos jatkan vain olemista, olen ilmaa! Ja harmittaa, että lapset kärsii, lähden tai jään.