Kuinka paljon arvoa kotitöille?

Mun mielestä ne jaetaan suhteessa käytettävissä olevaan aikaan ja voimiin, tosin meillä on eri tilanne ja omistukset 50/50. Tuohon en olisi edes lähtenyt.

Oletko sinä siis päivät kotona vai teetkö töiden jälkeen kaikki kotityöt? Jos jälkimmäinen, niin kannattaa nyt hyvissä ajoin keskustella sen kumppanin kanssa, että hänenkin tulee osallistua kotinsa hoitoon ja sinä tietysti maksat kuluja myöskin tasapuolisesti (näin et kuluta itseäsi loppuun). Jos sitten taas olet kotona eikä sinulla ole edes kunnon tuloja, niin sitten voitte sopia jonkun järjestelyn, että maksat kotitöillä asumisesi.

Ostatko sä puut, ruuat ja pesuaineet?

Kotitöiden arvoa voi arvioida kysymällä tarjousta ulkopuolisilta yrityksiltä, jotka tekevät kotitöitä. Esim. siivous per/tunti. Jos kaiken joutuu teettämään ulkopuolisella niin aika kalliita päiviä tulee. Jos sen sijaan palkkaa jonkun itse töihin, joutuu maksamaan palkan lisäksi palkan sivukulut.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä siis päivät kotona vai teetkö töiden jälkeen kaikki kotityöt? Jos jälkimmäinen, niin kannattaa nyt hyvissä ajoin keskustella sen kumppanin kanssa, että hänenkin tulee osallistua kotinsa hoitoon ja sinä tietysti maksat kuluja myöskin tasapuolisesti (näin et kuluta itseäsi loppuun). Jos sitten taas olet kotona eikä sinulla ole edes kunnon tuloja, niin sitten voitte sopia jonkun järjestelyn, että maksat kotitöillä asumisesi.

Ja sitten kun koittaa päivä, kun kotoilija meneekin töihin, niin maagisesti se toinen ottaa heti puolet kaikista kotitöistä ja kauppareissuista ym. vuosien paapomisen jälkeen? Onnea vaan sille tielle. Voin ihan kokemuksesta sanoa, että sellaista taikaa ei tapahtunut.

Koska asut miehen talossa voi työtäsi verrata omaishoitajan työhön. Autat häntä "selviämään" arjessaan. 

Omaishoitajan palkkio on työn määrästä riippuen 450- 850 euroa/kk.

Jos sinulla on kokin tai siivoojan  tai kiinteistöhoitajan ammattikoulutus  voit neuvotella niiden töiden suhteen paremmat tuntipalkkiot, mutta yleensä ne ovat pienet palkat nekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä siis päivät kotona vai teetkö töiden jälkeen kaikki kotityöt? Jos jälkimmäinen, niin kannattaa nyt hyvissä ajoin keskustella sen kumppanin kanssa, että hänenkin tulee osallistua kotinsa hoitoon ja sinä tietysti maksat kuluja myöskin tasapuolisesti (näin et kuluta itseäsi loppuun). Jos sitten taas olet kotona eikä sinulla ole edes kunnon tuloja, niin sitten voitte sopia jonkun järjestelyn, että maksat kotitöillä asumisesi.

Ja sitten kun koittaa päivä, kun kotoilija meneekin töihin, niin maagisesti se toinen ottaa heti puolet kaikista kotitöistä ja kauppareissuista ym. vuosien paapomisen jälkeen? Onnea vaan sille tielle. Voin ihan kokemuksesta sanoa, että sellaista taikaa ei tapahtunut.

No tämmöinen se tilanne vähän meillä on. Mies ei tunnu ymmärtävän, miten paljon aikaa päivästä noihin menee, tai ainakin se kuittaantuu sillä, että hän tekee ne miesten ULKOTYÖT, eli auraa pihan traktorilla talvella (samalla kun minä kuitenkin teen lumityöt käsin kapeammalta pihatieltä, autojen ympäriltä, siivoan ja haravoin pihat syksyisin ja keväisin, leikkaan nurmikon)

Ap

Mies raapii muniaan ja makaa sängyssä sen jälkeen kun tulee töistä, samalla kun itse teet toisen työpäivän kotitöiden parissa. Sitten mökötetään, kun ei ole illalla intoa enää peiton heilutteluun.

Vierailija kirjoitti:

Mies raapii muniaan ja makaa sängyssä sen jälkeen kun tulee töistä, samalla kun itse teet toisen työpäivän kotitöiden parissa. Sitten mökötetään, kun ei ole illalla intoa enää peiton heilutteluun.

Naisilla ei ole käsitystä asioiden tärkeysjärjestyksestä. Peiton heiluttelu ensin ja muut asiat ehtii sitten joskus.

Ja sitten vuosien päästä kun mies heivaa sinut kodistaan mäelle, huomaat että sinulla ei ole mitään muuta kuin loppuunkaluttu torso

Ihan oikeasti kuka nykypäivänä enää suostuu moiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä siis päivät kotona vai teetkö töiden jälkeen kaikki kotityöt? Jos jälkimmäinen, niin kannattaa nyt hyvissä ajoin keskustella sen kumppanin kanssa, että hänenkin tulee osallistua kotinsa hoitoon ja sinä tietysti maksat kuluja myöskin tasapuolisesti (näin et kuluta itseäsi loppuun). Jos sitten taas olet kotona eikä sinulla ole edes kunnon tuloja, niin sitten voitte sopia jonkun järjestelyn, että maksat kotitöillä asumisesi.

Ja sitten kun koittaa päivä, kun kotoilija meneekin töihin, niin maagisesti se toinen ottaa heti puolet kaikista kotitöistä ja kauppareissuista ym. vuosien paapomisen jälkeen? Onnea vaan sille tielle. Voin ihan kokemuksesta sanoa, että sellaista taikaa ei tapahtunut.

No tämmöinen se tilanne vähän meillä on. Mies ei tunnu ymmärtävän, miten paljon aikaa päivästä noihin menee, tai ainakin se kuittaantuu sillä, että hän tekee ne miesten ULKOTYÖT, eli auraa pihan traktorilla talvella (samalla kun minä kuitenkin teen lumityöt käsin kapeammalta pihatieltä, autojen ympäriltä, siivoan ja haravoin pihat syksyisin ja keväisin, leikkaan nurmikon)

Ap

Kuka ne kotityöt teki ennen kuin sinä muutit passaamaan miestä?

Älä nyt vain sano, että on lennosta vaihtanut?

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vuosien päästä kun mies heivaa sinut kodistaan mäelle, huomaat että sinulla ei ole mitään muuta kuin loppuunkaluttu torso

Ihan oikeasti kuka nykypäivänä enää suostuu moiseen?

Mistä ihmeestä tämä käsitys tulee, että jos ei omista osuutta asunnosta niin eron jälkeen ei ole mitään omaisuutta? Minä asun puolisoni omistamassa asunnossa, en ostaisi tästä puolikasta vaikka hän pyytäisi eikä hän kyllä myisikään. Minulle jää kuukausittain säästöön +/- 1000 euroa. Siis enemmän kuin jos asuisin yksin. Säästötilillä on yli 30 000, rahastoissa jonkin verran. Eikä oma varallisuuteni ole sidottu haja-asutusalueella muuttotappiokunnassa sijaitsevan kiinteistön arvoon. Juoksevat kulut ja remontit maksamme tottakai puoleksi, koska tämä on molempien koti.

Myös kotityöt tehdään puoliksi. En näe mitään syytä, miksi minun pitäisi tehdä ne yksin.

Meillä minä teen kotityöt koska olen tunnin aikaisemmin kotona. Ja teen ne kotihommat 5 kertaa nopeammin kuin äijä jonka lempisana on KOHTA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vuosien päästä kun mies heivaa sinut kodistaan mäelle, huomaat että sinulla ei ole mitään muuta kuin loppuunkaluttu torso

Ihan oikeasti kuka nykypäivänä enää suostuu moiseen?

Mistä ihmeestä tämä käsitys tulee, että jos ei omista osuutta asunnosta niin eron jälkeen ei ole mitään omaisuutta? Minä asun puolisoni omistamassa asunnossa, en ostaisi tästä puolikasta vaikka hän pyytäisi eikä hän kyllä myisikään. Minulle jää kuukausittain säästöön +/- 1000 euroa. Siis enemmän kuin jos asuisin yksin. Säästötilillä on yli 30 000, rahastoissa jonkin verran. Eikä oma varallisuuteni ole sidottu haja-asutusalueella muuttotappiokunnassa sijaitsevan kiinteistön arvoon. Juoksevat kulut ja remontit maksamme tottakai puoleksi, koska tämä on molempien koti.

Myös kotityöt tehdään puoliksi. En näe mitään syytä, miksi minun pitäisi tehdä ne yksin.

Vedähän happea välillä. Ap tekee kotityöt yksin, kyllä siinä aikamoinen hyväksikäyttöfiilis tulee ihan kuulijalle. Sivusta

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vuosien päästä kun mies heivaa sinut kodistaan mäelle, huomaat että sinulla ei ole mitään muuta kuin loppuunkaluttu torso

Ihan oikeasti kuka nykypäivänä enää suostuu moiseen?

No minä suostuin mielelläni. Sain hyvin säästettyä rahaa. Ruoat tein päivittäin, kun tein etätöitä ja aikaa oli enemmän ennen kuin toinen tuli kotiin. Siivooja kävi sitten joka toinen viikko. Itse tein mielelläni pikasiivouksen siinä välissä. 

Siis oletko päivät kotona vai käytkö töissä? 

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vuosien päästä kun mies heivaa sinut kodistaan mäelle, huomaat että sinulla ei ole mitään muuta kuin loppuunkaluttu torso

Ihan oikeasti kuka nykypäivänä enää suostuu moiseen?

Tuohan on ihan paras vaihtoehto, kun ei ole mitään huolia asuntolainasta ja remonteista. Maksaa vaan puolet juoksevista kuluista ja pari sataa siihen kulukorvauksia ja loput säästöön muhimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vuosien päästä kun mies heivaa sinut kodistaan mäelle, huomaat että sinulla ei ole mitään muuta kuin loppuunkaluttu torso

Ihan oikeasti kuka nykypäivänä enää suostuu moiseen?

Mistä ihmeestä tämä käsitys tulee, että jos ei omista osuutta asunnosta niin eron jälkeen ei ole mitään omaisuutta? Minä asun puolisoni omistamassa asunnossa, en ostaisi tästä puolikasta vaikka hän pyytäisi eikä hän kyllä myisikään. Minulle jää kuukausittain säästöön +/- 1000 euroa. Siis enemmän kuin jos asuisin yksin. Säästötilillä on yli 30 000, rahastoissa jonkin verran. Eikä oma varallisuuteni ole sidottu haja-asutusalueella muuttotappiokunnassa sijaitsevan kiinteistön arvoon. Juoksevat kulut ja remontit maksamme tottakai puoleksi, koska tämä on molempien koti.

Myös kotityöt tehdään puoliksi. En näe mitään syytä, miksi minun pitäisi tehdä ne yksin.

Pieneen pintaremonttiin osallistuisin, mutta en kyllä kalliimpaan kylppäri- ja keittiöremonttiin. 

Käyn töissä nyt (aiemmin olin työttömänä), maksan pääosin ruokaostokset, jätemaksut kokonaan ja osani sähkölaskusta. Miehen suusta livahti muuhun aiheeseen liittyvän väittelyn yhteydessä, että minä ikäänkuin eläisin siivellä tässä. Jälkeenpäin sanoi ettei tarkoittanut, mutta jostainhan tuommonen ajatus sinne mieleen oli tullut. Nyt aion näyttää hänelle ihan konkreettisesti, miten näen oman panokseni tähän huusholliin sekä työllä että rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Käyn töissä nyt (aiemmin olin työttömänä), maksan pääosin ruokaostokset, jätemaksut kokonaan ja osani sähkölaskusta. Miehen suusta livahti muuhun aiheeseen liittyvän väittelyn yhteydessä, että minä ikäänkuin eläisin siivellä tässä. Jälkeenpäin sanoi ettei tarkoittanut, mutta jostainhan tuommonen ajatus sinne mieleen oli tullut. Nyt aion näyttää hänelle ihan konkreettisesti, miten näen oman panokseni tähän huusholliin sekä työllä että rahalla.

Miksi suostutaan kilpailuasetelma suhteisiin? Tullaan miestä aiemmin kotiin ja näytetään olevansa vaimomatskua siivoamalla koko kämppä. Säkin jäit tohon suhteeseen. Ei nainen tarvitse suhdetta. Suhteen pitää tuoda iloa. Ilman iloo lähdetään menee.