Lue keskustelun säännöt.
Aina kun kommentoin,
16.11.2022 |
keskustelu kuolee heti. Miksi! Nolottaa, kun kukaan ei halua vastata jälkeeni :(
Taas taisin tappaa erään keskustelun.. Testasin kaksplussaa ja tapoin jo toisen. Apua.
Kommentit (9)
Meitä on useampia, näköjään. Hauska tavata teitä muitakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustetaan ryhmä, saadaan toisiltamme sitten vaikka vertaistukea.
kanattaa kirjiitta väärä, niin eipyssy poista. Oikeinkirjoitetut asialliset tekstit poistetaan heti.
Mulla myös taito hallussa. Erityisesti nyt ärsyttää, kun kukaan ei vastannut eilen ryhmäkeskustelussa yhteen laittamaani juttuun ja oletin että juuri nämä ihmiset olisivat huumorilla sen ottaneet. Ilmeisesti olin lukenut "huonetta väärin". Muiden juttuihin kyllä on vastattu siellä aina..tuli aika ulkopuolinen ja nolattu olo vaan. Taidampa poistua hiljaisin äänin sieltä..en tuollaisia ihmisiä kaipaa elämääni. Olen saanut olla muuten nyt psykologisesti turvallisessa yhteisössä, joten tunnistan kyllä jatkossa nämä ei turvalliset ympäristöt ja ihmiset erittäin hyvin. Ja ihan paskalta loogisesti tuntuu, koska ignooraus ja ryhmän ulkopuolelle jättäminen on henkistä väkivaltaa. Tällaiselle joka kokenut sitä siitä asti kun muistoja on, niin kokemus ei ollut mitenkään parantava. Mutta hyvä tilaisuus oppia itsestä ja olla anteeksi pyytelemättä itseään. Pitää vaan sietää tämä epämukava tunne hetken aikaa, sitten tulee taas muita asioita joista tuntea itsensä oman elämän Bridget Jonesiksi..
Ehkä te osaatte sanoa asian niin tyhjentävästi ettei muilla ole enää lisättävää?
Se, että saa sanoa ns. viimeisen sanan, ei ole huono juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka!
Minulla tuo taito on tosielämässäkin!
Ihmiset jää välillä tuijottamaan ihan kuin puhuisin heille jotain kiinaa.
Artikuloin ilmeisesti liian selvästi. Lisäksi ennakoin asioita * ja muistan tarkasti aikaisempia keskusteluita. Saatan viitata johonkin vuosia sitten kuulemaani asiaan yhtäkkiä keskustelussa - eli ehkä tässä se syy.
Mutta miksi myös kirjoittaessa asiani 99% varmuudella ohitetaan? Nyyh.
*tavallisista tavallisin arkipäivän esimerkki: kerran koulukaveri valitti luokassa kylmyyttä, ja oli joskus aikaisemmin valitellut hajusteyliherkkyyttään.
Minulla oli mukana iso villahuivi jonka mies oli vahingossa juuri pessyt huuhteluaineella.
Keskustelu meni näin
Kaveri: ihan sikakylmä, en kestä
Minä: oletkohan allerginen huuhteluaineelle
Kaveri: ai täh?
Minä: niin kun mulla on tää huivi jos haluat lainata, mutta tuoksuu huuhteluaineelle
Kaveri: siis mitä tarkotat?
Minä: kun sanoit äsken että on kylmä. Haluatko lainata huivia?
Kaveri: siis milloin?
Minä: siis nyt.
En tiiä jotenkin tunnen itseni vastaavien tyrehtyvien keskustelujen jälkeen ihan noloksi idiootiksi vaikka esimerkkiinkin viitaten Minä en ollut keskustelun hidas osapuoli.
Kiitos kun sain avautua 😁
Joo, sama juttu. Erityisesti puolisoni perheenjäsenten kanssa käy tätä whatsapissa. Aina tulee itselle tosi tyhmä olo, kun osallistun keskusteluun, eikä kukaan vastaa tai reagoi siihen mitenkään. Tekevät tätä tosin myös toisilleen, ja minä sitten käyn lopulta jotain kommentoimassa, ku musta se nyt vaan on epäkohteliasta ignoorata jonkun keskustelunavaukseksi tarkoitettu kommentti tai kysymys ihan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voe änkeröinen kirjoitti:
Moikka!
Minulla tuo taito on tosielämässäkin!
Ihmiset jää välillä tuijottamaan ihan kuin puhuisin heille jotain kiinaa.
Artikuloin ilmeisesti liian selvästi. Lisäksi ennakoin asioita * ja muistan tarkasti aikaisempia keskusteluita. Saatan viitata johonkin vuosia sitten kuulemaani asiaan yhtäkkiä keskustelussa - eli ehkä tässä se syy.Mutta miksi myös kirjoittaessa asiani 99% varmuudella ohitetaan? Nyyh.
*tavallisista tavallisin arkipäivän esimerkki: kerran koulukaveri valitti luokassa kylmyyttä, ja oli joskus aikaisemmin valitellut hajusteyliherkkyyttään.
Minulla oli mukana iso villahuivi jonka mies oli vahingossa juuri pessyt huuhteluaineella.Keskustelu meni näin
Kaveri: ihan sikakylmä, en kestä
Minä: oletkohan allerginen huuhteluaineelle
Kaveri: ai täh?
Minä: niin kun mulla on tää huivi jos haluat lainata, mutta tuoksuu huuhteluaineelle
Kaveri: siis mitä tarkotat?
Minä: kun sanoit äsken että on kylmä. Haluatko lainata huivia?
Kaveri: siis milloin?
Minä: siis nyt.En tiiä jotenkin tunnen itseni vastaavien tyrehtyvien keskustelujen jälkeen ihan noloksi idiootiksi vaikka esimerkkiinkin viitaten Minä en ollut keskustelun hidas osapuoli.
Kiitos kun sain avautua 😁
Jos se piti vaatteiden lainaamista tai villahuivin pitämistä sisällä jotenkin outona?
Ei voi tietää, joillain on tuollaisia juttuja🤷
Sama täällä, taitolaji tämäkin ;)