Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi nauttia raskaana olemisesta?
07.11.2006 |
Siis miten voi muka olla " elämän parasta aikaa" se, että ahdistaa, ei saa nukutuksi, selkää särkee, olo on valasmainen, hengästyttää ja mitään kivaa ei voi tehdä (ei edes syödä, koska raskaana ollessa sitä vasta pitääkin vahtia painoaan ja joka hemmetin suupalaa).
Siis kertokaa nyt te raskaudestanne nauttineet, mikä tässä nyt on niiiiin ihanaa, kun se ei mulle tällä kolmannellakaan kerralla tunnu valkenevan. Odotan vaan vauvaa syntyväksi ja yritän väkisin lusia nämä pakolliset iäisyydeltä tuntuvat kuukaudet vielä kerran.
Kommentit (9)
Viimeiset viikot oli vähän hankalia ja kömpeöitä ison mahan takia, mutta mitään ahdistuksia ja särkyjä ei ollut ja liikuin pitkiä kävelylenkkejä ihan viimeiseen asti. Närästystä oli pikkuisen kylläkin, ja pulivälissä häntäluun pakotusta. Siinä vaivat. Ruokaakin söin ihan normaalisti, alkoholin pois jättäminen toi varaa kalorimääriin.
Minusta vaan oli kiva, kun oli se mielenkiintoinen ja kehittyvä maha, jolla oli oma elämä ja josta sai arvuutella missä on peppu ja missä olkapää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei juurikana pahoinvointia, ei kipuja tai kolotuksia, sain nukuttua hyvin, paino ei paljoa noussut, jaksoin töissäkin viimeseen saakka ihan normaalisti, pystyin liikkumaan paljon (ulkoilu on mulle tosi tärkeää), ei mitään ikäviä vaivoja. Olo oli niin valtavan onnellinen ja tasapainoinen ettei mitään rajaa=)
Raskauksia on niin monenlaisia.
Sitten alkoi kohoamaan verenpaineet ja sokerit, turposin kuin pullataikina ja kauheat liitoskivut vaivasivat. Siltikin, ihanaa odotuksen aikaa...
Vatsani kasvoi koko aikana nätisti eli missään vaiheessa en lihonut liikoja vaan oli vain pallo vatsan kohdalla. Iho, hiukset ja kynnet olivat loistavassa kunnossa, parisuhde ja seksielämä huipussaan. Tuntui todella kuin se olisi aivan ainutlaatuisen ihana tila!
Sitten tulikin vaikea ja raskas synnytys, koliikkivauva ja uupumus... Toinen raskaus myöhemmin, kun siihen vihdoin uskaltauduin, oli hankalampi, alussa pahoinvointia, aknea jne mutta neljännestä kuusta eteenpäin sekin sujui hienosti.
Olenkin vitsaillut että voisin olla kyllä useamminkin raskaana jos ei tarvitsis synnyttää!
Rinnat kasvoi heti alkuun yhdellä kuppikoolla, mutta vatsa säilyi pienenä kuulle 5 asti, sen jälkeen kasvoi kaunis pömppö joka ei kuitenkaan haitannut olemista:)
Kiloja tuli 12kg, mutta raskausarpia NOLLA!!! Iho hehkui, kynnet kasvoi, olin iloinen ja pirteä.
Pystyin syömään mitä vain ja liikuin viellä 8 kuulla monen kilometrin lenkkejä.
Pissalla piti käydä usein, mutta yöllä nukuin niin sikeästi, ettei sen takia tarvinut nousta. (aamulla tosin oli kiire)
Se oli kyllä ihanaa aikaa, tunsin oloni naiselliseksi ja seksikkääksi (olinkin aika hirmu sängyssä melkein loppuun asti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa nuorinta odottaessani 42-vuotiaana olin niin hyvässä kunnossa, että olin töissä vielä kolme viikkoa ennen vauvan syntymää. Tein lomamatkan viikkoa ennen synnytystä ja olo oli mainio. Ainoat vaivat, mitä minulla on raskausaikoina ollut, ovat olleet liitoskivut, ensimmäisessä ihan hirveän kovat, mutta neljässä muussa siedettävät. Olo ei ole ollut valasmainen koskaan, sillä painoa on tullut tosi vähän, vaikka olen hyvin syönytkin. Ei ole ollut turvotusta eikä pahoinvointia, ei väsymystä eikä pahemmin närästystäkään. Verenpaine on ollut koholla, mutta se ei ole aiheuttanut ongelmia. Olen ollut aina hyvin energinen odotusaikoina.
Kolme myös täällä plakkarissa ja jokainen on ollut edellistä rankempi. Oksensin, olin väsynyt, arpinen, pukamainen, kömpelö, jne. MUTTA se euforia ja henkinen yhteys, niin oksettavalle kun se kuulostaa, laittaa sen kaiken reilusti plussan puolelle. Oma pikkuinen mönkii masussa, ei sen ihanempaa ole. Suunnitella tulevaisuutta, vaatteita, tarkastella vauvan liikkeitä aikaisempien lapsien kanssa. Eli nautin siitä kiksistä jonka se minulle henkisesti tuo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä takana 2 raskautta ja kolmas lapsi toiveissa. Ainoa mikä jarruttaa, on pelko raskauden vaivoista. Liitoskivut, lonkkakivut, sietämätön väsymys, masennus ja hengenahdistus olivat toisessa raskaudessa jo paljon ensimmäistä pahempia, joten mikähän odottaa kolmannella kerralla?
Pahoittelen että sinulla on!
Minulla ei ollut juuri mitään ikävän tuntuisia oireita, oli kivaa kun vatsa kasvoi somasti, ja vauva potki siellä pirteästi. : )
Tsemppiä sinullekin loppusuoralle!