Oletko koskaan juopotellut vanhempiesi/lastesi kanssa

Lasten kanssa olen muutaman kerran.

Äitini kanssa usein. Lasteni kanssa en, ovat vähän turhan nuoria sellaiseen.

No en kyllä ole juopotellut, jos on tarjottu lasi tai pari viiniä ruualla, sitä en laske juopotteluksi. Lapset juopottelevat omien kavereidensa kanssa. Ovat siis jo aikuisia.

En ole teini-iän jälkeen juopotellut kertaakaan.

Meillä on kyllä aina viiniä viikonlopun ruuan kanssa jos ovat syömässä. Joskus alkudrinkki ja joskus jotain pientä jälkiruuan kanssa. 

Toki. Tulen sellaisesta perheestä, missä vanhemmat alkoivat ostaa lapsille alkoholia heti kun lapset saavuttivat yläasteiän. Meillä olikin usein viikonloppuisin iso teinipoppoo ryyppäämässä ja vanhempani örvelsivät mukana. Veikkaan, että monet ikäpolveni edustajat tiesivät näitä tällaisia koteja.

Näin jälkeen päin on tullut usein mietittyä kuinka sairas tuo kuvio on ollut. Ihme, että minusta ja veljestäni kasvoi ihan täyspäisiä, koulunsa käyneitä työssäkäyviä aikuisia. Minulla ei ole lapsia, mutta veljellä on kaksi. Ei ole ajatellut siirtää tuota perheperinnettä omille lapsille, kuten ei monia muitakaan meille lapsuudesta tuttuja asioita.

N35

No kyllä. 😁

Viimeksi kesällä kannattelimme kyläbaarimme pitäjää.

Aikuisten lasten seurassa nautitaan jouluisin muutama lasi viiniä. Myös jossain juhlissa ollaan juotu yhdessä. Mutta en vanhempieni kanssa. He on niin vanhoillisia ettei semmoinen sopisi. Ovat päälle 70v.

Joka päivä ja joka ikinen yö.

Esim. häissä on tullut juotua joskus enemmänkin, mutta muuten ei paljoa. Esim. jouluna ja muissa kotona pidettävissä juhlissa on kyllä viiniä ruualla ja konjakki kahvin kanssa sekä saunaolutta yms, mutta koskaan ei silti juopotella.

Olen joo.

Vierailija kirjoitti:

Toki. Tulen sellaisesta perheestä, missä vanhemmat alkoivat ostaa lapsille alkoholia heti kun lapset saavuttivat yläasteiän. Meillä olikin usein viikonloppuisin iso teinipoppoo ryyppäämässä ja vanhempani örvelsivät mukana. Veikkaan, että monet ikäpolveni edustajat tiesivät näitä tällaisia koteja.

Näin jälkeen päin on tullut usein mietittyä kuinka sairas tuo kuvio on ollut. Ihme, että minusta ja veljestäni kasvoi ihan täyspäisiä, koulunsa käyneitä työssäkäyviä aikuisia. Minulla ei ole lapsia, mutta veljellä on kaksi. Ei ole ajatellut siirtää tuota perheperinnettä omille lapsille, kuten ei monia muitakaan meille lapsuudesta tuttuja asioita.

N35

Hei, voisitko kertoa enemmän minkälaista teillä oli lapsena? Aviomiehelläni on ollut hyvin samantyylinen lapsuus, mutta ei kauheasti puhu asiasta. Hän on nyt vasta vähän vanhemmalla iällä alkanut miettimään, että ei ehkä ollut ihan normaali lapsuus.

Olisi aika outo ajatus, että juopottelisin vanhempieni tai lasteni kanssa. Jouluna on aikuisille lapsille tarjolla viiniä tai olutta ruokapöydässä. Kahvin kanssa likööriä tai brandya. Mutta ei niillä määrillä kukaan tule humalaan.

En ole. En muutenkaan harrasta juopottelua, mutta varsinkin lasten seurassa olen korostetun hillitty alkoholin käyttäjä, vaikka lapset ovat jo aikuisia. Saatan ottaa lasillisen viiniä tai yhden oluen mutta siihen se jää.

Silloin harvoin kun otan pari-kolme lasillista, olen ystävien tai puolison seurassa.

Vanhempieni seurassa en ole juonut alkoholia koskaan, äitini on uskovainen absolutisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toki. Tulen sellaisesta perheestä, missä vanhemmat alkoivat ostaa lapsille alkoholia heti kun lapset saavuttivat yläasteiän. Meillä olikin usein viikonloppuisin iso teinipoppoo ryyppäämässä ja vanhempani örvelsivät mukana. Veikkaan, että monet ikäpolveni edustajat tiesivät näitä tällaisia koteja.

Näin jälkeen päin on tullut usein mietittyä kuinka sairas tuo kuvio on ollut. Ihme, että minusta ja veljestäni kasvoi ihan täyspäisiä, koulunsa käyneitä työssäkäyviä aikuisia. Minulla ei ole lapsia, mutta veljellä on kaksi. Ei ole ajatellut siirtää tuota perheperinnettä omille lapsille, kuten ei monia muitakaan meille lapsuudesta tuttuja asioita.

N35

Hei, voisitko kertoa enemmän minkälaista teillä oli lapsena? Aviomiehelläni on ollut hyvin samantyylinen lapsuus, mutta ei kauheasti puhu asiasta. Hän on nyt vasta vähän vanhemmalla iällä alkanut miettimään, että ei ehkä ollut ihan normaali lapsuus.

Tämä on niin laaja kysymys, että en tiedä kuinka saisin siitä mahdollisimman koherentin vastauksen :)

Ehkä parhaiten sitä kuvaa se, että meillä oli vanhempien ja lasten roolit jokseenin sekaisin. Eli minä ja veljeni kannoimme vastuuta sekä vanhemmista että asioista jotka kuuluivat vanhempien vastuulle. Äitini kärsi mt- ja alhoholiongelmasta ja päätyi työelämän ulkopuolelle meidän ollessa ala-asteikäisiä. Isäni kävi töissä, joten hän ei ollut sen ajan mittapuulla alkoholisti, muuta vaan joi joka päivä 2-5 olutta ja olin viikonlopun aivan soseessa. Vanhempani olivat myös väkivaltaisia toisiaan kohtaan. 

Kaiken tuon ankeuden keskellä heissä oli myös paljon hyvää ja omalla vajavaisella tavalla varmasti välittivät meistä lapsista. Sen takia me heitä niin paljon suojelimmekin ja valehtelimme ulospäin meidän perheen asioista. Tunnelma kotonamme oli kuitenkin aina sellainen "tyyntä myrskyn edellä". Eli me käytännössä odotimme, koska p osuu jälleen tuulettimeen ja tarvitaanko tällä kertaa virkavallan apua.

Tilanne rauhoittui paljon, kun meistä lapsista kasvoi riittävän aikuisia huolehtimaan asioistamme itsenäisesti ja sen jälkeen pääsimme vanhempien ryyppyseuraksi. Tämä tosiaan tapahtui silloin kun olimme yläasteikäisiä. Mehän emme nähneet tuossa kuviossa mitään ongelmaa, koska olimme kasvaneet näiden asioiden kanssa ja myös tuttavaperheet olivat viinaan meneviä.

Minä ja veljeni olemme vasta viimeisen parin vuoden aikana heränneet ymmärtämään, ettei kotonamme asiat olleet millään tavalla kunnossa. On aika hämmentävää tällä ikää kokea sellainen wtf-herätys. Onneksi meitä on kaksi ja meillä on hyvät välit, joten olemme pystyneet puimaan näitä asioita hyvin yhdessä. Mikäli miehelläsi ei ole sisarusta tai muuta vertaista, voisi hänelle olla hyvä apu ihan ammattilaisesta jonka kanssa käydä näitä asioita läpi.

Toki sinä olet varmasti miehesi ensisijainen tuki ja läheinen, mutta joskus näitä on helpompi puida ihmisen kanssa jolla on myös kokemusta (tai ammatin tuomaa näkemystä). Ei päihdelapsuuden eläneiden on joskus vaikea ymmärtää, että meidänlaisille normaali viikonloppu oli se, että jompi kumpi vanhemmista vietiin putkaan rauhoittumaan, toinen sammui kun ruhjeet oli paikattu ja me lapset jäimme siivoamaan kämpästä jäljet (rikkoutuneet tavarat, veriroiskeet yms.) mahdollisimman hiljaa, ettei vihdoin nukahtanut vanhempi herää taas riehumaan.

Kyllä vanhempien kanssa. Ja siskon kanssa.

olen, kumpienkin

En.

Ei en ehdottomasti koskaan, en vanhempieni, enkä sisarusteni kanssa.

En ole kuitenkaan raitis, ihan muissa porukoissa olen ryypännyt, mutta aika vähän.

Vanhempien on lapsilleen näytettävä aina esimerkkiä.

Juopottelevien  vanhempien lapsista tulee usein juoppoja. 

Juopottelemalla omien lasten kanssa, näytät lapsillesi mallia, miten heidän tulisi elää.

Omalla esimerkilläsi vanhemmat vaikuttaa paljolti lapsensa elämään.

Käsittääkseni kukaan vanhemmista ei halua lapsestaan juoppoa.

Joten älä näytä mallia, älä juopottele lapsesi nähden,

äläkä missään tapauksessa lapsesi läsnäollessa, äläkä lapsesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ei en ehdottomasti koskaan, en vanhempieni, enkä sisarusteni kanssa.

En ole kuitenkaan raitis, ihan muissa porukoissa olen ryypännyt, mutta aika vähän.

Vanhempien on lapsilleen näytettävä aina esimerkkiä.

Juopottelevien  vanhempien lapsista tulee usein juoppoja. 

Juopottelemalla omien lasten kanssa, näytät lapsillesi mallia, miten heidän tulisi elää.

Omalla esimerkilläsi vanhemmat vaikuttaa paljolti lapsensa elämään.

Käsittääkseni kukaan vanhemmista ei halua lapsestaan juoppoa.

Joten älä näytä mallia, älä juopottele lapsesi nähden,

äläkä missään tapauksessa lapsesi läsnäollessa, äläkä lapsesi kanssa.

Sitten kun kertoisit vielä mitä on juopottelu.

En ole. Isäni on kuitenkin juopotellut minun kanssani! (Suurelta osin tästä syystä en juopottele edes itseni kanssa.)