Lue keskustelun säännöt.
Kerro lapsuudestasi sinä jonka isä/äiti ei ollut henkisesti läsnä?
Kommentit (4)
Äiti oli aina töissä tai jos olikin kotona, mietti työasioita tai otti vastaan kotiasiakkaita. Teki siis myös kotivastaanottoa. Kotiin tuli yleensä illalla kun oltiin jo nukkumassa. Jos yritti kertoa jotain tms,vastaus oli ei nyt. Isä oli meillä se läsnäoleva ja lasten asioissa mukana. Äiti oli levoton sielu ja jotain pakeneva tekemällä töitä ja muutimme usein kodista toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi itkeä työpaikalla, mutta voin kertoa että tämä oli taas raskas päivä.
Vierailija kirjoitti:
No, minun Vanhempani olivat uskovaisia, joten olimme harvoin samalla aaltopituudella. Jos yritti puhua jostain syvällisesti, kaikki kääntyi uskontoon. Jos yritti kertoa ongelmista, sanottiin että rukoillaan.
Mulla on aikuisena muodolliset välit vanhempiini. Kipuileva lapsi ja nuori kaipaa sitä että oma vanhempi kuuntelee ja edes yrittää auttaa jotenkin, eikä tarjoa ratkaisuksi näkymätöntä henkiolentoa, joka ei koskaan kuitenkaan tehnyt mitään.
Sama täällä
No, minun Vanhempani olivat uskovaisia, joten olimme harvoin samalla aaltopituudella. Jos yritti puhua jostain syvällisesti, kaikki kääntyi uskontoon. Jos yritti kertoa ongelmista, sanottiin että rukoillaan.
Mulla on aikuisena muodolliset välit vanhempiini. Kipuileva lapsi ja nuori kaipaa sitä että oma vanhempi kuuntelee ja edes yrittää auttaa jotenkin, eikä tarjoa ratkaisuksi näkymätöntä henkiolentoa, joka ei koskaan kuitenkaan tehnyt mitään.