Lue keskustelun säännöt.
Kenellä muulla elämä on jatkunut tylsänä ja kurjana helmikuusta 2020 lähtien?
13.11.2022 |
Kaksi ja puoli vuotta pelkkää arkea höystettynä parillä erittäin stressaavalla tapahtumalla, joista ensimmäinen nosti stressitasot niin korkealle että en ole toipunut vieläkään.
Nyt sitten päälle vielä inflaatio, korkojen nousu ja sähkön hinta. Juuri kun ajattelin, että tämä vuosi enää ja sitten helpottaa, ja pääsee taas näkemään muutakin kuin omat nurkat. Niin ei. Kaikki säästöt sulaa elämiseen ja on aloitettava taas alusta. Ellei tämä vielä tästä mene pahemmaksi, onhan sekin mahdollista.
Jotenkin on tuntunut, että "kaikki muut" selvisi pandemiasta helpommalla kun oli omat talot ja pihat ja mökit missä olla kun kaikki oli kiinni. Ja tuntuu, että "kaikki muut" on tehneet asioita ja eläneet, ja vain meidän perhe kituuttanut pienessä asunnossa peläten seuraavaa päivää, että mitä sekin tuo tullessaan.
En meinaa jaksaa enää.
Kommentit (6)
Mikä esti teitä elämästä, oliko perheessä koronasta johtavaa työttömyyttä tms? Vai jollain perheenjäsenellä jokin perussairaus, joka esti elämisen koronaturvallusesti?
Ei ainakaan kannattaa ketjuttaa näitä huonoja aikoja yhteen. Elämä jatkuu vaikka sähkönhinnat nyt hetkellisesti nousee ja inflaatio laukkaa. Talous toimii sykleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla pää hajonnut? Mulla on kaikki hyvin vaikka olen työkyvyttömyyseläkkeellä, vaikka lapsista toista epäillään nyt jo aikuiseksi ehtineenä autistiksi jne.
Veikkaan, että vellot itsesäälissä koska nautit siitä. Keksi tekemistä ja tee, hanki harrastus ja harrasta, tutustu ihmisiin ja virkisty.
Ja jos ongelmasi on lääketieteellinen, mene lääkäriin ja hoida itsesi.
Ennenkuin alat kuvitella, että minä olen elänyt pumpulissa, niin olen muutamassa vuodessa haudannut noin 10 läheistäni mukaanlukien äitini. On ollut taloudellisia ja muita murheita, mutta en ole rakentanut niistä itselleni identiteettiä. Ongelmat on sitä varten että niistä selvitään ja toivutaan, murheet sitä varten että ilo tuntuu niiden jälkeen entistä makeammalta. Elämä ei ole mitään jos ei siinä tapahdu hyvää ja pahaa.
Katastrofista toiseen, sitähän tämä on ollut. Koronarajoitukset kuritti meidän perhettä taloudellisesti tosi rankasti, ja oli pakko ottaa käyttöön sukanvarteen laitettu. Nyt kun työtilanne on ollut parempi ja uskoi saavansa pikkuhiljaa taloudellisen tilanteen tasapainoon, niin hinnat karkaa käsistä, viimeisetkin säästöt täytyy käyttää ihan selviämiseen. Tämän lisäksi omat vanhemmat ruvenneet vanhuuttaan sairastelemaan.
No ei. Sain 2019 lopulla burnoutin, keväällä 2020 potkut, etsin uuden työpaikan joka paransi entisestä olemalla niin sysipaska että... no oli vaan.
Siitä sitten seuraavaan duuniin, jossa pääsin tutustumaan niin järkyttävään mokaan, että katselin vaan vierestä kun päitä putoili...
Ja siis tämä on ollut mahtavaa. Opin vetämään rajoja ja pitämään niistä kiinni, en enää mielistele ja veny potkujen pelossa, sanon asioita ääneen ja minua jopa kuunnellaan!
Luulen, että toisenlaisella luonteella olisin jäänyt vaan sohvalle makaamaan.
.