Kenellä muulla on siten, että aina, kun haluat lähteä ihmisten ilmoille niin sitten, kun pääset sinne niin kadut heti?

About joka kerta mulla käy näin

Kaupungilla minulla ei ole koskaan ollut kivaa selvinpäin.

Kyllä. Etätöiden myötä viihdyn lähinnä kotona ja omassa kaupunginosassani, muualle ei juurikaan huvita lähteä.

Minulla!

Ihanaa meikata, laittaa vähän parempaa päälle ja lähteä. Mutta heti kun pääsee ihmisten ilmoille jonnekin pubiin vaikka niin kaduttaa ja haluan kotiin.

Ehkä olen sellainen että tykkään lähteä viihteelle, mutta  en tykkää olla siellä =D

Vierailija kirjoitti:

Minulla!

Ihanaa meikata, laittaa vähän parempaa päälle ja lähteä. Mutta heti kun pääsee ihmisten ilmoille jonnekin pubiin vaikka niin kaduttaa ja haluan kotiin.

Ehkä olen sellainen että tykkään lähteä viihteelle, mutta  en tykkää olla siellä =D

Samaistun tähän täysin :)

-Ap

Kyllä. Tunne itseni rumaksi luuseriksi kaupungilla. Kotona vain luuseriksi.

Vähän näin käy, vaikka kyse olisi vain museossa käynnistä, shoppailusta tai muusta päiväsaikaan. Jos bilettämistä tarkoitetaan, en ole vuosikausiin käynyt. Kuusi vuotta sitten yritin käydä lähipubissa (ei räkälä) alkuillasta, ja ei että oli kamalaa, äkkiä kotiin.

Asut väärässä kaupungissa

Itselläni taas toisinpäin. Ei viitsisi lähteä mihinkään, ja ihmisten ilmoille meneminen ei houkuttele, mutta sitten kun lähtee, on aina ollut ihan mukavaa. Pitäisi käydä useammin ulkona ja tavata ystäviä ja tuttavia.

Jotkut asuvat niin vilkkaassa kohdassa, että aina kun menee lenkille tulee joku pyörällä, kävellen, koiran kanssa jne. Vaikka ei ole keskustaa. Siitä pitäisi sitten muuttaa jonnekin, mutta moni kaipaisi markettia jossa on laaja valikoima - pienet huonoja.

Korona-aikako sen teki?

En enää viihdy oikein missään muualla kuin kotona.

Ennen olin innostunut matkailusta, kirpputoreista, kahvioissa istumisesta (luin päivän lehdet), mutta nykyään on lähikaupunkiin ajaminen alkaa ottamaan pattiin ja ensimmäisellä kirpputorilla homma alkaa ahdistamaan, eikä tee yhtään mieli enää mennä hörppäämään minnekään kahvia ja pullaa lehden lukemisen ajaksi.

Muutaman kirppiksen voi kierrellä, ettei koko reissu muodostu auvan turhaksi ja sitten kiireellä kaupan kautta takaisin kämpille laittamaan puita takkaan ja keittelemään kahvia.

Ostin viime vuonna matkailuauton ja mietin tuleekohan sillekään enää mitään käyttöä tulevaisuudessa.

Kaipa sitä on jo kaikki tullut nähtyä kun ikää on tullut enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vähän näin käy, vaikka kyse olisi vain museossa käynnistä, shoppailusta tai muusta päiväsaikaan. Jos bilettämistä tarkoitetaan, en ole vuosikausiin käynyt. Kuusi vuotta sitten yritin käydä lähipubissa (ei räkälä) alkuillasta, ja ei että oli kamalaa, äkkiä kotiin.

Sama. Oon nelivitonen, ja oon vältellyt baareja ja yökerhoja jo varmaan 15 vuotta, ellen kauemminkin. Käyn baareissa ainoastaan silloin, jos siellä on joku live-esiintyjä, jota haluan mennä kuuntelemaan.

Ulkomaiden rantabulevardeilla on mukava istua ja juoda kuppi kahvia mutta Suomessa se on ainoastaan kiusallista. Ei täälläpäin hengaile kaupungilla kuin juopot ja narkkarit.

En missään nimessä mene baareihin bilettämään, mutta muuten on ihan kiva käydä välillä vaikka kahvilla tai syömässä. En näe mitään syytä viettää aikaa kaupungilla muuten. Ostokset teen netistä, tai sitten katson netistä valmiiksi mistä haluamani tuote löytyy, ja haen sen.

Asun melkein keskustassa, joten ei tässä auta ujostella jos haluaa mennä töihin tai ruokakauppaan.

Jooh. Yleensä se menee niin, että juuri ennen suunniteltua lähtöä mietin, että mitä ihmettä tarvitsen muka niin paljon, että sen takia pitäisi mennä kaupunkiin asti. Viime kerralla tulin kotiin vain kahden piirustuslehtiön kanssa (lapsille). Bilettämässä ei aio enää koskaan käydä missään muualla kuin keikkoja katsomassa. Olen tajunnut ettei mulla ole mitään puhuttavaa kenenkään kanssa. Eikä mielenkiintoakaan puhua kellekään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tunne itseni rumaksi luuseriksi kaupungilla. Kotona vain luuseriksi.

Ainakin sinulla on huumorintajua👍😉

Mulla sama risteilyllä, yökerhossa. Tunne "miksi ihmeessä olen täällä, ei ole edes kivaa"

Joka kerta käy niin. Ihan kuin en muistaisi edellistä kertaa ja sitä edellistä ja joka ikistä kertaa niitä ennen että vihaan olla missään muualla paitsi kotonani.

Joo, välillä. Tunnen olevani joku alien ihmisten joukossa. Yksinäisyyteni korostuu. Menen silti jonnekin, koska ei ole hyvä olla aina sisälläkään. Ja jos en mene, niin kynnys kasvaa ja sitten kunnon oikeasti tärkeitä menoja niin nekin tuntuvat vaikealta.