Suurin osa Hesarin isänpäiväkolumnista huutajista ei ole lukenut sitä
Monet eivät lue kolumneista kuin otsikot, eivät nytkään lukeneet. Pitkässä tekstissä oli laajat perustelut, miksi asia on ongelma.
Jotkut tarvitsevat jokapäiväisen annoksensa kuinka tasa-arvo, moniarvoisuus, vähemmistöjen huomiointi, ilmastotyö, EU ja mikä milloinkin uhkaa heidän haurasta egoaan. Silloin kannattaa jättää lukematta pitkät tekstit ja huutaa pelkkien otsikoiden perusteella omia tulkintojaan ja pelkojaan.
Kommentit (50)
Mitenkäs, kun mulla kuoli lähiomainen Juhannuksena?
Pitäisi minun mielestä kieltää Juhannuksen juhliminen kaikilta, kun tulee niin paha mieli. Kaikki ryyppää ja juhlii, mutta itse joutuu suremaan ja kynttilöitä polttamaan. Ihan epistä.
Varmasti on paljonkin ihmisiä, jonka rakas on kuollut Juhannuksena. Ihan senkin vuoksi Juhannus pitää kieltää, etteivät he pahoita mieltään.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole isää niin tekee kortin ukille. Helppoa.
Toki kaikilla ei välttämättä ole ukkiakaan. Mutta eikö sitten jos tilanne on todella traumaattinen , pitäisi olla saatavana apua traumaan. Esim. terveydenhoitajaa, koulupyskologia, jne.
Ja tosiaan, omankin lapsen isä on kuollut, eikä ole ollut mahdollisutta elää ns. "perusperhe-elämää", mutta sitten itselle on ollut tärkeää tietää missä mennään, miten lapsi tilanteen kokee ja miten häntä siinä voin parhaiten tukea jos asia on vaikea kokea.
Vierailija kirjoitti:
eikö näillä lapsilla ole vaikka isoisää?
Kun äidit ovat oikein kovaksikeitettyjä miesvihaajia, silloin jokainen mies on pyyhitty lapsen mielestä pois.
Vierailija kirjoitti:
En ole tuota kolumnia lukenut mutta en ymmärrä miksi koulussa tai päiväkodissa pitäisi askarrella yhtään mitään kortteja. Halukkaat voivat tehdä ne kotona:
Mitä lasten pitäisi tehdä? Kuunnella päivän parhaita aivopieruja vauvapalstalta?
Pitää myös tehdä lapsille itselleen isästä puhuminen rangaistavaa. Isä-sanan käyttäminen on siis kiusaamista.
Eikö isät vois vaan kieltää lailla, niin päästäis tästäkin ongelmasta?
Jokaisella lapsella on biologinen äiti ja isä. Ja jokainen lapsi tajuaa tämän biologisen faktan vaikka kuka sateenkaari yrittäisi höpöttää muuta. Omaa arjen isättömyyttään pitää saada ihmetellä ja tarvittaessa myös surra.
Jos homma kilpistyy joskus kortin tekemisen päivänä, niin silloin aikuisen pitää osata ottaa ne tunteet vastaan ja myötäelää lapsen mukana, + auttaa miettimään pidemmälle sukupolvien ketjuun eli kortin voi tehdä myös vaarille, enolle, sedälle, kenet nyt vain ikinä kokeekin sopivaksi. Tai jättää kokonaan tekemättä ja piirrellä muuten vaan kuvia, mutta niihin tunteisiin siitä ettei syystä tai toisesta ole hajuakaan puolikkaasta omasta perimästä, on oikeus tuntea. Ja aikuisen tulee se kestää eikä yrittää siloitella.
Entisaikaan asia hoidettiin niin että isättömät lapset askartelee kortteja isoisälle tai enolle tai ihan kelle haluaa. Lapsi voi sitten heittää koulupäivän jälkeen sen kortin roskiin niinkuin veli teki. Enkä muista että kukaan olisi tehnyt asiasta numeroa kelle ne kortit on osoitettu ja miksi ei ole isää kenelle askarella. Enkä pahoittanut mieltäni siitä että muilla lapsilla on isä ja minun isä on kuollut, elämä ei ole aina reilua eikä se siitä reilummaksi muutu jos kielletään toisia lapsia juhlimasta omia isiään.
Luin hesarin kolumnin ja pidin sitä melko typeränä.
Uhriutuvan katkeruuston huutaminen, jota on nyt katsottu koko isänpäivä, kertoo, miten synkkiä ja kylmiä ihmisiä on olemassa. Lasten huolet eivät heitä kiinnosta, ydinperhekulissi on tärkeämpää.
En ole tuota kolumnia lukenut mutta en ymmärrä miksi koulussa tai päiväkodissa pitäisi askarrella yhtään mitään kortteja. Halukkaat voivat tehdä ne kotona: