Lue keskustelun säännöt.
Onko 39-vuotiaana kolmen lapsen äitinä mahdollisuus vielä löytää uusi rakkaus?
13.11.2022 |
Mietin tätä asiaa. Olemme vielä miehen kanssa yhdessä, mutta eroamassa. Suhde on ollut huono jo vuosia, oikeastaan aina, jos tarkemmin alkaa miettiä. En vaan nuorena osannut olla kovin kriittinen.
Mies ei ole koskaan kyennyt kunnolla läheisyyteen tai läsnäoloon. On muutenkin aika itsekästä sorttia, ei osaa kauhean hyvin huomioida muita ihmisiä ympärillä, joustamaton, negatiivinen ja vielä laiskakin mitä tulee kotitöihin jne. Olen kuluttanut tosi paljon energiaa siihen, että saisin suhteen toimimaan, mutta en näe että se on enää sen arvoista. Mies on pitänyt minua itsestäänselvyytenä varmaan aina.
Lapsiani rakastan yli kaiken, ja nyt tuntuu siltä että en edes halua uutta parisuhdetta nykyisen päätyttyä. Mutta entä jos alankin kaipaamaan sellaista jossain vaiheessa? Onko mahdollista vielä löytää joku? Omasta mielestäni olen ihan mukavaa seuraa, huumorintajuinen, avoin kokeilemaan uusia juttuja, ylipäänsä koen että elämää on vielä paljon jäljellä ja jossain vaiheessa minulla voisi hyvin olla paljonkin annettavaa jollekin. Pidän myös huolta itsestäni urheilemalla ja syömällä terveellisesti. Mutta miten on kun ikää alkaa tulla lisää ja lapsiakin on kolme? Onko haastavaa löytää uutta kumppania?
Kommentit (73)
Otat vähän vanhemman. Jotain +10v ikääsi nähden, niin saat aikuisen miehen ja hän taas ns. nuoren naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet haluavat max. 25-vuotiaan lapsettoman naisen.
N29
Ai jopa 50+ miehet jotka jo tehneet lapsensa ja lapset samanikäisiä?
Etenkin he.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmasti mahdollista.
Löytyy myös mukavia miehiä. Osaavat ruuanlaiton, ovat sosiaalisia, helliä, romanttisia ja empaattisia ja voivat vielä olla lapsi myönteisiäkin.
Näin itsekin ajattelen. Olen varma, että on paljon mukavia, aikuisia miehiä, jotka osaavat olla huomaavaisia jne ja tunnenhan itsekin sellaisia. Ei tietenkään haittaa vaikka miehellä itsellään olisi lapsia, oikeastaan vähän olettaisinkin että hänellä olisi.
Kun olemme puhuneet erosta, mies on varoittanut minua siitä että entä jos alankin kaivata joskus myöhemmin parisuhdetta enkä sellaista enää löydä. En tiedä mikä hänen motiivinsa on puhua sellaisia, koska itse näen sen täysin mahdollisena, mikäli parisuhteen vaan haluan. Mutta olenko sitten liian toiveikas, en tiedä. T. Ap
Oletko sinä se, joka haluaa erota? Jos olet niin tuo voi olla miehen tapa pelotella sinua jäämään. Tyyliä "olen parasta mitä voit saada".
Aina on olemassa se mahdollisuus, että uutta parisuhdetta ei löydy. Jotkut eivät löydä parisuhdetta koskaan. Joten toki sitäkin voi miettiä. Mutta jos et suhteessani oikeasti pysty olemaan niin en jäisi vain siksi, että olisi joku. Kannattaa vaan olla varma siitä mitä haluaa.
Kyllä minä olen se, joka eroa haluaa. Olisin halunnut jo paljon aiemmin, mutta koska mies ehdottomasti ei halunnut erota, olen antanut suhteelle jatkoaikaa. Nyt koen olevani tarpeeksi vahva, että jaksan yksin eron hoitaa miehen vastusteluista huolimatta ja lapsetkin ovat jo vähän isompia.
Miehen siskolle myös kävi noin, että erosi jo nuorempana, pienten lasten äitinä, eikä ole löytänyt ketään uutta rinnalle, vaikka olisi halunnutkin ja on ilmeisesti hieman katkeroitunut siitä. T. Ap
Siinä käy niin, että kun ensin katkeroituu niin ei innokasta miestä enää löydykään. Kuvittelee olevansa katkera miehenpuutteessa, mutta oikeasti vähintään yhtä paljon on miehepuutteessa katkeruuttaan.
Kyllä keski-ikäisissä on ihan helmiäkin uusmarkkinoilla, niitä samanlaisia jotka nuorena hupsuuttaan valitsi väärin ja on pitkään sinnitelleet kunnes ei enää. Ja moni löytää uuden sopivamman. Kokemuksesta puhun.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ihan normaalejakin miehiä olemassa, jotka haluavat suunnilleen samanikäisen kumppanin.
On olemassa mutta hyvin, hyvin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ihan normaalejakin miehiä olemassa, jotka haluavat suunnilleen samanikäisen kumppanin.
On olemassa mutta hyvin, hyvin vähän.
Vaikea uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isot lapset tuskin on este, mutta pienet voi olla. Onko sulla minkä ikäiset lapset?
Itse nyt 40, lapset 14 ja 16 ja 9 vuotta yksin ollut. Vaikka kuulen paljon esim tämmöstä kommenttia: sulla on varmaan jono oven takana.
No ei oo enkä oo kelvannut kellekään ku lapset pieniä. Nyt on vientiå ku lapsista ei enää "rasitetta" mutta itseä ei enää kiinnosta ku totuin jo yksinoloon.
Miksi 3-kymppisen tasokkaan miehen olisi pitänyt tyytyä pienten lasten yksinhuoltajaan? Parempi onkin että olet yksin, et kuullosta mukavalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä mietit ikääsi, ulkonäköäsi, lapsiasi. Ajattelet että ne ovat miinusta suhdemarkkinoilla. Olisiko parempi että olisit jättänyt nuoruutesi elämättä?
Mikään noista mainituista ei ole este todelliselle rakkaudelle. Ehkä jäät ilman muutamaa pikaista pnokaveria niiden takia, mutta onko väliä? Sinähän etsitkin rakkautta. Onnea!
Gullikarusellissa nuoruutensa viettänyt bongattu.
Vierailija kirjoitti:
Täältä palstalta ei kannata kysyä tälläisiä kysymyksiä. Saat vastauksia ihmisiltä, jotka ovat mielenterveyspuolen potilaita.
Mutta kyllä, kyllä voit löytää uuden rakkauden ja hyvän sellaisen. Sinkkuja on ja tulee aina olemaan. Kannattaa kuitenkin ensiksi keskittyä itseensä ja käymään ero läpi ja sitten etsiä uutta suhdetta. Niitä aikaisia varoitusmerkkejä miehen itsekkyydestä tai haluttomuudesta hoitaa kotitaloutta ei kannata ignoorata!
Aamen tuolle viimeiselle lauseelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En uskonut lainkaan, että elämääni tulisi mies enkä häntä tietoisesti etsinyt. Niin vaan kävi, että tuli sattuman oikusta. Noin olen todennut ja olemme yhdessä todenneet. Yhteiseloa yli 20v ja emme ole asuneet yhdessä kuin pienen pätkän( n 4kk) ja se johtui miehen saamasta aivoinfarktista, josta toipui täysin. Mies on minua 10v nuorempi ja meillä molemmilla oli aikuiset lapset kun sattumalta tavattiin ja molemmilla yksi alaikäinen.
Suosittelen, että pitäkää omat kotinne. Jos mekin olisimme muuttaneet yhteen, ei suhde olisi kestänyt, sillä arvostamme molemaat omaa vapautta. Suhde pysyy myös " tuoreena ".
Meillä on myös välimatkaa, mutta silti se ei ole haitannut. Molempien kodit ovat käytössämme silloin kun päätetään kumman luona viikko - 10vpv sitten taukoa noin sama , muutta max 14pv sanoo mies. Pitempi ero ei ole hyvä. Emme tietenkään ole enää työelämässä, joten on vapaus kulkea ja käyttää aikansa miten haluaa.
Ei rakkautta enää tänä päivänä löydä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vapaita lapsettomia naisia on tarjolla, niin tuskinpa vaan.
Riippuu alapääsi tiukkuudesta. Jos on löysä, ei kelpaa kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä ne mielummin ottaa nuoremman ja lapsettoman.
Ehkä ap:kin mieluiten ottaisi lapsettoman 30-vuotiaan, mutta ymmärtää reaaliteetit, että sellaista tuskin löytyy joka hänet ottaisi, eikä edes tuhlaa aikaa sellaisen miettimiseen vaihtoehtona.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu alapääsi tiukkuudesta. Jos on löysä, ei kelpaa kellekään.
Leikkaus?
Äitini joka oli 3 lapsen yh löysi uuden rakkauden 37 vuotiaana.
Niin vain tuli elämään uusi mukava mies jonka kanssa meni jopa naimisiin ja saivat yhteisen lapsenkin.
Yhdessä he ovat olleet 18 vuotta. Tsemppiä sinulle :)
Olin samassa tilanteessa 15v sitten, olisin varmaan kuollut siihen paikkaan jos joku olisi sanonut että yksin olen vielä 55v.
Mutta kyllähän siinä vaiheessa kun kävin vielä eroa läpi, mies lähti, kaiken maailman hiihtäjää olisi löytynyt, ikuista poikamiestä, kylän suurinta vaimonhakkkaaja juoppoa, ukkomiestä, juuri eronnutta lohdun kaipaajaa, exn 'ystävätkin' tarjoutuvat auttamaan pulassa, ajattelin ensin saada omat ajatukset kasaan ja lapset tottumaan isän poissa oloon arjesta ja kieltäydyn kauniisti kaikista ehdotuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On varmasti mahdollista.
Löytyy myös mukavia miehiä. Osaavat ruuanlaiton, ovat sosiaalisia, helliä, romanttisia ja empaattisia ja voivat vielä olla lapsi myönteisiäkin.
Näin itsekin ajattelen. Olen varma, että on paljon mukavia, aikuisia miehiä, jotka osaavat olla huomaavaisia jne ja tunnenhan itsekin sellaisia. Ei tietenkään haittaa vaikka miehellä itsellään olisi lapsia, oikeastaan vähän olettaisinkin että hänellä olisi.
Kun olemme puhuneet erosta, mies on varoittanut minua siitä että entä jos alankin kaivata joskus myöhemmin parisuhdetta enkä sellaista enää löydä. En tiedä mikä hänen motiivinsa on puhua sellaisia, koska itse näen sen täysin mahdollisena, mikäli parisuhteen vaan haluan. Mutta olenko sitten liian toiveikas, en tiedä. T. Ap
Oletko sinä se, joka haluaa erota? Jos olet niin tuo voi olla miehen tapa pelotella sinua jäämään. Tyyliä "olen parasta mitä voit saada".
Aina on olemassa se mahdollisuus, että uutta parisuhdetta ei löydy. Jotkut eivät löydä parisuhdetta koskaan. Joten toki sitäkin voi miettiä. Mutta jos et suhteessani oikeasti pysty olemaan niin en jäisi vain siksi, että olisi joku. Kannattaa vaan olla varma siitä mitä haluaa.
Kyllä minä olen se, joka eroa haluaa. Olisin halunnut jo paljon aiemmin, mutta koska mies ehdottomasti ei halunnut erota, olen antanut suhteelle jatkoaikaa. Nyt koen olevani tarpeeksi vahva, että jaksan yksin eron hoitaa miehen vastusteluista huolimatta ja lapsetkin ovat jo vähän isompia.
Miehen siskolle myös kävi noin, että erosi jo nuorempana, pienten lasten äitinä, eikä ole löytänyt ketään uutta rinnalle, vaikka olisi halunnutkin ja on ilmeisesti hieman katkeroitunut siitä. T. Ap
Mun kaverilla on 4 lasta (3 eri miehelle) ja silti sillä on vientiä. Ja on nyt lapsettoman miehen kanssa parisuhteessa.
Se riippuu todella paljon millaisesta ihmisestä on kyse, millä tavalla hän parisuhdetta etsii ja millaiset odotukset hänellä on parisuhteesta.
Minulla on teini ja lähes teini, mutta nuorin on vielä alle kouluikäinen.. Toisaalta monilla samanikäisillä miehillä on myös itsellään päiväkoti- ja alakouluikäisiä lapsia. T. Ap