Ei oo mitään ruokaa kun ruoka-avun ruuat on syöty. En uskalla mennä kauppaan kun ahdistaa niin kamalasti
ja on paniikkihäiriö. Lääkettä tähän en saanut. Lääke ei kuulemma vie pelkoa pois.
Kommentit (39)
Talvella on parempi käydä kaupassa kun voi vetää pipon syvälle päähän ja kietoa kaulaliinan nenään asti. Paksu, pitkä toppatakki vielä päälle.
Ahdistuneisuuteen EI AUTA tilanteen pakeneminen, vaan HARJOITTELU, näin me muutkin teemme.
Uhrimentaliteetti ei vie mihinkään.
Lisäksi opettele hengittämään syvään ja kuulostelemaan tuntemuksia, säilytä tietoisuus menemättä mukaan opittuun toimintatapaan.
Itselläni on sama ongelma, huimaus. Se tosin johtuu fyysisestä sairaudesta ja ehkä iästäkin (olen jo eläkeläismummo).
Mutta kun on yksineläjä, pakko on vaan selvitä kaikesta, niistä kauppareissuistakin. Olen ajatellut niin, että jos vaikka pyörryn siellä kaupassa, niin sitten joku auttaa minut takaisin jaloilleni.
Ikinä en kuitenkaan ole pyörtynyt. Huimaus on vain tunne, itseltäni se ei koskaan ole oikeasti vienyt jalkoja alta. Ja vaikka joskus veisi, se ei ole maailmanloppu.
Älä anna pelon estää sinua elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Miten sä pystyit sit siellä ruoka - avussa käymään ?
Siellä on niin monenmoista kulkijaa etten erotu niin joukosta. Kaupassa loistan epävarmuuksineni ihan toisella tavalla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä pystyit sit siellä ruoka - avussa käymään ?
Siellä on niin monenmoista kulkijaa etten erotu niin joukosta. Kaupassa loistan epävarmuuksineni ihan toisella tavalla. Ap
Jep, jep. Ja kaupassa ei ole, vai?
Kuule jokainen keskittyy kaupassa omien ostoksestensa tekemiseen . Ei siellä kukaan tarkkaile sua .
Kyllä siellä kaupassakin on vaikka minkälaista kulkijaa. Sitä paitsi kaupassa jokainen on kiinnostunut vain omista ostoksistaan/asioistaan. Ei kukaan erityisesti just suhun kiinnitä mitään huomiota.
Oli minunkin vaikea saada masennuslääkkeitä. Ei auta sanoa, että ota niskasta kiinni, kun se ei auta. AP:llekin kuuluisi antaa lääkitys, että selviäisi paremmin elämästä. Jonkun pitäisi tulla lääkäriin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä pystyit sit siellä ruoka - avussa käymään ?
Siellä on niin monenmoista kulkijaa etten erotu niin joukosta. Kaupassa loistan epävarmuuksineni ihan toisella tavalla. Ap
Ja pystyit huimauksesta huolimatta kävelemään sinne ihan hyvin? Sitten pystyt kävelemään kauppaankin. Jossa yksikään sielu ei kiinnitä sinuun tai sinun "epävarmuuksiisi" minkäänlaista huomiota, tuskin huomaa sinun olevan edes olemassa.
Etköhän sinä mene sinne viimeistään muutaman päivän päästä, kun nälkä alkaa olla liian suuri kestettäväksi. Se on hyvä motivaattori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, jos kävisit kaupassa?
Huimauksen tunne on niin voimakas, etten kunnolla pysty kävelemään. Tämä huimaus julkisilla paikoilla johtuu ahdistuksesta. Ap
Sanoit sen itsekin: tunne. Se on pelkkä tunne. Ei se voi sinua vahingoittaa.
Onko pieni kauppa helpompi? Sieltä pääsee nopeammin pois, jos olo käy sietämättömäksi. Käy ostamassa ensin pari tavaraa, ne saa nopeasti. Seuraavalla kerralla hieman pidempi reissu. Palleahengitystä voi myös kokeilla. Hengittele rauhassa ja syvään, niin keho rauhoittuu ja sitä kautta mieli.
t: toinen paniikkihäiriöstä kärsivä
Aivan hirveetä miten julmia te olette. Oikeasti. Puhutteko tuollaisia normaalisti toisille ihmisille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä pystyit sit siellä ruoka - avussa käymään ?
Siellä on niin monenmoista kulkijaa etten erotu niin joukosta. Kaupassa loistan epävarmuuksineni ihan toisella tavalla. Ap
Enemmän siellä ruoka-avussa tuijotellaan muita kävijöitä. Tiedän, koska joskus jouduin käymään. Kaupassa hukkuu muiden sekaan. Ei ketään kiinnosta kuin omat ostokset.
Mene kauppaan, jos alkaa huimata sano se ääneen eli pyydä apua. Olet selättänyt pelon. Se tulee, kun pelkäät, jos et pelkää ei tule. Jos pyörryt, kutsutaan ambulanssi. Pääset tutkimuksiin ja saat ruokaa ja apua. Win win. Minulla on myös paniikkihäiriö eli tiedän mistä puhun ja miltä tuntuu.
Todellisuudessa ketään ei kiinnosta oletko just sä siellä kaupassa vai et, tai mitä sä sieltä ostat. No, eiköhän se kauppareissu ala maistumaan kun ne ruuat tosissaan loppuu. Itket ahdistuneena ja popsit rauhottavias sitten loppupäivän.
Miten sait ne ruoka-avun ruoat? Siellä siyä vasta joutuu odottamaan ja jonottamaan.
Missä päin Suomea olet. Käyn pari kertaa viikossa kaupassa. Voisin ottaa sinut mukaan.
Ja joku myös täytyisi löytyä kanssasi menemään lääkäriin ja puhumaan asiastasi. Sinulle kuuluu lääke ilman muuta.