HS 12.11 Romanit kuvissa

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000009154422.html?utm_source=faceb…

Mielenkiinnosta, miten syrjintä saataisiin loppumaan, ja miten heidät saataisin mukaan työelämään, ja opiskelemaan? Maailma muuttuu kovaa vauhtia, varmasti osa romaneista on moderneja, haluaa koulutuksen ja työpaikan ja joustaa säännöistään, mutta pitää vapaalla kiinni arvoistaan. On varmasti siellä niitä mätiä omenoita, mutta on myös heitä ketkä haluaa elämältä enemmän.

Omasta lapsuudesta muistan koulussa samalla luokalla olleen romanimimmin, isolla varauksella sai tulla luokseni leikkimään, mutta minä en saanut mennä heille, tämä ei sopinut vanhemmilleni.
Hänellä oli selvästi kaksi eri kulttuuria / maailmaa jossa eli, ja onnistui siinä nuorena hyvin. Koulussa ei ollut liikaa hänellä kavereitakaan. Mieleen on jäänyt hänen vanhemmat, iloisia kun heidän tyttärellään oli ystävä, eikä rajoitettu liikaa vaikka oli selvät säännöt omasta kulttuurista. Vanhempana kävin salaa heillä, ja tunsin oloni tervetulleeksi, vaikka se olikin kiellettyä, teininä vasta salaa uskalsin kiertää kiellot.
Peruskoulun jälkeen hän suoritti ammattikoulua, mutta törmäsi haasteisiin jo harjoittelupaikan suhteen, ei olisi ollut ongelma pitää normaaleja työvaatteita tms. Taisi inan luovuttaa siinä kohtaa, ja vaihtoi myöhemmin perushameet / asusteet heimovaatteisiin ja meni naimisiin, sai lapsia. Ei töitä eikä toivoakaan töistä. Välillä nyt aikuisena huudellaan messengerin välityksellä, ja olisi kaivannut elämältään jotain muuta.
Mitä ajatuksia, miten heidät saadaan mukaan yhteiskuntaan? Enkä kaipaa mitään stereotypioita nyt, vaan ajatuksia. Tai positiivisia muistoja kouluajoilta, ja onnistumisia.