Mikä paras tapa lukiolaiselle oppia englantia?
Nuoren pitäisi vuoden päästä kirjoittaa englanti ylioppilaskirjoituksissa, mutta se on haastavaa. Kielet ovat aina olleet vaikeita hänelle, suurelta osin lukihäiriön takia. Miten voisi auttaa kielen oppimista, jotta pääsisi kirjoitukset läpi? Olen miettinyt jos kesällä menisi kielikurssille, tai koittaisi lukea enkun kielisiä kirjoja vapaa-ajalla tai palkkaisi jonkun enkunkielisen ihmisen kenen kanssa viettää aikaa ja harjoitella tai joku kertauskurssi. Onko ideoita, tai mikä muiden perheessä on auttanut jos kielen oppiminen haastavaa?
Kommentit (19)
No, kaikki nuo.
Kannattaa aloittaa tarpeeksi helpoista: lasten kirjoja, sarjakuvia, teinilehtiä.
Blogit, vlogit
Sanomalehdet, aikakausilehdet
Sanaston kertaaminen keskeisestä sanastosta ja sanojen kirjoittaminen käsin.
Tukiopetus koulusta, lisätehtäviä opettajilta
Leffan/sarjan seuraaminen niin, että ensin mahdollisesti suomenkielinen tekstitys, sitten on myös enkunkielinen tekstitys lopuksi ilman tekstitystä.
Podcastit, lasten laulut, laulut, biisit, äänikirjat ja samalla samaa kirjaa lukien. Käännöskirjallisuus voi lukea suomeksi ennen. Näin pysyy tarinassa mukana. Sitten kuunnella samaa kirjaa ilman äänikirjaa.
Youtuben enkunopettajien videot.
Useampi kertauskurssi. Viikottainen keskustelu. Kielikurssi. Matkustelu.
Netflixiä kannattaa katsoa englanninkielisellä tekstityksellä.
3 lisää vielä:
Miriam-Webster: word of the day
Jos ongelma oli tiedossa, olisi pitänyt aloittaa preppaus jo aiemmin.
No jälkiviisasteluhan on tietysti turhaa...
Ja omallekin lukiolaiselle tuli lukivaikeus-dg vasta lukion ekalla.
Sellainen harrastus, jossa joutuu kieltä käyttämään, on erinomainen opettaja.
Englanninkielisen tekstin lukeminen, sen tuottaminen ja puheen kuuntelu, vaikkapa aihepiiriin kuuluvien youtube-videoiden muodossa.
Tukiopetus.
Ja meillä auttoi englantiin (lapset kyllä paljon nuorempia) se, että meillä asui vaihto-oppilas, jonka äidinkieli oli englanti. Sitä tuli kielikylpymäisesti sitten monta kuukautta.
Assburger kirjoitti:
Jos ongelma oli tiedossa, olisi pitänyt aloittaa preppaus jo aiemmin.
No jälkiviisasteluhan on tietysti turhaa...
Ja omallekin lukiolaiselle tuli lukivaikeus-dg vasta lukion ekalla.
Sellainen harrastus, jossa joutuu kieltä käyttämään, on erinomainen opettaja.
Englanninkielisen tekstin lukeminen, sen tuottaminen ja puheen kuuntelu, vaikkapa aihepiiriin kuuluvien youtube-videoiden muodossa.
Jos kielipää on oikeasti huono, on myös hyväksyttävä se, että tavoite on A, eikä haaveilla ällistä.
Juuri lapseni kirjoitti enkun, tavoite oli päästä läpi, mutta alustava numero oli B.
Pisterajat kuitenkin nousivat ja A pätkähti.
Omalla kohdallani kielikurssi Oxfordissa auttoi huomattavasti puhutun ymmärtämisessä ja kielen tuottamisen paranemisessa. Kuukauden asuminen vieraskielisessä perheessä totuttaa vieraaseen kieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vaihto-oppilaaksi
Ottakaa kotiin vaihtari. Meillä kaikki oppivat vaihtarin avulla englantia.
m58v kirjoitti:
Omalla kohdallani kielikurssi Oxfordissa auttoi huomattavasti puhutun ymmärtämisessä ja kielen tuottamisen paranemisessa. Kuukauden asuminen vieraskielisessä perheessä totuttaa vieraaseen kieleen.
Aika monesti noilla järjestetyillä kielikurssimatkoilla on kuitenkin se ongelma, että suomalaiset nuoret pyörivät koko ajan keskenään, ja englannin käyttö jää tosi vähäiseksi. Isäntäperheen kanssa juttelukin voi jäädä päivittäin muutamaan minuuttiin.
Minäkin suosittelisin minkä tahansa tekstien lukemisen ja youtube-videoiden katsomisen / podcastien kuuntelemisen itseä kiinnostavista aihepiireistä. Kun aihe kiinnostaa, niin homma ei tunnu raskaalta työltä, vaan kielen oppiminen tapahtuu mielenkiintoisen jutun sivutuotteena.
Myös englanninkielisten äänikirjojen kuuntelu (esim. BookBeatissa) on hyvää harjoittelua. Kannattaa aloittaa helpoista kirjoista ja esim. sellaisista, jotka on aikaisemmin lukenut suomeksi. Se helpottaa seuraamista. Voi myös kuunnella saman kohdan useampaan kertaan.
Ainakin ennen WordDivellä oli netissä/sovelluksesss kohtuuhintaisia abikursseja, joista sai rahat takaisin, jos ei saavuttanut tavoitearvosanaansa, vaikka oli tehnyt kaikki kurssin tehtävät.
Monipuolisesti, pääsääntöisesti mielenkiintoisista aiheista lukea, kuunnella. Näitä aiheita sitten myös kerraten, eli vaikka katsoa se kiva filmi 2-3 kertaa. Joka kerralla sanonnat vahvistuvat, ja juonen sijaan kieli jää soimaan päähän. Myös sanakokeisiin lukemista, kerta kiellon päälle tekee ihmeitä.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Jos ongelma oli tiedossa, olisi pitänyt aloittaa preppaus jo aiemmin.
No jälkiviisasteluhan on tietysti turhaa...
Ja omallekin lukiolaiselle tuli lukivaikeus-dg vasta lukion ekalla.
Sellainen harrastus, jossa joutuu kieltä käyttämään, on erinomainen opettaja.
Englanninkielisen tekstin lukeminen, sen tuottaminen ja puheen kuuntelu, vaikkapa aihepiiriin kuuluvien youtube-videoiden muodossa.
Jos kielipää on oikeasti huono, on myös hyväksyttävä se, että tavoite on A, eikä haaveilla ällistä.
Juuri lapseni kirjoitti enkun, tavoite oli päästä läpi, mutta alustava numero oli B.
Pisterajat kuitenkin nousivat ja A pätkähti.
Tavoite on päästä ylioppilaaksi. Kun tietää, että englanti on vaikeaa, niin tavoite on sen osalta vain päästä läpi. Kaikkien ei tarvi olla L:n ylioppilaita, olen ylpeä nuoresta jo ihan jos lukivaikeuden kanssa yleensäkin tulee ylioppilaaksi. Vahvuudet löytyy sitten muista asioista. Ap
Mä puhun lapsille paljon englantia kotona. Tosin osaan sitä hyvin, olen asunutkin Lontoossa vähän aikaa. Jos itse olet huono niin ehkei kannata.
Osta/lainaa lukuun kirjoja enkuksi, Twilight tms helppoa ja kiinnostavaa.
Youtubesta voi kuunnella englanninkielisiä juttua, aihetta, mikä itteänsä kiinnostaa oli se vaikka tarot kortit tai meikkaus. Tai ihmissuhdeongelmat, psykologia. Kaikki löytyy.
Itsellä on kuullun ymmärtäminen parantunut huikeasti kun olen joka päivä pari vuotta kuunnellut joitakin tunteja englantia. Olen huomannut, että oma ulosanti on helpompaa nykyään myös. Eli kuunteleminen auttaa siihen omaan tuottoon myös.
Meillä yhdellä lapsella oli nimenomaan englannin kanssa vaikeuksia. Lukion toisella otimme kotiimme kaksikertaa viikossa yksityisopettajan., kävi reilun vuoden. Nuori teki tosissaan töitä asian eteen ja kirjoittikin ämmän, mistä iloitsi. Puhuminen sujunut aina ja nykyään käyttääkin sekä kirjoittettua että puhuttua englantia työssään sujuvasti.
Jos osaaminen ei ole kovin vahvaa, kannattaa panostaa kirjoista opetteluun, koska niissä on niin paljon hyvää sanastoa ja kielioppia. Oikeasti lahjakkaiden ei juuri tarvitse kirjoja avata, mutta heikommalle kielitaidolle niistä on paljon hyötyä. Etenkin kertaus-abikirja on tosi hyvä. Lisäksi kannattaa lukea monipuolisia tekstejä enkuksi, niin uutisia, kaunokirjallisuutta kuin artikkeleitakin. Vanhojen yo-kokeiden tekstit on hyvää harjoittelumateriaalia, sillä monesti kokeissa ne teemat voi olla vähän puisevia eikä sanasto ole sellaista kuin nuorten suosimissa videoissa. Kuuntelua kannattaa harjoitella paljon, koska siitä saa ison osan pisteistä. Jos jaksaa niin kirjoitelmia voi tehdä ja lähettää vaikka opettajalle arvosteltavaksi. Itse olen ollut aina aika surkea englannissa, enkä osaa sitä juuri puhua, mutta harjoittelemalla sain lyhyestä enkusta L. Pitkässä se olisi vastannut ehkä M.
Tärkeintä kielissä ei ole kuitenkaan se viime hetken pänttäys, vaan kielitaidon vahvistaminen koko ajan. Eli päivittäin kuuntelisi enkuksi vaikka podcasteja, katsoisi videoita, lukisi tekstejä. Lähempänä koetta sitten harjoittelua kirjojen avulla ja enemmän varsinaista opiskelua, silloin on jo perusteet hyvin hallussa ja korva tottunut kielen kuulemiseen kun kielitaitoa on joka päivä pitänyt yllä. Kavereiden kanssa voi myös treenata vaikka sopimalla, että viestittelee/puhuu jonkin ajan vain englanniksi.
Lukee ja puhuu niin paljon kun mahdollista.