Pakkomielteinen ihastuminen

Pakkomielteelle ei saa vastakaikua?

Millä tavalla hauskoja tarinoita? Omalla kohdalla ainakin ahdistavia kokemuksia, niissä ei ollut mitään hauskaa.

Pakkomielteinen vainoaa ja stalkkaa. Etsii salamyhkäisesti kaikkea tietoa sinusta kenen kanssa liikut ja missä olet

Pakkomielteisellä ei liiku korvien välissä mitään järkevää ainut asia on tämä pakkomielteenkohde

Mustakin olisi hauska kuulla, miten jollakin on mennyt ihastus överiksi. En tarkoita mitään vakavaa stalkkausta ja häiriköintiä, vaan ihastushuuruissa tehtyä sekoilua.

Nuorempana menin sekaisin yhdestä tyypistä, ja menin aina kolun jälkeen kävelemään edes takaisin puistoon, jonka lähellä olin ihastukseni joskus nähnyt. Hän ei edes asunut siellä päin, eikä mitenkään tunnetusti viettänyt aikaa puistossa, mutta jotenkin haaveilin, että törmään häneen siellä, ja siitä alkaisi meidän romanssi. Kuulostaa jälkikäteen ihan älyttömältä ja kaukaa haetulta toiminnalta. Ainoa kerta, kun ihastuin niin pahasti, että sekoitti pään niin totaalisesti, kesti kauan unohtaa. En kyllä stalkannut, enkä kaivellut mitään tietoja hänestä.

Hommasin silmälasit ilman vahvuuksia, koska ihastukseni exälläkin oli lasit. Ajattelin, että tykkää vähän nörtinnäköisistä naisista. Oli kalliit pokat. :D En saanut miestä, enkä meinannut millään uskoa, ettei ole mahdollisuuksia. Juuri tuollaisia ihme kuvioita pyörittelin kaiket päivät päässä, kuin tuo silmälasien hommaaminen. Wtf, sanon nyt vuosia myöhemmin.

Limerenssi kuvaa aika hyvin sitä pakkomielteistä. Been there done that. Onneksi se oksettava tyyppi ei ollut kiinnostunut musta.

Vierailija kirjoitti:

Limerenssi kuvaa aika hyvin sitä pakkomielteistä. Been there done that. Onneksi se oksettava tyyppi ei ollut kiinnostunut musta.

Joo, aivokemiallinen häiriöhän se on. Sen tajuaa kuitenkin vasta sitten, kun se on ohi. Itse pidin yhtä täysluuseria sinä oikeana, ja kuvittelin kohtalomme olevan vääjäämätön. Jonkun yhden piirteen perusteella, ajattelin että nyt olen sen elämäni rakkauden löytänyt, huonoille puolille - joita riitti - olin täysin sokea. Todellisuudessa luonteemme eivät passanneet ollenkaan yhteen, mutta yritin muokata itseäni hänelle sopivammaksi. Yksi älyttömyys oli hänen lempiväristen vaatteiden maaninen käyttö. Ei hän noteerannut sitä lainkaan. Toinen oli somen loputon selaaminen siten, että etsin sieltä postauksia joista hän on tykännyt, ja siten rakentelin teorioita, että miksi hän tykkää juuri tuosta postauksesta, joidenkin luulin olevan vihje minulle. Huh huh. Yleensä kuitenkin tykkäillään postauksista aika kevyellä otteella, eikä mitään suuria viestejä niillä antaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Limerenssi kuvaa aika hyvin sitä pakkomielteistä. Been there done that. Onneksi se oksettava tyyppi ei ollut kiinnostunut musta.

Joo, aivokemiallinen häiriöhän se on. Sen tajuaa kuitenkin vasta sitten, kun se on ohi. Itse pidin yhtä täysluuseria sinä oikeana, ja kuvittelin kohtalomme olevan vääjäämätön. Jonkun yhden piirteen perusteella, ajattelin että nyt olen sen elämäni rakkauden löytänyt, huonoille puolille - joita riitti - olin täysin sokea. Todellisuudessa luonteemme eivät passanneet ollenkaan yhteen, mutta yritin muokata itseäni hänelle sopivammaksi. Yksi älyttömyys oli hänen lempiväristen vaatteiden maaninen käyttö. Ei hän noteerannut sitä lainkaan. Toinen oli somen loputon selaaminen siten, että etsin sieltä postauksia joista hän on tykännyt, ja siten rakentelin teorioita, että miksi hän tykkää juuri tuosta postauksesta, joidenkin luulin olevan vihje minulle. Huh huh. Yleensä kuitenkin tykkäillään postauksista aika kevyellä otteella, eikä mitään suuria viestejä niillä antaen.

Kyttäsitkö myös viestimissä, milloin hän on linjoilla ja kenen muun linjoilla olevan kanssa mahdollisesti viestittelee? Siis kun hän ja yks toinen näyttää aivan selvästi vuorottelevan paikallaoloineen, niin jotain sutinaahan siellä on saletisti.

Limerenssi on aivan kamalaa. Kerran on käynyt näin. Kyseessä on tosiaankin välittäjäaineiden täysi sekasorto ja epätasapainotila. Olin pakkomielteisen hullaantunut tyyppiin, joka poltti pilveä ja joi ja oli ihan rappiolla. Jututkin oli ihan teinin tasolla. Siltikin olin aivan sekaisin tästä ihmisestä. Mietin häntä taukoamatta. Muutin eri paikkakunnallekin tämän ihmisen takia, vaikka en ollut missään suhteessa hänen kanssaan. Lähetin typeriä viestejä. Sinänsä en tehnyt mitään aivan älytöntä paitsi vaihdoin paikkakuntaa. Tajusin, että tämä touhu on sairasta ja tajusin, että kyse on aivojen välittäjäaineista, mutta silti sitä vain oli siinä limerenssissä. Meni lopulta ohi vuodessa. Oli aivan kamalaa aikaa. En pystynyt mihinkään normaaliin elämään kun ajattelin tätä ihmistä 24/7. Töissä nyt onnistuin sentään käymään. Nykyään olen onnellisesti naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Limerenssi kuvaa aika hyvin sitä pakkomielteistä. Been there done that. Onneksi se oksettava tyyppi ei ollut kiinnostunut musta.

Joo, aivokemiallinen häiriöhän se on. Sen tajuaa kuitenkin vasta sitten, kun se on ohi. Itse pidin yhtä täysluuseria sinä oikeana, ja kuvittelin kohtalomme olevan vääjäämätön. Jonkun yhden piirteen perusteella, ajattelin että nyt olen sen elämäni rakkauden löytänyt, huonoille puolille - joita riitti - olin täysin sokea. Todellisuudessa luonteemme eivät passanneet ollenkaan yhteen, mutta yritin muokata itseäni hänelle sopivammaksi. Yksi älyttömyys oli hänen lempiväristen vaatteiden maaninen käyttö. Ei hän noteerannut sitä lainkaan. Toinen oli somen loputon selaaminen siten, että etsin sieltä postauksia joista hän on tykännyt, ja siten rakentelin teorioita, että miksi hän tykkää juuri tuosta postauksesta, joidenkin luulin olevan vihje minulle. Huh huh. Yleensä kuitenkin tykkäillään postauksista aika kevyellä otteella, eikä mitään suuria viestejä niillä antaen.

Kyttäsitkö myös viestimissä, milloin hän on linjoilla ja kenen muun linjoilla olevan kanssa mahdollisesti viestittelee? Siis kun hän ja yks toinen näyttää aivan selvästi vuorottelevan paikallaoloineen, niin jotain sutinaahan siellä on saletisti.

Kyttäsin koko ajan kaikessa somessa ja viestimissä. Kyttäsin myös, että onko hän kotonaan vai ei.

T. Eri