Menettekö jouluna valmiiseen pöytää eli vieraisille vai teettekö itse joulun?

Menen mummolle valmiiseen pöytään.

Ei ole vielä tehty suunnitelmia. Itse mietin joulun viettoa Tallinnassa, mutta puoliso ei ole vielä päättänyt. Yksi hänen sisaruksistaan on vanha ja vaikka sitä ei ääneen sanota, niin saattaa olla, että tämä jää hänen viimeiseksi joulukseen. Voi olla, että puolisoni haluaa sen takia mennä sukunsa joulunviettoon.

Pitää lähiaikoina keskustella, koska jos meinaamme tai minä meinaan mennä Tallinnaan, niin pitää jo tehdä majoitusvarauksia ja hankkia laivaliput.

Menen vanhempien luokse, mutta osallistun siellä ruuanlaittoon.

Menen äitini pöytään niin pitkään kun hän sen jaksaa kattaa. Joulu on hänelle valtavan tärkeä ja itse en välitä siitä yhtään. Lapseni olisi jäänyt ilman joulua ilman äitiäni.🤣 Siksi mamman joulu on lapsillenikin tärkeä.

Vietän Joulua vanhempien kanssa <3 Valmiiseen pöytään, en saa auttaa vaikka haluaisin :'D

Joulu vietetään meillä kotona. Itse teen muutaman ruokalajin. Vieraat tuo loput tullessaan. Jaetaan hyvissä ajoin, kuka tekee laatikot, kuka hommaa kalat, kuka viinit jne.

Ei ole stressiä kenelläkään, eikä rahaakaan mene paljon.

Valmiiseen pöytään kun on kutsuttu. Autan kyllä valmisteluissa. Mutta kotiini en joulua laita missään muodossa.

Vanhempieni luo valmiiseen pöytään. Yritän kyllä vastavuoroisesti kutsua heidät meille, mutta kieltäytyvät aina. "Me niin tykätään olla kotona", oli sitten joulu, juhannus tai pääsiäinen.

Minä teen meille joulun. Olen meidän perheen virallinen joulu-projektipäällikkö. Voidaan sanoa, että minulla on joulu ympäri vuoden. Ostan lahjoja, koristeita ja suunnittelen. Ideoita tulee pitkin vuotta. Parhaat kirjaan muistiin. Joulun valmistelut aloitan yleensä marraskuun lopulla. Pikkuhiljaa ja fiilistellen.

Luulen olevani taas se, joka järjestää joulun. Teen joka tapauksessa ison rosollin, joko kinkun tai karjalanpaistin, keitän perunat ja riisipuuron. Vieraita joko tulee tai ei, suku on niin epäluotettavaa porukkaa, etten viitsi mitään ylimääräistä laittaa. Saattavat sopia tulevansa, mutta peruvat viime hetkellä, tai jättävät tulematta eivätkä ilmoita. Siinä tapauksessa että meitä on täällä enemmän, otan pakasteesta ja herkkukätköstä lisää syötävää pöytään. En stressaa, tykkään joulusta.

Vierailulle, mutta ei valiiseen pöytään. Jaetaan vastuuta ruuanlaitosta, äitini kyllä nappaa isomman osan kuin me muut. Eläkeläisenä ehtii laitella laatikoita ja vahtia kinkkua. Me muut sitten hoidetaan kalat ja muita alkupaloja ja jälkiruoka. 

Jouluaattona laitetaan yhdessä viimeiset, pilkotaan rosolli ja joka kerta keitetään perunat vähän mössöksi, kun ei muisteta vahtia. Liian monta kokkia keittiössä. Jouluperinteisiin kuuluu yksi pellillinen palaneita pipareita ja mössöiset perunat. 

Ei vietetä perinteistä joulua. Eli ollaan vain kotosalla ilman mitään sen kummempaa.

Nautitaan vapaapäivistä rennoissa vaatteissa ja nautitaan sohvalla sesonkiherkkuja.

Olen miehen kanssa kahdestaan. Koristelemme talon joulukoristein marraskuun lopussa, ja laitamme joitakin jouluruokia aattona.

Molemmat

Molemmat

En vietä joulua. Matkustan ulkomaille, syön tavallisessa ravintolassa.

Ihan itse teen, niin kuin olen tehnyt viimeiset 22 vuotta.

Meitä on pieni porukka koolla, vain kuusi henkilöä. Neljää eri kansallisuutta, joten (joulu) ruuatkin sen mukaan.

(ulkomailta)

Menen kotiin valmiiseen pöytään, eli haetaan pitopalvelusta joulusapuskat.

Meille tullaan valmiiseen pöytään. Enkä kehtaa kieltääkään. Vai kehtaanko. Kukaan ei tuo mitään tullessaan (pitkät matkat, että sikäli ymmärrettävää), mutta meillä on erityislapsiperhe, ja olen äärirajoilla muutenkin saatika että pitää juhlatarjoilua isolle porukalle. Pelkästään organisointi että saa ruokaa lämmitettyä lasten perässä laukkaamisen lisäksi, on hirveä stressi. Suoraan sanoen oletus että meille vaan tullaan, "syömään, ettei itse tarvi ressata", on sieltä ja syvältä. 

nimim, joulumieli hakusessa 

Menemme viemään joulun vieraaseen pöytään