Tajusin juuri, etten ole itkenyt pariin kuukauteen. Aloitin masennuslääkkeen pari kuukautta sitten

Miten helpolla noitakin pillereitä nykyään määrätään, kun tuntuu, että kaikki vetää jotain mielialanappia. Määrätäänkö noita jokaiseen negatiiviseen elämäntilanteeseen, vai mikä vettu siinä on.

Öööö mun normaaliolotila on juuri tuollainen kun kuvailit. Ja ilman lääkkeitä. Elämä on hiton paljon helpompaa kun se on tasaista. Ei kokoajan tarvitse itkeä...

Oon aiemmin kuullut, että bi-po:t ei halua syödä lääkkeitä kun ne huippukokemusten fiilikset leikkautuu, mutta ekan kerran kuulen, että joku kaipaa itkuisuutta.

Olisin huolissani itsestäni, jos noin helposti itkisin joidenkin söpöjen eläinten takia. 

Minusta kuulostat nyt ihan normaalilta lääkityksen kanssa kuin ilman lääitystä. Ei kai tuollainen herkkäitkuisuus ole ihan normaalia?

Minä menin lääkäriin, kun aloin masennuksessa itkeä pillittää ihan mistä vaan. Ei ollut enää normaalia se itkeminen 

Eikai tuo ohi mene niin pitkään kun lääkettä syö.

Mulla on aina ssri vienyt kyvyn mm orgasmiin, on onneksi palautunut lopetuksen jälkeen.

Edellisen kerran lopetin lääkkeet kun veljelläni oli syntynyt esikoinen. Mä katsoin sitä pikkunyyttiä enkä tuntenut mitään, se oli vaan joku lapsi mihin ei mitään yhteyttä tai tunnetta.

Nykyään ihan normaalisti tunnen taas, leikin, riehun ja iloitsen tuosta pienestä ihmisestä, jonka elämä on täynnä ihmeitä vielä :)

Oletko koettanut annoksen pienentämistä?

Vierailija kirjoitti:

Minä menin lääkäriin, kun aloin masennuksessa itkeä pillittää ihan mistä vaan. Ei ollut enää normaalia se itkeminen 

Osalle lääkäreistä se on ihan normaalia.

Mulla ei masennuslääkkeet poista itkuja. Ymmärrän miksi sitä voi kaivata. Ei se silti autuaaksi tee kun ei helpota.

Käytän Sepramia enkä itke nykyisin koskaan. Kerran itkin, kun oli surullinen tapaus. Tunnen iloa, mutta muuten on hyvin tasainen olo. Parempi kyllä näin kuin entinen masennus ja mielialan vaihtelut.