Puheviat / miksi ei korjata?

Puheterapiaan ei pääse ja jos pääsee, kunnallisella puolella ne terapeutit on opiskelijoita, joiden terapia on tehotonta.

Eli jos ei ole rahaa, ei pääse.

Jo puuttuuvain yksi äänne, terapiaan ei pääse. Ellet ole erityinen, heille kyllä terapia järjestyy.

Vierailija kirjoitti:

Puheterapiaan ei pääse ja jos pääsee, kunnallisella puolella ne terapeutit on opiskelijoita, joiden terapia on tehotonta.

Eli jos ei ole rahaa, ei pääse.

Pystyykö itse ohjeiden mukaan treenaamaan, jos niitä saa/löytää? Luulisi onnistuvan, jos aktiiviset vanhemmat tai ikää riittävästi. Heti tulee kaksi yläkoululaista mieleen, joiden olisi kyllä hyvä tulevaisuuden kannalta korjata puhettaan.

Ajatelkaapa, jos jokainen kirjoittaisi täällä samoin, kuin puhuisi? Puhetta moni ei niin ajattele.

Muistan lapsena, kun puheterapiaa minulle piti kuraattori (2000-luvun alku).

Ei tullut tuloksia ja nyt on r-vika. Eipähän tuolle mitään voi. Nuorempana hävetti ja vitutti, mutta vanhempana asian kanssa suht ok, jos toisella on ongelma niin ei tarvitse keskustella kanssani. 

Kovan taistelun jälkeen päästiin tutkimuksiin ja terapiaan. Kouluiässä sekin loppui. Puheen katsotaan olevan riittävä, jos se jokseenkin selkeä. Ja kova työ ja treeni on tehty sen eteen, että enimmät viat saataisiin pois.

Lapsien sairauksia tai puhevikoja ei Suomessa hoideta. Lähetteitä ei kirjoiteta. Neuvola-aikoja (lakisääteiset, ikäkausitarkastukset) on todella vaikea saada ja hammashoitoon ei pääse.

Miksi ne puheviat pitää ottaa niin vakavasti? Yksittäisten äänteiden osaamattomuus ei haittaa yhtään mitään, on lähinnä persoonallista. Ja sitten taas, jos puhe on todella epäselvää, ei sitä todennäköisesti puheterapiallakaan ei korjata. Voi olla, että nuo sinun tapaamasi epäselvästi puhuvat käyvät jo puheterapiassa ja heidän puheensa voi olla selkeytynyt aiemmasta jo paljon. Mutta ei kaikkea vaan korjata voi eikä tarvitsekaan.

Minulla oli aikoinaan R- ja S-viat. Kävin muutaman kerran puheopettajalla ja se oli sit siinä. Osaan vieläkin tehdä ne "vialliset"äänteet, jos haluan kiusata jotakuta.. :-D Tästä siis lähes 50 v aikaa

Voisiko stadilaisten narisevaa puhetapaa korjata puheterapeutilla? OMG DAA!

Meidän suunnalla yritettiin tällaista ryhmää lapsille luokkien mukaan. Olisi ollut lapsilla vertaistuki ja aikuiset tsempanneet myös toisiaan.

Ryhmiin oli tarkoitus saada heittämällä 10-20 lasta. Pariin ilmoittautui yksi, osaan ei yhtään. Vanhempia ei kiinnostanut.

Nämä ketkä ilmoittautuivat ja olivat aktiivisia, saivat lopulta yksityisesti apua ongelmaan - ja siitäpä kieltäytyneet vanhemmat tulistuivat. Eivät nähtävästi ymmärtäneet, että kotona se työ edelleen pääosin tehtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheterapiaan ei pääse ja jos pääsee, kunnallisella puolella ne terapeutit on opiskelijoita, joiden terapia on tehotonta.

Eli jos ei ole rahaa, ei pääse.

Pystyykö itse ohjeiden mukaan treenaamaan, jos niitä saa/löytää? Luulisi onnistuvan, jos aktiiviset vanhemmat tai ikää riittävästi. Heti tulee kaksi yläkoululaista mieleen, joiden olisi kyllä hyvä tulevaisuuden kannalta korjata puhettaan.

Ajatelkaapa, jos jokainen kirjoittaisi täällä samoin, kuin puhuisi? Puhetta moni ei niin ajattele.

Pystyy mutta kai sinä tajuat, että niillä puheterapeuteilla on koulutus, jota vanhemmilla ei ole.

Minä VAADIN päästä sinne kunnalliselle terapeutille, juoksin siellä ja treenasin saamillani ohjeilla ja sen lisäksi etsiin yksityisen ja juoksin siellä ja maksoin koko lystin.

Kaikki eivät tähän pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheterapiaan ei pääse ja jos pääsee, kunnallisella puolella ne terapeutit on opiskelijoita, joiden terapia on tehotonta.

Eli jos ei ole rahaa, ei pääse.

Pystyykö itse ohjeiden mukaan treenaamaan, jos niitä saa/löytää? Luulisi onnistuvan, jos aktiiviset vanhemmat tai ikää riittävästi. Heti tulee kaksi yläkoululaista mieleen, joiden olisi kyllä hyvä tulevaisuuden kannalta korjata puhettaan.

Ajatelkaapa, jos jokainen kirjoittaisi täällä samoin, kuin puhuisi? Puhetta moni ei niin ajattele.

Puheterapiaa saa vain alle kouluikäiset. Koulussa asian hoitaa erityisopettaja. Hänellä ei ole aikaa, tietenkään. Kotona voi treenata, jos on ohjeet. Mutta todennäkäisesti ko. nuoret ovat jo treenanneet enemmän kuin arvaatkaat. Uskallus kommunikointiin on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsena, kun puheterapiaa minulle piti kuraattori (2000-luvun alku).

Ei tullut tuloksia ja nyt on r-vika. Eipähän tuolle mitään voi. Nuorempana hävetti ja vitutti, mutta vanhempana asian kanssa suht ok, jos toisella on ongelma niin ei tarvitse keskustella kanssani. 

Muistithan harjoitella päivittäin kotona muutaman kerran, etkä vain siellä kuraattorin luona? Opittu vika kun muuttuu vain aktiivisella treenillä.

Ensinnäkin sinne puheterapiaan on hankala päästä ja toisekseen pitää olla motivaatiota opetella. Varsinainen työ tehdään kotona, harjoitusten toistot toisensa jälkeen. Puheterapeutilla saadaan vain ne eväät siihen, mitä pitää kotona harjoitella.

Erityisillä on usein suurempiakin ongelmia puheessa kuin yksi tai kaksi äännettä. Toisekseen he ovat systeemissä jo valmiiksi sisällä, aika monelle tehdään vuosittain monialainen tutkimus (neurologi, psykologi, puheterapeutti, toimintaterapeutti ja fysioterapeutti), missä tutkitaan kehitys kaikilta aloilta ja jos jonkin tarve löytyy, sinne on suora reitti. Voi miettiä, onko puhumattoman tärkeämpi päästä puheterapiaan oppiakseen puhumaan kuin jonkin R-vikaisen.

Vierailija kirjoitti:

Kovan taistelun jälkeen päästiin tutkimuksiin ja terapiaan. Kouluiässä sekin loppui. Puheen katsotaan olevan riittävä, jos se jokseenkin selkeä. Ja kova työ ja treeni on tehty sen eteen, että enimmät viat saataisiin pois.

Onko jokin syy, että itse ei pysty jatkamaan? Jos saisi ohjeita esim. 3kk välein?

Minulla oli ala-asteella 2000-luvun alussa lievä R-vika ja koulussa laitettiin puheterapeutille. En enää muista oliko kyseessä joku virallinen terapeutti vai mikä, mutta kuitenkin hän kävi aina silloin tällöin koululla ja me muutamat puhevikaiset kävimme sitten siellä. Ilmeisesti opettaja oli huomannut puhevian ja ohjannut terapeutille. Kyllä se minulla ainakin toimi ja R-vika lähti kokonaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ala-asteella 2000-luvun alussa lievä R-vika ja koulussa laitettiin puheterapeutille. En enää muista oliko kyseessä joku virallinen terapeutti vai mikä, mutta kuitenkin hän kävi aina silloin tällöin koululla ja me muutamat puhevikaiset kävimme sitten siellä. Ilmeisesti opettaja oli huomannut puhevian ja ohjannut terapeutille. Kyllä se minulla ainakin toimi ja R-vika lähti kokonaan pois.

MITÄÄn tällaista ei enää ole.

Miksi ihmeessä ne pitäisi korjata? Miksi et osaa tai halua hyväksyä ihmisiå erilaisina omina itseinään?

Eikö tämä yhteidkutna todellakaan vieläkään pääse sellaiselle tasolle, että voitaisiin sopia yksilön oikeudesta olla oma itsensä? Että jokainen saa näyttää siltä miltä näyttää, puhua niin kuin puhuu, liikkua niin kuin pystyy, oppia sillä tyylillä kuin oppii ja se olisi ihan ok?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä ne pitäisi korjata? Miksi et osaa tai halua hyväksyä ihmisiå erilaisina omina itseinään?

Eikö tämä yhteidkutna todellakaan vieläkään pääse sellaiselle tasolle, että voitaisiin sopia yksilön oikeudesta olla oma itsensä? Että jokainen saa näyttää siltä miltä näyttää, puhua niin kuin puhuu, liikkua niin kuin pystyy, oppia sillä tyylillä kuin oppii ja se olisi ihan ok?

Puheviat vaikuttavat itsetuntoon ja vaikeuttavat vieraiden kielten puhumista.

Tiedättekö yhtään yli 60v, jolla on r-vika? T. Halonen, muita ei itsellä tule mieleen.

60-, -70, -80 ja 90-luvuilta muutamia tiedän.

2000 jälkeen syntyneissä tosi paljon. Joka luokassa vähintään yksi.