Kerron nyt jotain itsestäni

En osaa nykyään hillitä sarkastisuutta enkä peitellä ärsyyntymistä, kun joku on tarkoituksella v:mäinen. Palstan takia sanoja täytyy muunnella.

Olin jo lapsena temperamenttinen enkä arkaillut kiukutella kotona. Ihmisten ilmoilla olen aina osannut olla tyyni. Olen aina ollut ujo, olen edelleen.

Mutta nykyään syön paniikkihäiriölääkkeitä, ja ne ovat vieneet estoja pois. Huomaan ison muutoksen. Totta kai vuosien vieriessä oppii myös paljon, oppii ymmärtämään, että esimerkiksi viranomainen ei ole automaattisesti oikeassa (kokemusta on), kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa ilman, että se on tott jne. Olisin ennen luottanut sokeasti esimerkiksi pankkivirkailijaan. Nykyään ymmärrän, että heissäkin voi olla rikollisia. Ymmärrän, että jotkut valehtelevat jopa työssään. Jotkut pääsevät roolia vetämällä töihin ja aiheuttavat hallaa valehtelemalla ja mokailemalla. Jnejnejne. Nykyään yksinkertaisesti ymmärrän niin paljon enemmän ja lisäksi ph-lääke on vienyt estoja, joten uskallan tehdä ja sanoa asioita, joista joskus hämmästyn itsekin. Esimerkki:

Olin eräiden opintojen kuulemistilaisuudessa. Minä yksin vastaan kolme, vai oliko heitä neljä muuta. Koin tilanteen erittäin ahdistavana, ymmärrettävästi. Eräs henkilö näytti minua kohtaan todella ylimielistä asennetta ja puhui henkilökohtaisista asioistani kuin tietäisi niistä yhtään mitään. En pystynyt hillitsemään raivoani, vaan vastailin tosi tylysti ja lopulta minulla meni pinna kokonaan ja marssin ulos huoneesta. Jälkeenpäin mietin, että miten ihmeessä uskalsin. En tiedä. Noissa tilanteissa saatan olla ihan raivona siellä huoneessa (esimerkiksi), mutta kun pääsen pois tilanteesta, en koe mitään tarvetta olla vihainen muille. Olen vain oma mukava ja rento itseni, kun pääsen pois epämiellyttävien ihmisten luota.

Tähänkin ketjuun tulee vaikka ja kuinka paljon kaikkea haukkumista, johon en pääosin aio reagoida mitenkään. Olen edelleen sillä lääkityksellä enkä tiedä onko tällainen estojen katoaminen yleinenkin sivuoire, mutta minulla tällainen sivuoire joka tapauksessa on ja sen kanssa yritän elellä menemään.