Vihaan koululiikuntaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunnan pitäisi mielestäni johtaa siihen, että ihminen löytää oman lajinsa ja jatkaa sen harrastamista aikuisuuteen asti.

No mitä aikuiset useimmiten harrastavat? Tutut naiset joogaa ja kävelyä ja juoksua, ratsastusta, golffia, maastopyöräilyä, laskettelua/lumilautailua, kiipeilyä. Miehet maastopyöräilyä, laskettelua, golffia, tennistä, juoksemista. Moni uimista ja hiihtoa talvisin. Mikä näitä yhdistää? Yksilölajit tai pienet ryhmäkoot ja mahdollisuus itse vaikuttaa harrastusaikoihin.

Kovinkaan moni ei HARRASTA aikuisena telinevoimistelua, lentopalloa, pesistä, korista tai edes jalkapalloa. Silti noita painotettiin eniten, vaikka niitä ei voi lähteä harrastamaan sateisena sunnuntaina, kun keksii että nyt ois tunti aikaa liikkua, mitähän tähän keksisin.

Ihmisten pitäisi liikkua ja liikunnan pitäisi olla kivaa. Koululiikunta antoi suurelle osalle just päinvastaisen kokemuksen ryhmäliikunnasta.

Sehän kuulostaakin realistiselta, että koululiikunta perustuisi ratsastukseen ja maastopyöräilyyn. Kyllä pallopelit ovat niitä suosituimpia harrastuksia lasten parissa ja erittäin suosittuja aikuisillakin. Se, että sinun kaverikuplassasi ei ole näin, ei kerro koko maan tilanteesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että koululiikunta on itseasiassa kivaa suurimmalle osalle lapsista ja nuorista ja liikunnasta traumatisoitujat ovat pieni, mutta äänekäs vähemmistö. Sekään ryhmä ei ole mitenkään homogeeninen vaan jo tällä yhden sivun keskustelulla on vaadittu sekä joukkuepelien lisäämistä, että lopettamista. Fakta nyt vaan on, että koululiikunnan resursseilla ei voida miellyttää kaikkia ja lisäksi koululiikunnan yksi tärkeä tarkoitus on ihan liikuttaa niitä kasvavia lapsia monipuolisesti, koska se nyt vaan on tärkeää lasten kehitykselle. Ei ole kovin vastuullista toimintaa opettajalta päästää aina halukkaat, jotka ovat "unohtaneet" liikkakamat "kävelylle" tunnin sijaan. Ysärillä "kävely" tarkoitti röökin vetämistä kulman takana ja tuskin se siitä miksikään on muuttunut.

Käytännössä se on normaalikokoisessa ryhmässä 50:50 eli ne paremmat pelaavat omana ryhmänä ja loput potkivat palloa mallin vuoksi ja odottavat tunnin loppumista.

Miten korjaisit tämän? 

Joukkuelajeista yksilölliseen liikkumiseen. Koululiikunnan ei pidä olla urheiluseurojan jatke, vaan liikuntaa.

Jos otetaan mikä tahansa koululuokka mistä tahansa, niin suurin osa luokasta tykkää niistä joukkuepeleistä. Kerro minulle esimerkkejä, mitkä mielestäsi ovat sellaisia yksilölajeja, josta lapset yleensä tykkäävät ja joita on helppo vetää koulussa kymmenien lasten ryhmissä. 

Sen verran olen ollut vastahakoisena vapaaehtoisena isävalmentajana pikkulasten futistreeneissä, että voin sanoa, että suurimmalla osalla lapsista ei riitä mielenkiinto ja keskittymiskyky mihinkään tekniikkaharjoituksiin. Toisekseen en pysty ymmärtämään, miksi satunnaisen lapsen pitäisi oppia jokin täydellinen potkutekniikka, kun lapsi voisi vain juosta pallon perässä omalla tasollaan saaden liikuntaa.

Ei todellakaan tykkää kuin se paras kymmenys. Kiltit lapset eivät vaan kapinoi veemäistä koululiikuntaa ennen murkkuikää. Koululiikunya on suunniteltu täysin toisen aikakauden tarpeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunnan pitäisi mielestäni johtaa siihen, että ihminen löytää oman lajinsa ja jatkaa sen harrastamista aikuisuuteen asti.

No mitä aikuiset useimmiten harrastavat? Tutut naiset joogaa ja kävelyä ja juoksua, ratsastusta, golffia, maastopyöräilyä, laskettelua/lumilautailua, kiipeilyä. Miehet maastopyöräilyä, laskettelua, golffia, tennistä, juoksemista. Moni uimista ja hiihtoa talvisin. Mikä näitä yhdistää? Yksilölajit tai pienet ryhmäkoot ja mahdollisuus itse vaikuttaa harrastusaikoihin.

Kovinkaan moni ei HARRASTA aikuisena telinevoimistelua, lentopalloa, pesistä, korista tai edes jalkapalloa. Silti noita painotettiin eniten, vaikka niitä ei voi lähteä harrastamaan sateisena sunnuntaina, kun keksii että nyt ois tunti aikaa liikkua, mitähän tähän keksisin.

Ihmisten pitäisi liikkua ja liikunnan pitäisi olla kivaa. Koululiikunta antoi suurelle osalle just päinvastaisen kokemuksen ryhmäliikunnasta.

Sehän kuulostaakin realistiselta, että koululiikunta perustuisi ratsastukseen ja maastopyöräilyyn. Kyllä pallopelit ovat niitä suosituimpia harrastuksia lasten parissa ja erittäin suosittuja aikuisillakin. Se, että sinun kaverikuplassasi ei ole näin, ei kerro koko maan tilanteesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että koululiikunta on itseasiassa kivaa suurimmalle osalle lapsista ja nuorista ja liikunnasta traumatisoitujat ovat pieni, mutta äänekäs vähemmistö. Sekään ryhmä ei ole mitenkään homogeeninen vaan jo tällä yhden sivun keskustelulla on vaadittu sekä joukkuepelien lisäämistä, että lopettamista. Fakta nyt vaan on, että koululiikunnan resursseilla ei voida miellyttää kaikkia ja lisäksi koululiikunnan yksi tärkeä tarkoitus on ihan liikuttaa niitä kasvavia lapsia monipuolisesti, koska se nyt vaan on tärkeää lasten kehitykselle. Ei ole kovin vastuullista toimintaa opettajalta päästää aina halukkaat, jotka ovat "unohtaneet" liikkakamat "kävelylle" tunnin sijaan. Ysärillä "kävely" tarkoitti röökin vetämistä kulman takana ja tuskin se siitä miksikään on muuttunut.

Teini pitää liikunnasta, mutta ei liikuntatunneista. Koko ajan mitataan ja arvioidaan, se sijaan että liikuttaisiin vapaasti.

Tuskinpa siellä koululiikassa ihan kokoaikaa mitataan ja arvioidaan jotain. Muutaman kerran peruskoulun aikana on jotain coopereita tai piip-testejä ja jossain telinevoikassa katsotaan vähän, mihin pystyy. Muuten se on aika vapaata remuamista. Niillä testeilläkin on tärkeämpi funktio, kuin ehkä tajuatkaan. Niillä seurataan koko ikäluokan toimintakykyä ja tutkijat pystyvät seuraamaan kehitystä pitkällä aikajänteellä. Pystytään esim. katsomaan, miten liikunnallisuuden väheneminen vaikuttaa kansanterveyteen. 

Kyllä mitataan ja arvioidaan. Aina löytyy voittajat ja häviäjät, laji kuin laji.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunnan pitäisi mielestäni johtaa siihen, että ihminen löytää oman lajinsa ja jatkaa sen harrastamista aikuisuuteen asti.

No mitä aikuiset useimmiten harrastavat? Tutut naiset joogaa ja kävelyä ja juoksua, ratsastusta, golffia, maastopyöräilyä, laskettelua/lumilautailua, kiipeilyä. Miehet maastopyöräilyä, laskettelua, golffia, tennistä, juoksemista. Moni uimista ja hiihtoa talvisin. Mikä näitä yhdistää? Yksilölajit tai pienet ryhmäkoot ja mahdollisuus itse vaikuttaa harrastusaikoihin.

Kovinkaan moni ei HARRASTA aikuisena telinevoimistelua, lentopalloa, pesistä, korista tai edes jalkapalloa. Silti noita painotettiin eniten, vaikka niitä ei voi lähteä harrastamaan sateisena sunnuntaina, kun keksii että nyt ois tunti aikaa liikkua, mitähän tähän keksisin.

Ihmisten pitäisi liikkua ja liikunnan pitäisi olla kivaa. Koululiikunta antoi suurelle osalle just päinvastaisen kokemuksen ryhmäliikunnasta.

Sehän kuulostaakin realistiselta, että koululiikunta perustuisi ratsastukseen ja maastopyöräilyyn. Kyllä pallopelit ovat niitä suosituimpia harrastuksia lasten parissa ja erittäin suosittuja aikuisillakin. Se, että sinun kaverikuplassasi ei ole näin, ei kerro koko maan tilanteesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että koululiikunta on itseasiassa kivaa suurimmalle osalle lapsista ja nuorista ja liikunnasta traumatisoitujat ovat pieni, mutta äänekäs vähemmistö. Sekään ryhmä ei ole mitenkään homogeeninen vaan jo tällä yhden sivun keskustelulla on vaadittu sekä joukkuepelien lisäämistä, että lopettamista. Fakta nyt vaan on, että koululiikunnan resursseilla ei voida miellyttää kaikkia ja lisäksi koululiikunnan yksi tärkeä tarkoitus on ihan liikuttaa niitä kasvavia lapsia monipuolisesti, koska se nyt vaan on tärkeää lasten kehitykselle. Ei ole kovin vastuullista toimintaa opettajalta päästää aina halukkaat, jotka ovat "unohtaneet" liikkakamat "kävelylle" tunnin sijaan. Ysärillä "kävely" tarkoitti röökin vetämistä kulman takana ja tuskin se siitä miksikään on muuttunut.

Teini pitää liikunnasta, mutta ei liikuntatunneista. Koko ajan mitataan ja arvioidaan, se sijaan että liikuttaisiin vapaasti.

Tuskinpa siellä koululiikassa ihan kokoaikaa mitataan ja arvioidaan jotain. Muutaman kerran peruskoulun aikana on jotain coopereita tai piip-testejä ja jossain telinevoikassa katsotaan vähän, mihin pystyy. Muuten se on aika vapaata remuamista. Niillä testeilläkin on tärkeämpi funktio, kuin ehkä tajuatkaan. Niillä seurataan koko ikäluokan toimintakykyä ja tutkijat pystyvät seuraamaan kehitystä pitkällä aikajänteellä. Pystytään esim. katsomaan, miten liikunnallisuuden väheneminen vaikuttaa kansanterveyteen. 

Kyllä mitataan ja arvioidaan. Aina löytyy voittajat ja häviäjät, laji kuin laji.

Jep. Omalta kouluajaltani muistan lähinnä vanhojen tanssit ja kuntopiiriharjoittelun, niissä ei kilpailtu! Kaikissa muissa lajeissa oli aina voittajat ja häviäjät.

Siis itsellä ihan sama fiilis. Kun ei ne opettajat tajuu että kaikki ei vaan tykkää liikunnasta