Vihaan koululiikuntaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö vuonna 2022 on näitä huutojakoja käytössä. Sellainen on opettajan järjestämä kiusaamistilanne, jossa ne samat jätetään viimeiseksi ja ilkuttaviksi.

Niin moni saa koululiikunnasta elinikäiset traumat liikuntaa kohtaan. Ei ihme, ettei tämä kansa liiku. Vaikken kokenut kiusaamista, muistan miten osaa nöyryytettiin tahalleen sen sijaan että olisi tehty liikunnasta kivaa.

Peruskoulun jälkeen lopetin kaiken urheilemisen pitkäksi aikaa. Vasta kolmenkympin jälkeen aloin liikkua ja voitin koulun luoman kammon. Moni ei pääse siitä koskaan.

Ihan oma vika jos jonkun koululiikunnan vuoks lopettaa liikkumisen kokonaan. Mikä ihme saa aikuisen ihmisen kapinoimaan tuolleen lapsen tavoin vielä vuoskymmenen verran jotain koululiikuntaa kohtaan? Eihän niitä samoja lajeja herranen aika tarvitse harrastaa mitä koululiikunnassa vaan liikuntamuodon saa valita täysin vapaasti.

No olisiko hyvä koululiikunnassakin sallia itseään kiinnostavien lajien kokeilu jo lapsena, ettei ainoa kosketuspinta liikkumiseen olisi lentopallo naamaan, kun ensin koulukiusaajat ovat määritelleet luokan sosiaalisen nokkimisjärjestyksen opettajan hymyillessä hyväksyvästi vieressä?

Aika vaikea ruuanlaitostakaan olisi alkaa pitämään, jos pitäisi väkisin aloittaa jollain vatsalaukku-haggiksella ja ruotsalaisten hapansilakoiden valmistamisella ihan vaan siksi, että nekin on perinneruokia joita joku saattaa aikuisena syödä. Että voitte toki sitten itse kokeilla sitä pizzaa ja vuohenjuustopastaa kotona, mutta ruuanlaitto pitää aloittaa nuorena aina veriletuilla.

-eri

Jos näitä lajeja testattais koulussa niin sitten varmaan valittaisit ettei huvita lähteä lenkille kun koulukiusaajat kettuili kuinka hidas olit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunnan pitäisi mielestäni johtaa siihen, että ihminen löytää oman lajinsa ja jatkaa sen harrastamista aikuisuuteen asti.

No mitä aikuiset useimmiten harrastavat? Tutut naiset joogaa ja kävelyä ja juoksua, ratsastusta, golffia, maastopyöräilyä, laskettelua/lumilautailua, kiipeilyä. Miehet maastopyöräilyä, laskettelua, golffia, tennistä, juoksemista. Moni uimista ja hiihtoa talvisin. Mikä näitä yhdistää? Yksilölajit tai pienet ryhmäkoot ja mahdollisuus itse vaikuttaa harrastusaikoihin.

Kovinkaan moni ei HARRASTA aikuisena telinevoimistelua, lentopalloa, pesistä, korista tai edes jalkapalloa. Silti noita painotettiin eniten, vaikka niitä ei voi lähteä harrastamaan sateisena sunnuntaina, kun keksii että nyt ois tunti aikaa liikkua, mitähän tähän keksisin.

Ihmisten pitäisi liikkua ja liikunnan pitäisi olla kivaa. Koululiikunta antoi suurelle osalle just päinvastaisen kokemuksen ryhmäliikunnasta.

Sehän kuulostaakin realistiselta, että koululiikunta perustuisi ratsastukseen ja maastopyöräilyyn. Kyllä pallopelit ovat niitä suosituimpia harrastuksia lasten parissa ja erittäin suosittuja aikuisillakin. Se, että sinun kaverikuplassasi ei ole näin, ei kerro koko maan tilanteesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että koululiikunta on itseasiassa kivaa suurimmalle osalle lapsista ja nuorista ja liikunnasta traumatisoitujat ovat pieni, mutta äänekäs vähemmistö. Sekään ryhmä ei ole mitenkään homogeeninen vaan jo tällä yhden sivun keskustelulla on vaadittu sekä joukkuepelien lisäämistä, että lopettamista. Fakta nyt vaan on, että koululiikunnan resursseilla ei voida miellyttää kaikkia ja lisäksi koululiikunnan yksi tärkeä tarkoitus on ihan liikuttaa niitä kasvavia lapsia monipuolisesti, koska se nyt vaan on tärkeää lasten kehitykselle. Ei ole kovin vastuullista toimintaa opettajalta päästää aina halukkaat, jotka ovat "unohtaneet" liikkakamat "kävelylle" tunnin sijaan. Ysärillä "kävely" tarkoitti röökin vetämistä kulman takana ja tuskin se siitä miksikään on muuttunut.

Käytännössä se on normaalikokoisessa ryhmässä 50:50 eli ne paremmat pelaavat omana ryhmänä ja loput potkivat palloa mallin vuoksi ja odottavat tunnin loppumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö vuonna 2022 on näitä huutojakoja käytössä. Sellainen on opettajan järjestämä kiusaamistilanne, jossa ne samat jätetään viimeiseksi ja ilkuttaviksi.

Niin moni saa koululiikunnasta elinikäiset traumat liikuntaa kohtaan. Ei ihme, ettei tämä kansa liiku. Vaikken kokenut kiusaamista, muistan miten osaa nöyryytettiin tahalleen sen sijaan että olisi tehty liikunnasta kivaa.

Peruskoulun jälkeen lopetin kaiken urheilemisen pitkäksi aikaa. Vasta kolmenkympin jälkeen aloin liikkua ja voitin koulun luoman kammon. Moni ei pääse siitä koskaan.

Ihan oma vika jos jonkun koululiikunnan vuoks lopettaa liikkumisen kokonaan. Mikä ihme saa aikuisen ihmisen kapinoimaan tuolleen lapsen tavoin vielä vuoskymmenen verran jotain koululiikuntaa kohtaan? Eihän niitä samoja lajeja herranen aika tarvitse harrastaa mitä koululiikunnassa vaan liikuntamuodon saa valita täysin vapaasti.

No olisiko hyvä koululiikunnassakin sallia itseään kiinnostavien lajien kokeilu jo lapsena, ettei ainoa kosketuspinta liikkumiseen olisi lentopallo naamaan, kun ensin koulukiusaajat ovat määritelleet luokan sosiaalisen nokkimisjärjestyksen opettajan hymyillessä hyväksyvästi vieressä?

Aika vaikea ruuanlaitostakaan olisi alkaa pitämään, jos pitäisi väkisin aloittaa jollain vatsalaukku-haggiksella ja ruotsalaisten hapansilakoiden valmistamisella ihan vaan siksi, että nekin on perinneruokia joita joku saattaa aikuisena syödä. Että voitte toki sitten itse kokeilla sitä pizzaa ja vuohenjuustopastaa kotona, mutta ruuanlaitto pitää aloittaa nuorena aina veriletuilla.

-eri

Miten toteuttaisit tämän käytännössä? Yksi kokeilukerta per laji niin, että mitään lajia ei voisi oppia yhtään enempää? Vai millä valittaisiin ne lajit, mitä pitää kokeilla. Nytkin koululiikunnassa on käytössä aika laaja lajivalikoima ja se koostuu sellaisista lajeista, joita pystyy helposti järjestämään koulun tiloissa isolle joukolle kerrallaan. 

Pitäisikö koulun hankkia itselleen hirveä määrä uusien lajien varusteita matikankirjojen kustannuksella vai mennäänkö jokaiselle liikuntatunnilla bussilla jonnekin muualle harrastamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunnan pitäisi mielestäni johtaa siihen, että ihminen löytää oman lajinsa ja jatkaa sen harrastamista aikuisuuteen asti.

No mitä aikuiset useimmiten harrastavat? Tutut naiset joogaa ja kävelyä ja juoksua, ratsastusta, golffia, maastopyöräilyä, laskettelua/lumilautailua, kiipeilyä. Miehet maastopyöräilyä, laskettelua, golffia, tennistä, juoksemista. Moni uimista ja hiihtoa talvisin. Mikä näitä yhdistää? Yksilölajit tai pienet ryhmäkoot ja mahdollisuus itse vaikuttaa harrastusaikoihin.

Kovinkaan moni ei HARRASTA aikuisena telinevoimistelua, lentopalloa, pesistä, korista tai edes jalkapalloa. Silti noita painotettiin eniten, vaikka niitä ei voi lähteä harrastamaan sateisena sunnuntaina, kun keksii että nyt ois tunti aikaa liikkua, mitähän tähän keksisin.

Ihmisten pitäisi liikkua ja liikunnan pitäisi olla kivaa. Koululiikunta antoi suurelle osalle just päinvastaisen kokemuksen ryhmäliikunnasta.

Sehän kuulostaakin realistiselta, että koululiikunta perustuisi ratsastukseen ja maastopyöräilyyn. Kyllä pallopelit ovat niitä suosituimpia harrastuksia lasten parissa ja erittäin suosittuja aikuisillakin. Se, että sinun kaverikuplassasi ei ole näin, ei kerro koko maan tilanteesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että koululiikunta on itseasiassa kivaa suurimmalle osalle lapsista ja nuorista ja liikunnasta traumatisoitujat ovat pieni, mutta äänekäs vähemmistö. Sekään ryhmä ei ole mitenkään homogeeninen vaan jo tällä yhden sivun keskustelulla on vaadittu sekä joukkuepelien lisäämistä, että lopettamista. Fakta nyt vaan on, että koululiikunnan resursseilla ei voida miellyttää kaikkia ja lisäksi koululiikunnan yksi tärkeä tarkoitus on ihan liikuttaa niitä kasvavia lapsia monipuolisesti, koska se nyt vaan on tärkeää lasten kehitykselle. Ei ole kovin vastuullista toimintaa opettajalta päästää aina halukkaat, jotka ovat "unohtaneet" liikkakamat "kävelylle" tunnin sijaan. Ysärillä "kävely" tarkoitti röökin vetämistä kulman takana ja tuskin se siitä miksikään on muuttunut.

Käytännössä se on normaalikokoisessa ryhmässä 50:50 eli ne paremmat pelaavat omana ryhmänä ja loput potkivat palloa mallin vuoksi ja odottavat tunnin loppumista.

Miten korjaisit tämän? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunnan pitäisi mielestäni johtaa siihen, että ihminen löytää oman lajinsa ja jatkaa sen harrastamista aikuisuuteen asti.

No mitä aikuiset useimmiten harrastavat? Tutut naiset joogaa ja kävelyä ja juoksua, ratsastusta, golffia, maastopyöräilyä, laskettelua/lumilautailua, kiipeilyä. Miehet maastopyöräilyä, laskettelua, golffia, tennistä, juoksemista. Moni uimista ja hiihtoa talvisin. Mikä näitä yhdistää? Yksilölajit tai pienet ryhmäkoot ja mahdollisuus itse vaikuttaa harrastusaikoihin.

Kovinkaan moni ei HARRASTA aikuisena telinevoimistelua, lentopalloa, pesistä, korista tai edes jalkapalloa. Silti noita painotettiin eniten, vaikka niitä ei voi lähteä harrastamaan sateisena sunnuntaina, kun keksii että nyt ois tunti aikaa liikkua, mitähän tähän keksisin.

Ihmisten pitäisi liikkua ja liikunnan pitäisi olla kivaa. Koululiikunta antoi suurelle osalle just päinvastaisen kokemuksen ryhmäliikunnasta.

Sehän kuulostaakin realistiselta, että koululiikunta perustuisi ratsastukseen ja maastopyöräilyyn. Kyllä pallopelit ovat niitä suosituimpia harrastuksia lasten parissa ja erittäin suosittuja aikuisillakin. Se, että sinun kaverikuplassasi ei ole näin, ei kerro koko maan tilanteesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että koululiikunta on itseasiassa kivaa suurimmalle osalle lapsista ja nuorista ja liikunnasta traumatisoitujat ovat pieni, mutta äänekäs vähemmistö. Sekään ryhmä ei ole mitenkään homogeeninen vaan jo tällä yhden sivun keskustelulla on vaadittu sekä joukkuepelien lisäämistä, että lopettamista. Fakta nyt vaan on, että koululiikunnan resursseilla ei voida miellyttää kaikkia ja lisäksi koululiikunnan yksi tärkeä tarkoitus on ihan liikuttaa niitä kasvavia lapsia monipuolisesti, koska se nyt vaan on tärkeää lasten kehitykselle. Ei ole kovin vastuullista toimintaa opettajalta päästää aina halukkaat, jotka ovat "unohtaneet" liikkakamat "kävelylle" tunnin sijaan. Ysärillä "kävely" tarkoitti röökin vetämistä kulman takana ja tuskin se siitä miksikään on muuttunut.

Käytännössä se on normaalikokoisessa ryhmässä 50:50 eli ne paremmat pelaavat omana ryhmänä ja loput potkivat palloa mallin vuoksi ja odottavat tunnin loppumista.

Miten korjaisit tämän? 

Joukkuelajeista yksilölliseen liikkumiseen. Koululiikunnan ei pidä olla urheiluseurojan jatke, vaan liikuntaa.

Mites varusteiden hankkiminen nykyään? Ennen piti ainakin olla omat sukset ja luistimet. Itsellänikin oli monet sukset, vaikka inhisin hiuhtämistä yli kaiken. Ihan turha menoerä vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja hoi! Tee nimettömänä vaikka toive terkkarille, reksille, kuraattotille jne., että systeemiä liikuntatunneilla muutettaisiin. Kerro sama, mikä meille, mutta vielä perusteellisemmin. Kyllä oppilaita pitää kuunnella.

Kiitos avusta! Voisin kokeilla, jos se auttais

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö vuonna 2022 on näitä huutojakoja käytössä. Sellainen on opettajan järjestämä kiusaamistilanne, jossa ne samat jätetään viimeiseksi ja ilkuttaviksi.

Niin moni saa koululiikunnasta elinikäiset traumat liikuntaa kohtaan. Ei ihme, ettei tämä kansa liiku. Vaikken kokenut kiusaamista, muistan miten osaa nöyryytettiin tahalleen sen sijaan että olisi tehty liikunnasta kivaa.

Peruskoulun jälkeen lopetin kaiken urheilemisen pitkäksi aikaa. Vasta kolmenkympin jälkeen aloin liikkua ja voitin koulun luoman kammon. Moni ei pääse siitä koskaan.

Ihan oma vika jos jonkun koululiikunnan vuoks lopettaa liikkumisen kokonaan. Mikä ihme saa aikuisen ihmisen kapinoimaan tuolleen lapsen tavoin vielä vuoskymmenen verran jotain koululiikuntaa kohtaan? Eihän niitä samoja lajeja herranen aika tarvitse harrastaa mitä koululiikunnassa vaan liikuntamuodon saa valita täysin vapaasti.

No olisiko hyvä koululiikunnassakin sallia itseään kiinnostavien lajien kokeilu jo lapsena, ettei ainoa kosketuspinta liikkumiseen olisi lentopallo naamaan, kun ensin koulukiusaajat ovat määritelleet luokan sosiaalisen nokkimisjärjestyksen opettajan hymyillessä hyväksyvästi vieressä?

Aika vaikea ruuanlaitostakaan olisi alkaa pitämään, jos pitäisi väkisin aloittaa jollain vatsalaukku-haggiksella ja ruotsalaisten hapansilakoiden valmistamisella ihan vaan siksi, että nekin on perinneruokia joita joku saattaa aikuisena syödä. Että voitte toki sitten itse kokeilla sitä pizzaa ja vuohenjuustopastaa kotona, mutta ruuanlaitto pitää aloittaa nuorena aina veriletuilla.

-eri

Jos näitä lajeja testattais koulussa niin sitten varmaan valittaisit ettei huvita lähteä lenkille kun koulukiusaajat kettuili kuinka hidas olit.

Onko sun yrityksenä tässä ketjussa kannustaa aikuisia ihmisiä liikkumaan enemmän, vai vaan jatkaa tuota koulussa aloittamaasi kiusaamista vielä netissäkin?

Koulukiusaajille voi kuulemma olla traumatisoivaa, jos heidän aiempaa toimintaansa arvioidaan aikuisena, aikuisten silmin. Enää se "hei oot hidas läski mene toiseen joukkueeseen" ei olekaan hyvä argumentti, jolla aikuisen keskustelijan saa hiljennettyä.

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunta menee aina niiden jo valmiiksi paljon liikkuvien ehdoilla, vaikka heidän kohdallaan ei mitään haastetta liikkumisessa ole. Sen sijaan ne, jotka muutenkaan eivät liiku paljon, pitäisi saada innostumaan liikkumisesta. Ei onnistu nykyisillä opetustavoilla, päin vastoin, he etääntyvät liikunnasta vaan entistä enemmän ja se muuttuu ajatuksenakin vastenmieliseksi. Ennen kaikkea joukkuepelit ovat tuskaa niille, jotka eivät lajia harrasta. Joka luokassa on niitä, jotka harrastaa tosissaan jääkiekkoa, jalkapalloa tms., ja ovat muihin verrattuna suorastaan huippuja niissä. Sitten huudetaan ja nälvitään koko liikuntatunnin ajan niille, jotka eivät suoriudu pelissä yhtä hyvin. Tämän seurauksenako pitäisi innostua liikunnasta?

Ja toinen noissa joukkuelajien pelaamisessa koulussa on se, että se liikunnanopettaja EI OSAA opettaa sitä lajia kuitenkaan. Oma poika opetti luokalleen futiksen rintapotkun sen jälkeen kun liikunnanopettaja oli omasta mielestään sen opettanut (ihan väärin) ja poistui paikalta. Lopputunti ei pelattu vaan harjoiteltiin vetoa maaliin rintapotkulla, oma poika toimi maalivahtina ja palautteli palloja. Todella motivoiva tunti hänelle.. toki hänestä tuli sittemmin liikunnaohjaaja.

Vierailija kirjoitti:

Mites varusteiden hankkiminen nykyään? Ennen piti ainakin olla omat sukset ja luistimet. Itsellänikin oli monet sukset, vaikka inhisin hiuhtämistä yli kaiken. Ihan turha menoerä vanhemmille.

Kait ne pitäisi olla, ei olla hommattu murtsikasuksia lapsille sen kahden hiihtokerran takia vuodessa. 10 niillä on todistuksessa siitä huolimatta. Luistimet on, mutta se johtuu siitä, että käyvät höntsäämässä talvisin kavereiden kanssa muutenkin.

Mulla oli aina koululiikunta seiska, tulin valituksi joukkueisiin viimeisenä ja silti kaipaan yhä liikuntatunteja. Monipuolinen kattaus lajeja, joita ei kömpelönä ihmisenä pysty aikuisena harrastamaan. Kuka muka ottaisi pelaamaan pesistä tyypin, joka osuu palloon erittäin harvoin, tai lentopalloilijan, joka yksinkertaisesti ei pysty vastaamaan tulevaan palloon?

Liikunnanopettajiksi hakeutuu ne hulluimmat mielenterveysongelmaiset. Kouluajoilta -80 luvulla muistan kun nää aiheutti monille elinikäiset traumat. Liikunnan pitäisi olla vapaaehtoinen aine tai sitten niin että liikuntaa olisi mutta ei liikunnanopettajia.

Voi - vihasin kanssa koululiikuntaa yli kaiken! Etenkin joukkueurheilua. Ne olivat ihan turhaa ihmisen rääkkäystä. Etenkin koulukiusaajat nauttivat kun pallopeleissä pääsivät vielä lisää kiusaamaan ja ilkkumaan.

Vieläkö siis koululiikunta on yhtä kammottavaa? Ei ihme, jos Suomi on pullollaan urheilua vihaavia ihmisiä.

Omaksi pelastuksekseni koitui juoksuharrastus. En ollut siinäkään paras, mutta kehityskelpoinen.

Jos löytää oman lajin, oli se jumppa, mäkihyppy tai tanssi - myöhemmin elämässä kannattaa liikkua ihan itsensä takia.

Mutta koululiikunta - se on persiistä!

Olisi kiva kuulla liikunnanopettajan mielipide tähän asiaan. Miksi teillä edelleen harrastetaan opetustapoja, jotka saa vähän liikkuvat loittonemaan liikunnasta entisestään? Mikä teillä on tavoite opetuksessa? Maalaisjärjellä ajateltuna olettaisin, että tavoite olisi saada liikunta osaksi jokaisen arkea myös aikuisiällä, mutta ilmeisesti se ei ketään kiinnosta? Noudatetaan vaan jotain kaavamaista opetussuunnitelmaa, jotta saadaan lapset ja nuoret pakkoliikutettua 1-2 krt viikossa, ihan sama oppiiko ne nauttimaan liikkumisesta vai ei. Ja kuten aikaisemmin jo todettua, mitään haastetta ei ole saada valmiiksi paljon liikkuvia pitämään liikunnasta, se on heillä jo elämäntapa. Ihan sama onko heillä koululiikuntaa vai ei, koska he liikkuvat vapaa-ajallakin riittävästi. Sen sijaan ne, jotka eivät liiku, pitäisi olla erityisesti huomion kohteena, miten saadaan liikuntatunneista sellaisia, että hekin oppisivat nauttimaan niistä ja ehkä saisivat kipinän liikkumiseen myöhempääkin elämää varten. Luulisi tässä nyt jo kertyneen vuosien ja vuosikymmenten aikana kokemusta siitä, että nykyinen tapa ei toimi. Vai ummistatteko te silmänne ja uskottelette, että kyllä se toimii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunnan pitäisi mielestäni johtaa siihen, että ihminen löytää oman lajinsa ja jatkaa sen harrastamista aikuisuuteen asti.

No mitä aikuiset useimmiten harrastavat? Tutut naiset joogaa ja kävelyä ja juoksua, ratsastusta, golffia, maastopyöräilyä, laskettelua/lumilautailua, kiipeilyä. Miehet maastopyöräilyä, laskettelua, golffia, tennistä, juoksemista. Moni uimista ja hiihtoa talvisin. Mikä näitä yhdistää? Yksilölajit tai pienet ryhmäkoot ja mahdollisuus itse vaikuttaa harrastusaikoihin.

Kovinkaan moni ei HARRASTA aikuisena telinevoimistelua, lentopalloa, pesistä, korista tai edes jalkapalloa. Silti noita painotettiin eniten, vaikka niitä ei voi lähteä harrastamaan sateisena sunnuntaina, kun keksii että nyt ois tunti aikaa liikkua, mitähän tähän keksisin.

Ihmisten pitäisi liikkua ja liikunnan pitäisi olla kivaa. Koululiikunta antoi suurelle osalle just päinvastaisen kokemuksen ryhmäliikunnasta.

Sehän kuulostaakin realistiselta, että koululiikunta perustuisi ratsastukseen ja maastopyöräilyyn. Kyllä pallopelit ovat niitä suosituimpia harrastuksia lasten parissa ja erittäin suosittuja aikuisillakin. Se, että sinun kaverikuplassasi ei ole näin, ei kerro koko maan tilanteesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että koululiikunta on itseasiassa kivaa suurimmalle osalle lapsista ja nuorista ja liikunnasta traumatisoitujat ovat pieni, mutta äänekäs vähemmistö. Sekään ryhmä ei ole mitenkään homogeeninen vaan jo tällä yhden sivun keskustelulla on vaadittu sekä joukkuepelien lisäämistä, että lopettamista. Fakta nyt vaan on, että koululiikunnan resursseilla ei voida miellyttää kaikkia ja lisäksi koululiikunnan yksi tärkeä tarkoitus on ihan liikuttaa niitä kasvavia lapsia monipuolisesti, koska se nyt vaan on tärkeää lasten kehitykselle. Ei ole kovin vastuullista toimintaa opettajalta päästää aina halukkaat, jotka ovat "unohtaneet" liikkakamat "kävelylle" tunnin sijaan. Ysärillä "kävely" tarkoitti röökin vetämistä kulman takana ja tuskin se siitä miksikään on muuttunut.

Käytännössä se on normaalikokoisessa ryhmässä 50:50 eli ne paremmat pelaavat omana ryhmänä ja loput potkivat palloa mallin vuoksi ja odottavat tunnin loppumista.

Miten korjaisit tämän? 

Joukkuelajeista yksilölliseen liikkumiseen. Koululiikunnan ei pidä olla urheiluseurojan jatke, vaan liikuntaa.

Jos otetaan mikä tahansa koululuokka mistä tahansa, niin suurin osa luokasta tykkää niistä joukkuepeleistä. Kerro minulle esimerkkejä, mitkä mielestäsi ovat sellaisia yksilölajeja, josta lapset yleensä tykkäävät ja joita on helppo vetää koulussa kymmenien lasten ryhmissä. 

Sen verran olen ollut vastahakoisena vapaaehtoisena isävalmentajana pikkulasten futistreeneissä, että voin sanoa, että suurimmalla osalla lapsista ei riitä mielenkiinto ja keskittymiskyky mihinkään tekniikkaharjoituksiin. Toisekseen en pysty ymmärtämään, miksi satunnaisen lapsen pitäisi oppia jokin täydellinen potkutekniikka, kun lapsi voisi vain juosta pallon perässä omalla tasollaan saaden liikuntaa.

Oli kyllä kauheaa. Kaksi luokan pahinta kiusaajaa aina valittiin johtajaksi jotka saivat mielensä mukaan valita pelaajia joukkueeseen. Kauhuksi lajeina oli aina: Sähly, koripallo, pesäpallo jne jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunnan pitäisi mielestäni johtaa siihen, että ihminen löytää oman lajinsa ja jatkaa sen harrastamista aikuisuuteen asti.

No mitä aikuiset useimmiten harrastavat? Tutut naiset joogaa ja kävelyä ja juoksua, ratsastusta, golffia, maastopyöräilyä, laskettelua/lumilautailua, kiipeilyä. Miehet maastopyöräilyä, laskettelua, golffia, tennistä, juoksemista. Moni uimista ja hiihtoa talvisin. Mikä näitä yhdistää? Yksilölajit tai pienet ryhmäkoot ja mahdollisuus itse vaikuttaa harrastusaikoihin.

Kovinkaan moni ei HARRASTA aikuisena telinevoimistelua, lentopalloa, pesistä, korista tai edes jalkapalloa. Silti noita painotettiin eniten, vaikka niitä ei voi lähteä harrastamaan sateisena sunnuntaina, kun keksii että nyt ois tunti aikaa liikkua, mitähän tähän keksisin.

Ihmisten pitäisi liikkua ja liikunnan pitäisi olla kivaa. Koululiikunta antoi suurelle osalle just päinvastaisen kokemuksen ryhmäliikunnasta.

Sehän kuulostaakin realistiselta, että koululiikunta perustuisi ratsastukseen ja maastopyöräilyyn. Kyllä pallopelit ovat niitä suosituimpia harrastuksia lasten parissa ja erittäin suosittuja aikuisillakin. Se, että sinun kaverikuplassasi ei ole näin, ei kerro koko maan tilanteesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että koululiikunta on itseasiassa kivaa suurimmalle osalle lapsista ja nuorista ja liikunnasta traumatisoitujat ovat pieni, mutta äänekäs vähemmistö. Sekään ryhmä ei ole mitenkään homogeeninen vaan jo tällä yhden sivun keskustelulla on vaadittu sekä joukkuepelien lisäämistä, että lopettamista. Fakta nyt vaan on, että koululiikunnan resursseilla ei voida miellyttää kaikkia ja lisäksi koululiikunnan yksi tärkeä tarkoitus on ihan liikuttaa niitä kasvavia lapsia monipuolisesti, koska se nyt vaan on tärkeää lasten kehitykselle. Ei ole kovin vastuullista toimintaa opettajalta päästää aina halukkaat, jotka ovat "unohtaneet" liikkakamat "kävelylle" tunnin sijaan. Ysärillä "kävely" tarkoitti röökin vetämistä kulman takana ja tuskin se siitä miksikään on muuttunut.

Teini pitää liikunnasta, mutta ei liikuntatunneista. Koko ajan mitataan ja arvioidaan, se sijaan että liikuttaisiin vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunnan pitäisi mielestäni johtaa siihen, että ihminen löytää oman lajinsa ja jatkaa sen harrastamista aikuisuuteen asti.

No mitä aikuiset useimmiten harrastavat? Tutut naiset joogaa ja kävelyä ja juoksua, ratsastusta, golffia, maastopyöräilyä, laskettelua/lumilautailua, kiipeilyä. Miehet maastopyöräilyä, laskettelua, golffia, tennistä, juoksemista. Moni uimista ja hiihtoa talvisin. Mikä näitä yhdistää? Yksilölajit tai pienet ryhmäkoot ja mahdollisuus itse vaikuttaa harrastusaikoihin.

Kovinkaan moni ei HARRASTA aikuisena telinevoimistelua, lentopalloa, pesistä, korista tai edes jalkapalloa. Silti noita painotettiin eniten, vaikka niitä ei voi lähteä harrastamaan sateisena sunnuntaina, kun keksii että nyt ois tunti aikaa liikkua, mitähän tähän keksisin.

Ihmisten pitäisi liikkua ja liikunnan pitäisi olla kivaa. Koululiikunta antoi suurelle osalle just päinvastaisen kokemuksen ryhmäliikunnasta.

Sehän kuulostaakin realistiselta, että koululiikunta perustuisi ratsastukseen ja maastopyöräilyyn. Kyllä pallopelit ovat niitä suosituimpia harrastuksia lasten parissa ja erittäin suosittuja aikuisillakin. Se, että sinun kaverikuplassasi ei ole näin, ei kerro koko maan tilanteesta mitään. 

Uskaltaisin väittää, että koululiikunta on itseasiassa kivaa suurimmalle osalle lapsista ja nuorista ja liikunnasta traumatisoitujat ovat pieni, mutta äänekäs vähemmistö. Sekään ryhmä ei ole mitenkään homogeeninen vaan jo tällä yhden sivun keskustelulla on vaadittu sekä joukkuepelien lisäämistä, että lopettamista. Fakta nyt vaan on, että koululiikunnan resursseilla ei voida miellyttää kaikkia ja lisäksi koululiikunnan yksi tärkeä tarkoitus on ihan liikuttaa niitä kasvavia lapsia monipuolisesti, koska se nyt vaan on tärkeää lasten kehitykselle. Ei ole kovin vastuullista toimintaa opettajalta päästää aina halukkaat, jotka ovat "unohtaneet" liikkakamat "kävelylle" tunnin sijaan. Ysärillä "kävely" tarkoitti röökin vetämistä kulman takana ja tuskin se siitä miksikään on muuttunut.

Teini pitää liikunnasta, mutta ei liikuntatunneista. Koko ajan mitataan ja arvioidaan, se sijaan että liikuttaisiin vapaasti.

Tuskinpa siellä koululiikassa ihan kokoaikaa mitataan ja arvioidaan jotain. Muutaman kerran peruskoulun aikana on jotain coopereita tai piip-testejä ja jossain telinevoikassa katsotaan vähän, mihin pystyy. Muuten se on aika vapaata remuamista. Niillä testeilläkin on tärkeämpi funktio, kuin ehkä tajuatkaan. Niillä seurataan koko ikäluokan toimintakykyä ja tutkijat pystyvät seuraamaan kehitystä pitkällä aikajänteellä. Pystytään esim. katsomaan, miten liikunnallisuuden väheneminen vaikuttaa kansanterveyteen. 

Tämä ns. huutojako ei kuulu nykyajan kouluun. On OPS.in vastaista toimintaa. Sano vanhemmillesi, jotka sitten kertovat asiasta koululle ja  koulutoimen vastuullisille henkilöille

Voi sinua, ymmärrän täysin! Liikunnan arvosanalla ei onneksi ole juuri merkitystä elämässä. Ei se tietenkään nyt lohduta.

Tiedä kuitenkin se, että liikunnasta voi oppia tykkäämään ja kannattaa yrittää löytää joku oma laji. Ilman tavoitteita. Hyvän olon vuoksi.

Itsekin vihasin koululiikuntaa. En osannut uida enkä osaa vieläkään. Arvaa vaan onko noloa. (Meinaan kyllä hoitaa asian, mutta kynnys on suuri.) En osannut luistella enkä hiihtää. Olin hidas juoksija ja kömpelö. Niin vaan aikuisena tanssin maailma on vienyt mennessään ja ihan pelkkä luonnossa käveleminen.